Olin viime kuussa pitämässä työpajaa. Eräs tarinankertoja mainitsi Lands’ Endin yksityiskohtana tarinassaan. Kun hän oli lopettanut, kysyin häneltä, mikä Lands’ End oli.

”Etkö tiedä, mikä Lands’ End on?” hän kysyi. ”En. Sinun täytyy tietää, mikä Lands’ End on.”

Vieressä istuva nainen sanoi: ”En todellakaan usko, että hän tietää.”

Se on totta. En tiennyt.

”Tiedätkö mikä LL Bean on?” ensimmäinen nainen kysyi.

”Kyllä”, sanoin.

”Lands’ End on kuin LL Bean.”

”Ai”, sanoin ja siirryin eteenpäin.

Luulin tuolloin, että LL Bean oli Maineessa sijaitseva kauppa, joka myy ulkovaatteita ja retkeilyvarusteita. Tiesin myös, että se on yritys, joka tarjosi aikoinaan elinikäisen takuun tuotteilleen, kunnes joukko ääliöitä yritti palauttaa 25 vuotta vanhoja saappaita ja pilasi sen kaikilta.

Siinä oletin, että Lands’ End oli toinen kauppa, mahdollisesti Mainessa, joka myi samanlaisia tuotteita. Saappaat. Telttoja. Flanellipaitoja.

Eilen illalla mainitsin tästä hetkestä ystävälleni Jeni Bonaldolle. Hänen vastauksensa:

”Etkö tiedä mikä Lands’ End on? Miten se on mahdollista?” Sama epäuskoinen sävy kuin ensimmäisellä naisella. Muutamaa sekuntia myöhemmin hän kysyi: ”Tiedätkö, mikä LL Bean on?”

Deja-vu.

Sen sijaan, että olisin hyväksynyt tämän LL Bean -vertauksen ja siirtynyt eteenpäin, kysyin: ”Mikä tarkalleen ottaen on Lands’ End?”.”

Tässä on, mitä Jeni kertoi minulle pohjimmiltaan tiivistettynä:

Lands’ End on katalogiyritys, joka myy vaatteita pääasiassa keski-ikäisille naisille.

Tämä on pohjimmiltaan totta. Tein hieman tutkimusta Lands’ Endistä ja löysin, että se on Dodgevillessä, Wisconsinissa sijaitseva vaatteiden ja kodin sisustuksen vähittäismyyjä, joka on erikoistunut rentoihin vaatteisiin, matkatavaroihin ja kodin sisustukseen. Suurin osa Lands’ Endin liiketoiminnasta tapahtuu postimyyntiluetteloiden ja Internet-myynnin kautta, mutta yhtiöllä on myös vähittäismyyntiä, pääasiassa keskilännen yläosassa, sekä kansainvälisiä myymälöitä ainakin viidessä maassa.

Luulin myös, että vaikka Lands’ End myy miesten vaatteita, yli kaksi kolmasosaa sen liiketoiminnasta menee naisille. Viimeaikaisissa Bloombergin ja CNBC:n jutuissa Lands Endiä kuvailtiin ”merkiksi, joka tunnetaan enemmän äitien ja lasten kosiskelusta.”

Tämän kaiken tietäen olen hämmentynyt.

Miksi on niin outoa, etten tiedä, mikä Lands’ End on? En ole koskaan elämässäni ajanut Lands’ Endin kaupan ohi. En ole koskaan nähnyt tai pitänyt kädessäni yhtään niiden kuvastoa. En ole koskaan nähnyt Lands’ Endin mainosta televisiossa, ja tutkimusteni perusteella he eivät juuri koskaan mainosta televisiossa tai radiossa. En myöskään ole keski-ikäinen nainen, joka etsii vaatteita, matkatavaroita tai kodin sisustusta, tai lapsi, jonka äiti pukeutuu Lands’ Endin vaatteisiin.

Näyttää siltä, että vuonna 2015 Lands End yritti kääntää yritystä nuoremman, ”siistimmän” asiakaskunnan suuntaan (satun olemaan sitä mieltä, että keski-ikäiset naiset ovat poikkeuksellisen siistejä), mutta vuodesta 2018 lähtien heidän asiakasdemografiansa on muuttunut hyvin vähän.

Tämä yritys myy vaatteita pääasiassa naisille postimyyntiluetteloiden kautta.

En tietenkään tiedä, mikä Lands’ End on.

Tämä ei tarkoita, että kaikki miehet eivät tunne Lands’ Endiä. Olen aivan varma, että monet miehet ovat nähneet näitä kuvastoja ennenkin ja ovat tietoisia sen olemassaolosta. Ehkä äiti tai vaimo tai sisko on Lands’ Endin asiakas. Tai ehkä hän on yksi Lands’ Endin vähemmistöön kuuluvista miespuolisista ostajista.

Itse asiassa ehkä suurin osa amerikkalaisista tuntee Lands’ Endin tuotemerkin, mutta sen yllättäminen, että minä en tunne, on rehellisesti sanottuna hiukan yllättävää.

Se on myymälä, joka myy vaatteita naisille postimyyntikuvastojen kautta. Jos en tunne mitään vähittäiskaupan yritystä, eikö Lands’ End olisi se yritys?

Ei fyysistä läsnäoloa Koillismaalla. Ei mainontaa televisiossa. Ei kuvastoja kotonani, ellei Elysha Dicks saa niitä enkä ole huomannut. Eikä ”Lands’ End”-merkintöjä takkeihin tai paitoihin kuten ärsyttävä North Face.

Onneksi tiedän nyt, mikä Lands’ End on. Olen täyttänyt tuon aukon. Infusoin itseni tietämyksellä.

En tunne oloani yhtään paremmaksi sen ansiosta.