Vulkaanisella toiminnalla ei ollut suoraa roolia dinosaurukset tappaneessa joukkosukupuutostapahtumassa, toteaa kansainvälinen, Yalen johtama tutkijaryhmä. Kyse oli asteroidista.

Muutoksessa useista muista viimeaikaisista tutkimuksista Yalen geologian apulaisprofessori & geofysiikan professori Pincelli Hull ja hänen kollegansa väittävät Science-lehdessä julkaistussa uudessa tutkimusjulkaisussaan, että massiivisten tulivuorenpurkausten aiheuttamat ympäristövaikutukset Intiassa Deccan Trapsiksi kutsutulla alueella tapahtuivat hyvissä ajoin ennen liitukauden ja paleogeenin välistä sukupuuttoon kuolemistapahtumaa 66 miljoona vuotta sitten eivätkä siksi vaikuttaneet osaltaan joukkosukupuutokseen.

Vähemmistö tutkijoista myöntää, että massasukupuutostapahtuma, joka tunnetaan myös nimellä K-Pg, tapahtui asteroidin törmättyä Maahan. Jotkut tutkijat ovat myös keskittyneet tulivuorten rooliin K-Pg:ssä, koska on viitteitä siitä, että tulivuoritoiminta tapahtui samoihin aikoihin.

”Tulivuoret voivat aiheuttaa joukkosukupuuttoja, koska ne vapauttavat paljon kaasuja, kuten SO2:ta ja hiilidioksidia, jotka voivat muuttaa ilmastoa ja happamoittaa maapalloa”, sanoo Hull, uuden tutkimuksen pääkirjoittaja. ”Viimeaikaisessa tutkimuksessa on kuitenkin keskitytty laavapurkausten ajoitukseen eikä niinkään kaasujen vapautumiseen.”

Tulivuoren kaasupäästöjen ajoituksen määrittämiseksi Hull kollegoineen vertasi merten fossiileista saatujen fossiilien globaalia lämpötilan muutosta ja hiilidioksidin isotooppeja (isotooppi on atomi, jolla on normaalia enemmän tai vähemmän neutroneita) malleihin, jotka kuvaavat hiilidioksidipäästöjen ilmastovaikutusta. He päättelivät, että suurin osa kaasun vapautumisesta tapahtui hyvissä ajoin ennen asteroidin törmäystä – ja että asteroidi oli ainoa sukupuuttoon kuolemisen aiheuttaja.

”Tulivuoritoiminta liitukauden loppupuolella aiheutti asteittaisen, noin kahden asteen ilmaston lämpenemisen, mutta ei joukkosukupuuttoa”, sanoi Yalen entinen tutkija Michael Henehan, joka kokosi lämpötilamittaukset tutkimusta varten. ”Useat lajit siirtyivät kohti pohjois- ja etelänapoja, mutta siirtyivät takaisin hyvissä ajoin ennen asteroidi-iskua.”

Hull lisäsi: ”Monet ihmiset ovat spekuloineet, että tulivuorilla oli merkitystä K-Pg:n aikana, ja me sanomme, että ei ollut.”

Uudemmat työt, jotka on tehty Intiassa sijaitsevan Deccan Trapsin alueella, ovat myös viitanneet siihen, että massiiviset tulivuorenpurkaukset olivat tapahtuneet K-Pg:n massasurman välittömissä jälkimainingeissa. Nämä tulokset ovat askarruttaneet tutkijoita, koska vastaavaa lämpenemistapahtumaa ei ole. Uusi tutkimus antaa vastauksen tähänkin arvoitukseen.

”K-Pg-lajin sukupuutto oli joukkosukupuutto, ja se muutti globaalia hiilenkiertoa perusteellisesti”, sanoo Yalen postdoc Donald Penman, tutkimuksen mallintaja. ”Tuloksemme osoittavat, että nämä muutokset mahdollistaisivat sen, että valtameri voisi absorboida valtavan määrän hiilidioksidia pitkällä aikajänteellä – ehkäpä peittäen alleen vulkanismin lämmittävät vaikutukset tapahtuman jälkimainingeissa.”

Saksalainen tutkija André Bornemann oli tutkimuksen toinen pääkirjoittaja. Yalen tutkija Ellen Thomas oli tutkimuksen toinen kirjoittaja yhdessä muiden tutkijoiden kanssa Saksan, Ison-Britannian, Ranskan, Espanjan, Japanin, Tanskan ja Yhdysvaltojen laitoksista.

Tutkimuksen rahoitukseen osallistuivat International Ocean Discovery Program, National Science Foundation ja Yalen yliopisto.

Kansainvälinen Ocean Discovery Program, kansallinen tiedesäätiö ja Yalen yliopisto.