LÄÄKÄRIN NÄKÖKULMA-ARKISTO

Diabetes mellitus, yleisesti diabetes, tarkoittaa makeaa virtsaa. Se on krooninen sairaus, johon liittyy veren epätavallisen korkea sokeripitoisuus (glukoosi). Kohonneet veren glukoosipitoisuudet (hyperglykemia) johtavat glukoosin valumiseen virtsaan, mistä johtuu termi makea virtsa.

Normaalisti veren glukoosipitoisuutta säätelee tiukasti insuliini, haiman tuottama hormoni. Insuliini laskee veren glukoosipitoisuutta. Kun verensokeri nousee (esimerkiksi ruoan syömisen jälkeen), haimasta vapautuu insuliinia glukoositason normalisoimiseksi. Diabetes mellitusta sairastavilla potilailla insuliinin puuttuminen tai riittämätön tuotanto aiheuttaa hyperglykemiaa.

Diabetes mellitus on krooninen sairaus, eli se voi kestää koko elämän ajan. Ajan myötä diabetes mellitus voi johtaa sokeuteen, munuaisten vajaatoimintaan ja hermovaurioihin. Diabetes mellitus on myös tärkeä tekijä, joka kiihdyttää valtimoiden kovettumista ja ahtautumista (ateroskleroosi), mikä johtaa aivohalvauksiin, sepelvaltimotauteihin ja muihin verisuonisairauksiin elimistössä.

Diabetes mellituksesta kärsii 12 miljoonaa ihmistä (6 % väestöstä) Yhdysvalloissa. Diabetes mellituksen suorat ja epäsuorat kustannukset ovat 40 miljardia dollaria vuodessa. Se on kolmanneksi yleisin kuolinsyy Yhdysvalloissa sydänsairauksien ja syövän jälkeen.

Yhdysvalloissa diabetes mellitus on yleisin syy uuteen sokeuteen aikuisilla, munuaisten vajaatoimintaan ja amputaatioihin (jotka eivät johdu vammoista). Insuliinin puute, insuliinin riittämätön tuotanto, viallisen insuliinin tuotanto tai solujen kyvyttömyys käyttää insuliinia johtaa kohonneisiin veren glukoosi- (sokeri-) pitoisuuksiin, joita kutsutaan hyperglykemiaksi, ja diabetes mellitukseen.

Glukoosi on yksinkertaista sokeria, jota esiintyy ruoassa. Glukoosi on välttämätön ravintoaine, joka tuottaa energiaa kehon solujen asianmukaiseen toimintaan. Aterioiden jälkeen ruoka sulatetaan vatsassa ja suolistossa. Sulatetun ruoan sisältämä glukoosi imeytyy suoliston soluista verenkiertoon ja kulkeutuu veren mukana kaikkiin kehon soluihin. Glukoosi ei kuitenkaan pääse yksin soluihin. Se tarvitsee insuliinin apua tunkeutuakseen soluseinien läpi.

Ellei insuliinia ole, solut jäävät nälkään glukoosienergiasta huolimatta siitä, että veressä on runsaasti glukoosia. Diabetes mellituksessa solujen kyvyttömyys hyödyntää glukoosia aiheuttaa ironisen tilanteen, jossa esiintyy nälkää runsauden keskellä. Runsas, käyttämätön glukoosi erittyy turhaan virtsaan. Insuliini on hormoni, jota tuottavat haiman erikoistuneet solut (saarekesolut). Sen lisäksi, että insuliini auttaa glukoosia pääsemään soluihin, se on tärkeä myös veren glukoosipitoisuuden tiukassa säätelyssä.