Jääolut kehitettiin valmistamalla vahva, tumma lager olut, minkä jälkeen olut jäädytettiin ja osa jäästä poistettiin. Tämä tiivistää oluen aromia ja makua sekä nostaa valmiin oluen alkoholipitoisuutta. Näin saadaan olutta, jonka alkoholipitoisuus on 12-15 prosenttia. Pohjois-Amerikassa alkoholipitoisuuden alentamiseksi lisättäisiin vettä.
Eisbockin toi Kanadaan vuonna 1989 Niagara Falls Brewing Companyn mikropanimo. Panimot aloittivat vahvalla tummalla lagerilla (15,3 astetta Plato/1,061 alkuperäistä painovoimaa, 6 tilavuusprosenttia alkoholia), minkä jälkeen he käyttivät perinteistä menetelmää, jossa jäätä jäädytettiin ja poistettiin, aromien ja makujen tiivistämiseksi ja samalla nostivat alkoholipitoisuuden 8 tilavuusprosenttiin. Niagara Falls Eisbock julkaistiin vuosittain kausittaisena talvioluena; joka vuosi etiketissä oli eri historiallinen näkymä läheiseltä Niagaran putoukselta talvella. Tämä jatkui joka vuosi, kunnes yritys myytiin vuonna 1994.
Tästä ennakkotapauksesta huolimatta kanadalainen suurpanimo Molson (nykyään osa Molson Coorsia) väitti valmistaneensa ensimmäisen jääoluen Pohjois-Amerikassa, kun se esitteli Canadian Ice -oluen huhtikuussa 1993. Molsonin tärkein kilpailija Kanadassa, Labatt (nykyään osa Anheuser-Busch InBeviä), väitti kuitenkin patentoineensa jääoluen valmistusprosessin jo aiemmin. Kun Labatt toi jääoluen markkinoille elokuussa 1993 ja saavutti 10 prosentin markkinaosuuden Kanadassa, tämä käynnisti 1990-luvun niin sanotun ”jääoluesodan”.
Labatt oli patentoinut vuosina 1997, 1998 ja 2000 erityisen menetelmän jääoluen valmistamiseksi: ”Kylmäkäsittelymenetelmä, josta esimerkkinä on menetelmä käyneen mallasjuoman valmistamiseksi, jossa panimomateriaalit soseutetaan vedellä, ja näin saatu mäski kuumennetaan ja siitä erotetaan vierre. Vierre keitetään, jäähdytetään ja fermentoidaan, ja olut viedään viimeistelyvaiheeseen, johon kuuluu kypsytys, lopullisen juoman valmistamiseksi. Parannus käsittää oluen kylmävaiheen, jossa olut jäähdytetään nopeasti lämpötilaan, joka on noin sen jäätymispisteen tuntumassa, siten, että siihen muodostuu jääkiteitä vain vähäisiä määriä. Näin saatu jäähdytetty olut sekoitetaan sitten lyhyen aikaa jääkiteitä sisältävän olutlietteen kanssa ilman, että jääkiteiden määrä tuloksena syntyvässä seoksessa lisääntyy tuntuvasti. Lopuksi näin käsitelty olut uutetaan seoksesta.”. Yritys antaa maallikolle seuraavan selityksen: ”Tämän ainutlaatuisen prosessin aikana lämpötilaa alennetaan, kunnes olueen muodostuu hienoja jääkiteitä. Sitten kiteet poistetaan yksinoikeudella. Tuloksena on täyteläisen makuinen tasapainoinen olut.”
Miller osti Molsonin tuotteiden markkinointi- ja jakeluoikeudet Yhdysvalloissa ja toi Molson-tuotteen ensimmäisen kerran markkinoille Yhdysvalloissa elokuussa 1993 nimellä Molson Ice. Pian tämän jälkeen Miller toi markkinoille myös Icehouse-tuotemerkin Plank Road Brewery -brändinimellä, ja sitä myydään edelleen koko maassa.
Anheuser-Busch toi markkinoille Bud Ice -tuotteen (5,5 % ABV) vuonna 1994, ja se on edelleen yksi maan myydyimmistä jääoluista. Bud Icen alkoholipitoisuus on jonkin verran alhaisempi kuin useimpien muiden jääolutmerkkien. Vuonna 1995 Anheuser-Busch toi markkinoille myös kaksi muuta suurta tuotemerkkiä: Busch Ice (5,9-prosenttinen alkoholipitoisuus, lanseerattiin vuonna 1995) ja Natural Ice (myös 5,9-prosenttinen alkoholipitoisuus, lanseerattiin myös vuonna 1995). Natural Ice on Yhdysvaltojen myydyin jääolutmerkki numero yksi; sen alhaisen hinnan ansiosta se on erittäin suosittu yliopistokampuksilla ympäri maata. Keystone Ice, joka on Coorsin arvo-osasto, valmistaa myös 5,9-prosenttisen ABV:n olutta nimeltä Keystone Ice.
Kanadassa vuonna 2017 yleisiä jääolutmerkkejä, joiden alkoholipitoisuus on noin 5,5-6 prosenttia, ovat Carling Ice, Molson Keystone Ice, Molson’s Black Ice, Busch Ice, Old Milwaukee Ice, Brick’s Laker Ice ja Labatt Ice. Tarjolla on myös Labatt Maximum Ice, jonka alkoholipitoisuus on 7,1 prosenttia.
Vastaa