E-News Exclusive

Chuck Norris Lawsuit Claims MRI Agent Poisoned His Wife

By Bruce Y. Lee

Joo, kirjoitan Chuck Norrisin tappelusta.

Kamppailulajitaiteilija ja hänen vaimonsa Gena Norris nostivat kanteen San Franciscon korkeimmassa oikeudessa väittäen, että Gena myrkytettiin magneettikuvauksissa käytetyillä gadoliniumpohjaisilla kontrastiaineilla (GBCA). Vastaajiin kuuluu GBCA-valmistajia, kuten McKesson Corporation, Bracco S.p.A. ja ACIST Medical Systems Inc.

Kuten Ron Leuty kuvaili San Francisco Business Timesille, vaatimus on, että loppuvuodesta 2012 Gena Norris alkoi kokea sydämen tykyttelyä ja ”voimakasta kirvelyä” vartalossaan sen jälkeen, kun hän oli käynyt kolmessa magneettikuvauksessa kahdeksan päivän aikana. Useista sairaalakäynneistä huolimatta hänen oireensa pahenivat edelleen, kunnes hän joutui lähtemään Texasista ja matkustamaan Kiinaan asti saadakseen kiisteltyjä vaihtoehtoisia hoitoja, kuten kelaatiohoitoa ja kantasoluhoitoja.

Vaikka hänen oireensa ovat tiettävästi sittemmin kohentuneet, Norris ei ole vieläkään palannut normaaliin tilaansa, sillä hän kärsii ajoittain kouristuksista käsissään ja ”Tuntuu, kuin kuumaa rautaa kulkisi selkärankaani pitkin”. Leuty liitti mukaan lainauksen Gena Norrisilta: ”Olen rikki. En syytä lääkäreitä lainkaan, koska he ovat pitäneet asioita piilossa ja varjossa.”

Egad, voiko gadolinium (usein lyhennettynä GAD) todella aiheuttaa kaiken tämän? Gadolinium on raskasmetalli, joka yksinään voi olla ihmiselle erittäin myrkyllistä. MRI-kontrastiaineet sisältävät kuitenkin gadoliniumiin sidottua kelatointiainetta, jonka on tarkoitus estää tämä myrkyllisyys.

Radiologit ovat käyttäneet GBCA:ta magneettikuvauksissa vuodesta 1988 lähtien. Ajatuksena on ollut, että magneettikuvauksen jälkeen tämä gadoliniumin ja kelatoivan aineen yhdistelmä erittyisi elimistöstä nopeasti ja täydellisesti virtsan kautta.

Biometals-lehdessä julkaistussa katsausartikkelissa tiivistetyt tutkimukset viittaavat kuitenkin siihen, että näin ei aina ole. Radiologit välttävät kontrastiaineiden antamista potilaille, joilla on munuaisten vajaatoiminta, koska potilas ei välttämättä pysty erittämään kaikkea kontrastiainetta ja seurauksena voi olla munuaisten vajaatoiminnan paheneminen (nefrogeeninen systeeminen fibroosi). Kuten katsauksessa tiivistetään, tutkimuksissa on kuitenkin havaittu, että gadoliniumia voi kertyä kehon eri osiin, kuten luustoon, aivoihin ja munuaisiin, vaikka munuaiset toimisivatkin normaalisti. Itse asiassa FDA antoi vuonna 2015 turvallisuusilmoituksen, jossa se ilmoitti tutkivansa riskiä siitä, että GBCA-valmisteita kertyy aivoihin. Vaikka FDA antoikin tänä vuonna seurantatiedotteen, jossa se totesi, että se ei ole vielä löytänyt riittävästi tieteellistä näyttöä siitä, että gadoliniumin kertyminen aivoihin voisi vaikuttaa haitallisesti terveyteen, ajatus siitä, että aivoissa istuu ajatusten ja limerikkien lisäksi jotain muutakin kuin ajatuksia ja limerikkejä, voi olla hieman hämmentävä.

Katsausartikkelissa mainitaankin soluviljely- ja sikatutkimukset, jotka ovat osoittaneet, miten GBCA:t voivat vahingoittaa munuaissoluja. Siellä on myös tapausselostus 56-vuotiaasta naisesta, joka sai munuaisten vajaatoiminnan saatuaan GBCA:n, ja kaksi tapausselostusta potilaista, jotka kärsivät haimatulehduksesta. Hiirillä tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet, että GBCA:t voivat johtaa valkosolujen määrän vähenemiseen, tulehdussytokiinien lisääntymiseen ja muutoksiin maksasoluissa. Ja GBCA:n ruiskuttaminen rotille näytti aiheuttavan neurologisia ongelmia, kuten vapinaa, koordinaatio- ja tasapainovaikeuksia sekä käyttäytymisongelmia. Lisäksi American Journal of Neuroradiology -lehden vuoden 2009 numerossa radiologit Ferdinand Hui, MD, ja Mark Mullins, MD, PhD, raportoivat potilaasta, jolle kehittyi enkefalopatia sen jälkeen, kun hän oli saanut GBCA:ta magneettikuvausta varten.

Tapaustutkimukset ja eläinkokeet eivät tietenkään ole sama asia kuin laajemmat ihmisillä tehdyt tutkimukset, ja GAD:llä voi olla ratkaiseva hyödyllinen rooli, sillä se auttaa lääkäreitä löytämään ja arvioimaan poikkeavuuksia paremmin. Älkää siis vielä potkiko GBCA:ta turpaan. Kaikki tämä viittaa kuitenkin siihen, että GBCA:iden turvallisuuden tarkempi tarkastelu (mukaan lukien tiukemmat tieteelliset tutkimukset) saattaa olla tarpeen.

Voittaako Norrisin oikeusjuttu, ovatko väitteet perusteltuja ja ilmaantuuko lisää väitteitä GBCA:iden myrkyllisyydestä sen seurauksena, että Norris on lisännyt GBCA:iden huomiota? Aika ja yksityiskohdat siitä, mitä Gena Norrisille todella tapahtui, kertovat sen.

– Bruce Y. Lee on Forbesin avustaja.