Tämä on totuusruumiin buddha, henkilökohtaisen oivalluksen huipentuma, eikä ole olemassa yhtään aistivaa olentoa, joka olisi koskaan saavuttanut buddhalaisuuden sen kautta, että se on ilmaistu suoraan sanoin, ja sen jälkeen se on toteutunut. Kuitenkin kausaalinen tekijä, joka johtaa saavuttamaan tuon perimmäisen totuusruumiin, on lähetysdharma, joka osoittaa virheettömästi syvällisen tuodellisuuden ja taidokkaat keinot. Polun avulla – eli kuuntelemalla, pohtimalla ja meditoimalla oikein lähetysdharmaa – ihminen hankkii erehtymättömästi jalojen olentojen henkilökohtaisesti koetun gnoosin. Tuon gnoosin avulla ihminen oivaltaa erehtymättömästi thatnessin, henkilökohtaisesti koetun viisauden käsittämättömän kohteen, ja lopulta hän oivaltaa Buddhan gnoosin, totuuden ruumiin. Näin henkilökohtaisesti koetun viisauden kohde, vaikkei sitä osoiteta suoraan sanoilla, perustuu ja osoitetaan epäsuorasti Dharman välittämisen kautta.

Näin ollen sellaisen harjoittajan meditaatio, jolla on jatkuva rauhallinen ja syvä oivallus, ei ole turhaa, sillä henkilökohtaisesti toteutunut gnosis syntyy tällaisesta meditaatiosta riippuvaisena. Meditaatio on todellakin kannattavaa, eivätkä näin ollen myöskään sūtrat ja muut opetukset, jotka sugatat ovat antaneet, jotta ihminen voisi meditoida oikein, ole turhia. Sillä toisin kuin ei-buddhalaiset käytännöt, kuten meditaatio itsestä, jotka eivät liity tuon olemuksen meditaation polkuun ja jotka eivät ole mikään keino saavuttaa vapautumista, dharma opettaa erehtymättömästi asioiden tuon olemusta, meditaatiota ei-itseen ja niin edelleen; ja kun ihminen kuulee sen, pohtii sen merkitystä ja meditoi siten saamansa varmuuden mukaisesti, syntyy henkilökohtaisesti koettu tuon olemuksen näkeminen.

Jos olisi toisin ja voisi suoraan nähdä juuri tuon merkityksen pelkästään kuulemalla opetuksia ei-itseydestä ja niin edelleen, vapautuisi siinä samassa hetkessä, eikä olisi mitään järkeä meditoida noiden opetusten merkitystä. Ja jos voisi harjoittaa meditaatiota ei-itseydestä kuuntelematta asiaankuuluvia opetuksia, ei olisi mitään järkeä myöskään opettaa Buddhan Erinomaisia Sanoja. Mutta on mahdotonta, että Buddha olisi opettanut ilman syytä. Saadakseen jalojen olentojen gnoosin, henkilökohtaisesti koetun viisauden, joka oivaltaa perimmäisen todellisuuden sellaisena kuin se on, on ensin kuunneltava pyhää Dharmaa, sitten pohdittava sen merkitystä niin, että saa varmuuden, ja sen jälkeen meditoitava yksipisteisesti tuosta merkityksestä. Ennen kaikkea on siis välttämätöntä synnyttää kuuntelemisesta syntyvä viisaus, ja tästä syystä siirtämisen dharma, johon kuuluu opetusten kuunteleminen ja niiden selittäminen, on hyvin arvokas ja hyvin tarpeellinen.

3. Miten dharmaa opetetaan

Tämä aihe on jaettu (1) tapaan, jolla bodhisattvat opettavat dharmaa ja (2) tapaan, jolla buddhat opettavat dharmaa. Ensimmäinen näistä kahdesta on jaettu edelleen kolmeen osaan: (1) erilaiset opetustavat, (2) tuonteen erinomaisuus ja (3) sanojen erinomaisuus.

a. Tapa, jolla bodhisattvat opettavat dharmaa

i. Erilaisia opetustapoja

Korkeiden bodhisattvojen

opetus

tapahtuu välittämisen, oivaltamisen ja mestaruuden kautta:

Suusta, kaikenlaisesta muodosta,

Ja avaruudesta se lähtee. (XIII, 4)

Varmojen pyrkimysten tasolla bodhisattvat selittävät Dharmaa niin kuin he ovat kuulleet sen muilta henkisiltä mestareilta – buddhoilta ja bodhisattvilta. Toisin sanoen he opettavat luottaen siirtoon. Ensimmäisestä bodhisattvan tasosta aina seitsemänteen tasoon asti he opettavat todellisuuden laajuuden oivaltamisen voimalla. Kolmella puhtaalla tasolla he selittävät Dharmaa käsitteettömän gnoosin ja yliluonnollisen tiedon spontaanin hallinnan kautta. Näin muodostuu kolme kategoriaa.

