Computed tomography colonography (CTC) on hyödyllinen työkalu paksusuolen syövän seulonnassa. Haasteena on kuitenkin sen määrittäminen, mitkä leesiot ovat vaarallisimpia – pitäisikö joitakin hoitaa aggressiivisesti ja toisia vain seurata tai jättää huomiotta? Onko koolla väliä?
Clinical Gastroenterology and Hepatology -lehden heinäkuun numerossa Perry Pickhardt ym. arvioivat syövän ja korkea-asteisen dysplasian kehittymistä yli 5 000:lla henkilöllä, jotka seulottiin CTC:llä; paksusuolen polyyppeja löytäneitä henkilöitä seurattiin 52 kuukauden ajan. Tänä aikana yhdellekään niistä potilaista, joilla oli pieniä polyyppeja (6-9 mm), ei kehittynyt pahanlaatuista kasvainta, ja vain 0,4 prosentille kehittyi matala-asteista dysplasiaa. Pienet polyypit näyttävät siis olevan vaarattomia, vaikka nämä arvot ovatkin alhaisempia kuin aiemmissa tutkimuksissa saadut arvot. Kirjoittajat huomauttavat, että vanhemmat tutkimukset tehtiin oireilevissa, korkean riskin kohorteissa ja että tämä tutkimus kuvastaa tarkemmin yleistä väestöä.
Kookkaammat polyypit ovat kuitenkin suurempi uhka. Pickhardt et al. havaitsivat, että syövän esiintyvyys kasvoi polyypin koon myötä – 91 % kaikista pitkälle edenneistä adenoomista ja 100 % syöpätapauksista oli peräisin henkilöiltä, joiden leesiot olivat 10 mm:n tai suurempia. Kirjoittajat ehdottavatkin vähemmän aggressiivista hoitostrategiaa henkilöille, joilla on pieniä polyyppeja ja 3 cm:n suuruisia polyyppeja, sillä hyvänlaatuinen paksusuolen leesio voi kehittyä pahanlaatuiseksi. Jotkut tutkijat ovat ehdottaneet 15-20 mm:n raja-arvoksi polypektomialle, joka on kallis ja johon voi liittyä komplikaatioita.
Palkkikaavio syövän ja korkea-asteisen dysplasian esiintymistiheydestä polyypin koon mukaan osoittaa leesion koon kriittisen merkityksen kliinisen merkityksen ennustamisessa. Huomattavaa on, että korkea-asteinen dysplasia ja pahanlaatuisuus ovat harvinaisia alle 20 mm:n kokoisissa polyypeissä.
Polypille on vaikea määrittää kiinteää raja-arvokokoa, koska adenooman kasvun ja dysplastisen etenemisen nopeus ei ole lineaarinen, mikä saattaa selittää sen, että Pickhardtin tutkimuksen potilailla oli enemmän >30 mm:n polyyppeja kuin 20-29 mm:n välillä. Entä jos potilaalla on lukuisia pieniä leesioita – onko hänellä suurempi riski sairastua syöpään kuin henkilöllä, jolla on vähemmän polyyppeja?
Kustannus-hyöty-tutkimuksia tarvitaan; varhaisvaiheen syöpien tunnistamisen kustannukset ovat korkeat, ja suurten leesioiden asianmukainen seurantaväli saattaa olla liian lyhyt ollakseen kustannustehokas.
Vaikka AGA pitääkin kolonoskopiaa kultaisena standardina paksusuolen ja peräsuolen syövän (CRC) havaitsemisessa ja ennaltaehkäisyssä, se tunnustaa, että tietokonetomografiakolonografia (CTC) on oikein suoritettuna arvokas tekniikka, joka voi lisätä seulontamääriä ja siten vähentää CRC:n aiheuttaman kuolleisuuden esiintyvyyttä.
Pickhardt J, Hain KS, Kim DH, et al. Low rates of cancer or high-grade dysplasia in colorectal polyps collected from computed tomography colonography screening. Clin Gastroenterol Hepatol 2010;8:610-615.
Lue artikkeli verkossa osoitteessa CGH.
Vastaa