Vuonna 1442 Valakian (nykyään osa nykyistä Romaniaa) hallitsija lähti diplomaattiselle matkalle ottomaanien valtakunnan sydämeen. Se oli uskonhyppy Vlad II:lle, joka oli sitoutunut puolustamaan kristinuskoa Itä-Euroopassa ottomaaneja vastaan 11 vuotta aiemmin liittyessään Lohikäärmeen ritarikunnaksi kutsuttuun ritarikuntaan. Nyt mies, joka oli saanut ritaritovereiltaan sukunimen Dracul (joka tarkoittaa romaniaksi ”lohikäärmettä”), tarvitsi kuitenkin ottomaanien sulttaani Murad II:n apua taistellakseen kilpailijaa vastaan, joka oli kotoisin naapurimaasta Transilvaniasta, ja hän matkusti esittämään pyyntönsä henkilökohtaisesti yhdessä kahden prinssinsä – 7-vuotiaan Radun ja 11-vuotiaan Vlad III:n – kanssa, jotka tunnettiin myös patronyyminimellä Dracula (”Draculin poika”).

Vlad II sai lopulta pyytämänsä sotilaallisen tuen ottomaaneilta, mutta sillä oli hintansa. Vuosittaisen kunnianosoituksen lisäksi valakian hallitsija suostui jättämään kaksi poikaansa poliittisiksi vangeiksi varmistaakseen uskollisuutensa. Poikia pidettiin panttivankeina maalauksellisessa linnoituksessa, joka sijaitsi korkealla kalliojyrkänteen huipulla ja hallitsi Tokatin kaupunkia, jonka seldžukkiturkkilaiset olivat valloittaneet 1200-luvun lopulla ja joka liitettiin Osmanien valtakuntaan vuonna 1392. Viisi vuotta kestäneen vankeutensa aikana Vlad III:n sisällä sappi kyti, ja hänen vihansa ottomaaneja kohtaan kasvoi. Vapautumisensa ja valakian valtaistuimelle nousemisen jälkeen vanhemman prinssin myrkky Ottomaanien valtakuntaa vastaan purkautui niin raa’alla tavalla, että vuosisatoja myöhemmin hänet tunnetaan yksinkertaisesti nimellä Vlad Keihäänkärpässijä ja että hän oli tosielämän inspiraationa klassiselle kauhutarinalle.

Turkkilaisen sanomalehden Hurriyet Daily Newsin mukaan Pohjois-Turkissa sijaitsevan Tokatin linnan restaurointitöiden parissa työskentelevät arkeologit ovat löytäneet kaksi vankityrmää, joissa ottomaanit pitivät Vlad Keihäänkärpässijää panttivankina. Muinaisen linnoituksen sisällä olevat tyrmät oli ”rakennettu kuin vankila”, arkeologi Ibrahim Cetin kertoi turkkilaislehdelle. ”On vaikea arvioida, missä huoneessa Draculaa pidettiin”, Cetin myönsi, ”mutta hän oli suunnilleen täällä.”

Kahden Draculaa vankina pitäneen tyrmän lisäksi arkeologit ovat kaivaneet esiin myös sotilassuojan ja salaisen tunnelin, jota uskotaan käytetyn läheiseen roomalaiseen kylpylään. ”Linna on täysin salaisten tunnelien ympäröimä”, Cetin sanoi. ”Se on hyvin salaperäinen.”

Mitä ei ole yhtä salaperäistä, on se, mitä tapahtui Transilvaniassa syntyneelle Vlad III:lle sen jälkeen, kun hänet vapautettiin Tokatin linnasta noin silloin, kun hänen isänsä ja isoveljensä Mircea surmattiin raa’asti vuonna 1447. Hän nousi valtaistuimelle vuonna 1456 ja piti yllä barbaarista hallintoaan kidutuksen, silpomisen ja joukkomurhien avulla. Uhrit suolistettiin, mestattiin ja nyljettiin tai keitettiin elävältä.

Vuoteen 1462 mennessä hän oli sodassa ottomaanien kanssa. Kun vihollinen oli etenemässä kolme kertaa hänen omaansa suuremmalla joukolla, Vlad III piiloutui Romanian metsiin ja turvautui raakalaismaiseen sissitaktiikkaan. Hänen joukkonsa myrkyttivät kaivoja, polttivat satoja ja maksoivat sairaille miehille, jotka soluttautuivat ottomaanien riveihin ja levittivät tautia. Hänen kuolemanjälkeisen lempinimensä sai kuitenkin karmea joukkomurha, kun hän määräsi 20 000 kukistettua osmania seivästettäväksi puupaaluihin Targovisten kaupungin ulkopuolella. Kun kauhistunut sulttaani Mehmed II näki metsän, jossa varikset poimivat kuolleita, hän vetäytyi Konstantinopoliin.

Unkarin joukot vangitsivat Vlad Keihääntappajan myöhemmin samana vuonna, ja hän joutui vankilaan toisen kerran elämässään. Useimmat historioitsijat uskovat, että hänen myöhempi vankeutensa tapahtui Romaniassa ja kesti yli vuosikymmenen, vaikka tarkasta paikasta ja kestosta on kiistelty. Vlad Keihäänvaeltaja valloitti takaisin Valakian valtaistuimen nuoremman veljensä Radun kuoltua vuonna 1475, mutta valtakausi jäi lyhytaikaiseksi, sillä hänen uskotaan saaneen surmansa taistelussa ottomaaneja vastaan vuonna 1476.

Legenda Vlad Keihäänvaeltajan raakuudesta kasvoi hänen kuolemansa jälkeen, kun tarinat levisivät, joiden mukaan hän ruokaili uhriensa puukotetuilla ruumiilla ja jopa kastoi leipäänsä uhrien vereen. Synkät tarinat toimivat ilmeisesti inspiraationa irlantilaiselle kirjailijalle Bram Stokerille, joka vuonna 1897 kirjoitti goottilaisen romaanin vampyyristä, joka jakoi transsilvanialaisen synnyinpaikkansa ja lempinimensä Vlad Keihäänkärjen – Draculan – kanssa.

Käy käsiksi satoihin tunteihin historiallista videomateriaalia, joka on kaupallista ja ilmaista ilman mainontaa, HISTORYn Holvissa. Aloita ilmainen kokeilujakso jo tänään.