EEOC:n varainhoitovuosi päättyy 30. syyskuuta. Ja kuten tavallisesti on tapana, useimmat EEOC:n piiritoimistot pyrkivät erityisesti lopettamaan mahdollisimman monta vireillä olevaa syytettä vaarantamatta tutkinta- tai sovitteluprosessia, jotta kuluvan verovuoden syytelausuntojen määrä kasvaisi. Tämä erityispyrkimys ilmenee yleensä siten, että EEOC:n tutkija toteuttaa yhden tai useamman seuraavista toimista:

  1. EEOC:n tutkija, jolle on annettu tehtäväksi syytteen käsittely, soittaa työnantajalle ja ehdottaa sovintoratkaisua kohtuullisemmilla ehdoilla kuin mitä komissio olisi voinut tarjota aiemmin vuoden aikana. Näin on erityisesti silloin, jos tapauksessa on kyse vain yhdelle syytteen nostaneelle osapuolelle aiheutuneista yksittäisistä haitoista ja jos tapauksen tosiseikat ovat kiistanalaisia.
  2. EEOC:n tutkija soittaa tai kirjoittaa työnantajalle ilmoittaakseen, että komissio katsoo sovittelun epäonnistuneen, jos osapuolet eivät pääse sovintoon tiettyyn päivämäärään mennessä, joka on yleensä suhteellisen lyhyt aika, esimerkiksi kymmenen päivää. Näin on erityisesti silloin, jos tapaus koskee pientä potentiaalista ryhmää, jota asia koskee, ja sovittelupyrkimykset ovat kestäneet useita kuukausia.
  3. EEOC:n tutkija soittaa yllättäen työnantajalle ennakkokokoukseen, ilmoittaa työnantajan edustajalle, että EEOC aikoo tehdä päätöksen kohtuullisesta syystä, ja kysyy, onko työnantajalla lisänäyttöä sen osoittamiseksi, että lakia ei ole rikottu.

Edellä olevaa ei pidä tulkita niin, että EEOC ei koskaan tarjoa kohtuullisia sovintoja, kun ei ole paineita päättää kuluvaa verovuotta. Itse asiassa EEOC haluaa ajatella, että kaikki sen tekemät sovintotarjoukset ovat hyvin kohtuullisia. Jos syyte on kuitenkin ollut vireillä yli vuoden ajan ja nyt on elokuu tai syyskuu, työnantajan olisi hyvä odottaa, että EEOC ryhtyy toimiin syytteen käsittelyn edistämiseksi.

Tämä voi tietenkin toimia työnantajan eduksi tai haitaksi olosuhteista riippuen. Kysymys kuuluukin, olisiko työnantajan eduksi dollarimääräisesti sopia syyte tässä vaiheessa vai antaa sovittelun epäonnistua, jolloin vaarana olisi, että joko syytteen tekijä tai EEOC nostaisi kanteen. On selvää, että tästä päätöksestä olisi kuultava oikeudellista neuvontaa. Joka tapauksessa työnantajan on pohdittava muun muassa seuraavia seikkoja:

  • Uskooko työnantaja vankkojen oikeudellisten perusteiden nojalla, että mitään rikkomusta ei ole tapahtunut ja ettei ole pelättävissä, että ”kohtuullinen syy todetaan” tai että sovittelu epäonnistuu. (Tämän vaihtoehdon osalta on muistettava, että EEOC:n ”kohtuullisen syyn havainnot” ovat juuri sitä, vain kohtuullinen syy uskoa, että lakia on rikottu, eivät tuomioistuimen tuomio siitä, että lakia on tosiasiassa rikottu.)

  • Onko mahdollista, että lakia on rikottu, ja maksaisiko (pitkällä tai lyhyellä aikavälillä) enemmän syytteeseen sisältyvien kysymysten riitauttaminen oikeudenkäynneissä vai sen sopiminen nyt.

siten helppoa vastausta ei yleensä ole, mutta lähtökohtana saattaisi olla kiinnostavaa verrata syytteen nostaneiden puolesta EEOC:n hallinnollisessa menettelyssä saatuja rahallisia korvauksia summiin, jotka komissio on saanut kolmen viimeisen verovuoden aikana vireille panemiensa oikeudenkäyntien kautta. Seuraavista taulukoista käy ilmi EEOC:n verovuosina 2012-2014 molemmista lähteistä saamien keskimääräisten summien erot:

Klikkaa tästä nähdäksesi taulukon.

