DiagnosointiEdit

Dykronometrian helposti tunnistettavista oireista huolimatta diagnoosia voi vaikeuttaa se, että niitä voi esiintyä myös muissa pikkuaivojen ataksioissa. Muiden ataksioiden diagnoosissa saatetaan käyttää myös kävelyyn, puheeseen, ajatteluun, tilatietoisuuteen ja aikaorientaatioon vaikuttavia oireita, mikä peittää sen tosiasian, että suurimmalla osalla näistä potilaista on myös dyschronometria. Yleisimpiä ataksisia, joissa dyssronometriaa on havaittu esiintyvän, ovat dyssynergia, dysmetria, dysdiadokokinesia, dysartria sekä asentoon ja kävelyyn vaikuttavat ataksiat. Dysleksia voi olla toinen ongelma henkilöillä, joilla on dyskronometria, mutta on epävarmaa, kehittyykö dysleksia vai paheneeko se, vai onko asia päinvastoin niin, että dysleksia lisää dyskronometrian kehittymisen mahdollisuutta. Toinen ongelma dyskronometrian havaitsemisessa on se, että se on suhteellisen uusi termi tälle sivuvaikutukselle ja dementian esiasteelle verrattuna muihin, esimerkiksi edellä mainittuihin pikkuaivojen ataksioihin. Vaikka dyschronometria havaittaisiinkin, se on yleensä edennyt niin pitkälle, ettei sitä voida enää kääntää, eikä testilääkityksen ottamisesta ole mitään hyötyä joko dyschronometrian hidastamiseksi tai dementiaprosessin käynnistymiseksi, mistä dyschronometria on merkki.

Suurimpana virheenä dyschronometrian diagnosoinnissa on kuitenkin se, että tämä pikkuaivojen ataksia kätkeytyy oireisiinsa ja oireisiinsa. Dykronometriadiagnoosin saaneilla havaitut oireet eivät ole ilmeisiä, ja lääketieteen ammattilaiset erehtyvät usein luulemaan niitä muiksi pikkuaivojen ataksioiksi tai dementiaksi. Lisäksi lääketieteen ammattilaiset odottavat yleensä näkevänsä vuorokausirytmin häiriintyvän havaitsemalla unijaksoja ja -kuvioita, joissa ei ole mitään loogista järkeä, millä ei ole mitään tekemistä dyschronometrian kanssa. Muita virheitä dyskronometrian diagnosoinnissa on ajatus, jonka mukaan dyskronometriaa sairastavilla on puhevamma, he kärsivät psykoosiin rajoittuvista harhaluuloista, pitkäaikaismuistin heikkenemisestä tai tietoisesta ajan ymmärtämisen täydellisestä menettämisestä. Nämä väärinkäsitykset johtuvat enimmäkseen siitä, että tätä pikkuaivojen ataksiaa diagnosoidaan harvoin ilman, että se nähdään dementian yhteydessä tai jonkin muun ataksian yhteydessä.

Kliininen testausTiedonanto

Dyskronometrian testaaminen ja diagnosointi on myös osoittautunut tehottomaksi. Dementia saadaan kiinni niin myöhään, vaikka merkit vaikuttavat ilmeisiltä, koska psykologiset testit, joilla yritetään saada kiinni dementian merkkejä, kuten dykronometria, eivät ole kovin hyödyllisiä. Näissä testeissä tilastollisen analyysin jälkeen muodostetut kellokäyrät ja laaja vaihteluväli normaalien testin suorittajien keskuudessa takaavat sen, että vain potilaat, joiden testit ovat erittäin poikkeavia, saavat positiivisen diagnoosin, ja nämä tapaukset ovat usein jo ilmeisiä diagnosoitaviksi. Dykronometrian diagnosointi on vaikeaa myös siksi, että tähän pikkuaivojen ataksiaan keskittyviä tutkimuksia ja ammattilaisia on vähän. Neurotieteilijät ovat vasta alkaneet tehdä lisää tutkimusta tästä tietoisuuden ja ajan pitämisen puutteesta. Kun tiede ja testit ovat erikoistuneet ja dyschronometriaa on tutkittu syvällisemmin, tulevaisuudessa tehtävien testien herkkyys tuottaa todennäköisesti enemmän tietoa ilmiöstä.