Lisäksi kahdeksannella ja sitä korkeammilla tasoilla heidän mestaruutensa siunauksen kautta Dharma-opetusten ääni purkautuu melodisena lauluna heidän omasta ja muiden ihmisten suusta, soittimien äänistä ja niin edelleen. Kaikenlaisista muodoista – seinistä, soittimista ja muista muodoista – tulevat Dharman äänet. Ja myös taivaalta tulee opetettavan Dharman ääni.

ii. Merkityksen erinomaisuus

Laaja, epäilyksiä hälventävä,

hyväksyttävä ja molempia luontoja osoittava-

Tämän, bodhisattvan opetuksen,

sanotaan olevan täydellinen. (XIII, 5)

Johtuen siitä, että he ovat kuulleet paljon opetuksia, bodhisattvojen oma opetus paljastaa tai selventää Dharman laajat aiheet ja niiden merkitykset toisiinsa liittyen. Koska he ovat itse vapaita epäilyksistä opetusten suhteen, se hälventää muiden epäilykset. Koska he itse elävät Dharmaa, heidän sanansa ovat muiden hyväksyttävissä – se, mitä he sanovat, on kuuntelemisen arvoista ja sitä kutsutaan myös ”miellyttäväksi”. Ja he selittävät sekä saastumisen että puhtauden luonteen. Näiden neljän ominaisuuden ansiosta bodhisattvan dharmaopetuksen sanotaan olevan täydellistä. Näin sanotaan Brahmaviśeṣacintinin kysymyksiä käsittelevässä Sūtrassa. Saatuaan lukuisia opetuksia bodhisattvat selittävät laajaa Dharmaa niin, että pyhä oppi voi säilyä maailmassa pitkään. Opetusten selittämisen ja niissä harjaantumisen kautta heidän oma viisautensa terävöityy entisestään, ja he voivat poistaa muiden epäilykset. Koska he itse noudattavat Dharmaa ja harjoittavat siten pyhien olentojen toimintaa, muut arvostavat heidän sanojaan. Ja koska he opettavat sekä perimmäisiä että suhteellisia totuuksia eli neljään jaloon totuuteen sisältyvää saastumisnäkökulmaa ja puhtausnäkökulmaa, heidän opetuksensa on erittäin tärkeää.

Ylhäisen bodhisattvan

dharmaopetus

on lempeää, vapaata omahyväisyydestä, väsymätöntä,

selkeää, monipuolista, rationaalista,

ymmärrettävää,

ei-intressiytynyttä eikä yleispätevää. (XIII, 6)

Heidän täydellisessä dharmaopetuksessaan on lisäksi yhdeksän piirrettä. Dharmaa opettaessaan ylevät bodhisattvat ovat lempeät, sillä he eivät koskaan lausu kovia sanoja, vaikka muut riitelisivätkin heidän kanssaan. Vaikka he saisivat kiitosta ja kunnioitusta, he ovat vapaita omahyväisyydestä. Dharmaa opettaessaan vaikeudet eivät koskaan lannista heitä. Heidän opetuksensa ovat selkeitä, sillä he opettavat tinkimättömästi ja selittävät aiheet täydellisesti. He opettavat monenlaisia aiheita toistamatta itseään. He opettavat rationaalisesti eivätkä koskaan ole ristiriidassa pätevän tietämyksen kanssa. He ilmaisevat itseään sanoilla ja kirjaimilla, jotka ovat tavallisille ihmisille täysin tuttuja, niin että muut ymmärtävät heidät hyvin. Koska he ovat luopuneet kaikesta voiton ja kunnian tavoittelusta, aineelliset tarjoukset eivät motivoi heitä. He ovat oppineet kaikki henkiset keinot ja selittävät kaikkien kolmen kulkuneuvon aiheita, ja tässä suhteessa heidän opetuksensa on universaalia. Sen vuoksi, että sillä on näitä ominaisuuksia ja että se paljastaa erinomaisen merkityksen, sitä kutsutaan ”täydelliseksi opetukseksi.”

iii. Sanojen erinomaisuus

Bodhisattvojen sanat eivät ole heikkoja,

ne ovat miellyttäviä, hyvin selitettyjä ja tavanomaisia;

ne ovat tarkoituksenmukaisia, aineellisista motiiveista vapaita,

maltillisia ja niin ikään runsaita. (XIII, 7)

Sanat, joita bodhisattvat käyttävät opettaessaan Dharmaa, eivät ole pehmeitä tai heikkoja. Heidän äänensä ei ole heikko, niin että jotkut ihmiset kuulevat ne ja toiset eivät – ne kuuluvat koko heidän kannattajakunnalleen. Heidän sanansa ovat miellyttäviä; ne ovat lempeitä ja hyviä – miellyttäviä sekä korvalle että älylle. Ne ovat erinomaisesti tai kauniisti selitettyjä – selkeitä lauseita, joiden merkitys voidaan ymmärtää. Jos bodhisattvat ilmaisisivat itseään epätavanomaisilla sanoilla, kukaan muu ei ymmärtäisi heitä, mutta käyttämällä sanoja ja kieltä, jotka ovat kaikille tuttuja, he tekevät heidät tietoisiksi merkityksestä – siksi heidän sanansa ovat ”tavanomaisia”. Kun heidän sanansa selitetään opetuslasten mielelle sopivalla tavalla, heidän sanansa ovat ”sopivia”, ja heidän opetuksensa tällä tavalla on opetuslasten mieleen. Koska bodhisattvat eivät tavoittele rikkauksia ja kunnioitusta, heidän sanansa ovat pyyteettömiä tai aineellisesta hyödystä riippumattomia. Sanojen ylenpalttinen määrä saa ihmiset kyllästymään, joten bodhisattvat sovittavat sanansa juuri oikeaan määrään, joka jää helposti mieleen. Samoin heidän sanansa ovat runsaita, mikä tarkoittaa, että kun bodhisattvat antavat yksityiskohtaisia selityksiä, he pystyvät tekemään sen ilman, että sanottavaa koskaan loppuu kesken.

On ymmärrettävä, että edellä mainitut asiat liittyvät sūtroissa kuvattuihin bodhisattvojen sanojen kahdeksaan ominaisuuteen, joissa puhutaan siitä, että sanat ovat läpäiseviä, hyviä, selkeitä, ymmärrettäviä, korvaa miellyttäviä, epäitsekkäitä, sovitettuja ja ehtymättömiä.

Mitä?