Taulukosta käy ilmi, että työnantajien ja EEOC:n hallinnollisessa menettelyssä verovuosien 2012-2014 aikana ratkaisemien tapausten korvaukset vaihtelivat 19 062 dollarin ja 21 098 dollarin välillä ratkaistua tapausta kohti.

Oikeudenkäynneissä ratkaistujen tapausten osalta tulos on merkittävästi erilainen, kuten taulukosta 2 käy ilmi:

Klikkaa tästä nähdäksesi taulukon.

Kuten olettaa saattaa olla odotettavissa, keskimääräinen summa, jonka EEOC on saanut oikeuskäsittelyn kautta ratkaistua tapausta kohti, on huomattavasti korkeampi kuin hallinnollisessa menettelyssä ratkaistua tapausta kohti saatu keskimääräinen summa. Tämä johtuu siitä, että EEOC riitauttaa hyvin vähän tapauksia, ja niistä tapauksista, jotka se valitsee oikeudenkäyntiin, se tyypillisesti valitsee tapaukset, joissa politiikka, käytäntö tai huono toimintatapa on vaikuttanut suureen työntekijäryhmään.

Työnantajien pitäisi siis lohduttautua sillä tosiasialla, että EEOC ei riitauta eikä pysty riitauttamaan jokaista kohtuullisen syyn havaintoa, joka johtaa epäonnistuneeseen sovitteluun. Itse asiassa varainhoitovuosien 2012-2014 EEOC:n tilastot osoittivat, että sovittelun epäonnistumisia oli 2 616, 2 078 ja 1 714. Samoina vuosina EEOC nosti vain 122, 131 ja 133 ansiokannetta. Vähemmän kuin 10 prosenttia sovittelun epäonnistumisista johtivat EEOC:n oikeudenkäynteihin.

Tarkoittaako tämä, että 90 prosentin todennäköisyydellä työnantaja pääsee ”pälkähästä”, vaikka sovittelu epäonnistuu? Ei, koska aina on tietysti olemassa mahdollisuus, että yksityinen asianajaja nostaa kanteen. Luotettavia tilastoja yksityisten kanteiden määrästä verrattuna vuosittain epäonnistuneiden sovittelumenettelyjen määrään ei ole helposti saatavilla. On kuitenkin selvää, että yksityiset asianajajat nostavat yhteensä huomattavasti enemmän kanteita kuin EEOC.

Ei siis ole yksinkertaista vastausta siihen, milloin, jos ylipäätään, sovinto kannattaa tehdä. Tämä on kysymys, jota työnantajan ja sen oikeudellisen neuvonantajan olisi viime kädessä harkittava huolellisesti. EEOC:n tapauksen vahvuuden kaikkien asiaankuuluvien todisteiden punnitsemisen jälkeen sekä oikeudenkäyntien välttämisen ”haitta-arvon” pitäisi tietenkin olla tärkeitä tekijöitä tässä päätöksenteossa.

Toisaalta, jos tapaus koskee EEOC:n ensisijaista kysymystä (tällä hetkellä esimerkiksi ”LGBT-kysymyksiä”) tai merkittävää työntekijäryhmää, johon asia vaikuttaa, tai jos se on luonteeltaan systeemistä, EEOC ei luultavasti ole yhtä kiinnostunut sovintoratkaisusta varhaisessa vaiheessa ilman huomattavia myönnytyksiä, mukaan luettuina lehdistötiedotteet. Koskaan ei kuitenkaan ole pahitteeksi yrittää ratkaista syytettä omilla ehdoillaan, jos se on mahdollista, erityisesti elo- tai syyskuussa, jolloin EEOC:n verovuosi päättyy.