Abstract
Riisivilja on yksi maailman tärkeimmistä ravintokasveista, ja sen viljely on merkittävä ammatti Anambran osavaltiossa Nigeriassa. Nämä riisinviljelijät altistuvat erilaisille tekijöille, jotka altistavat heidät ihomykoosille. Tämän työn tavoitteena oli seuloa riisinviljelijöitä ihomykoosiin viittaavien vaurioiden varalta sekä eristää ja tunnistaa infektioon liittyvät sienitautien aiheuttajat. Tutkimus toteutettiin marraskuun 2009 ja kesäkuun 2011 välisenä aikana Anambran osavaltiossa Nigeriassa. Kliiniset näytteet, jotka kerättiin 201 viljelijältä, joilla oli ihomykoosiin viittaavia vaurioita, käsiteltiin ja organismit tunnistettiin. Muiden tarvittavien tietojen hankkimiseksi käytettiin kyselylomakkeita, jotka analysoitiin tilastollisesti. Tutkituista 2 580 riisinviljelijästä 201:llä (7,79 %) todettiin positiivisia leesioita. Organismit olivat Microsporum audouinii, Microsporum ferrugineum, Trichophyton megnini, Trichophyton tonsurans, Trichophyton rubrum, Aspergillus terrus, Aspergillus candidus, Aspergillus scleriotorum, Aspergillus niger, Aspergillus flavus, Scopulariopsis sp.., Chrysosporium sp., Eupenicillium javanicum, Fusarium sp., Penicillium aculeatum ja Penicillium pinophilum. Tämän työn lopussa havaittiin, että onykomykoosi oli yleisin, ja muista kuin dermatofyyttihomeista on nyt tulossa erittäin tärkeitä ihomykoosien aiheuttajia riisinviljelijöiden keskuudessa.
1. Johdanto
Riisinviljely on yksi tärkeimmistä ammateista Anambran osavaltion pohjoisosassa Nigeriassa. Tätä viljaa, joka on yksi maailman tärkeimmistä ravintokasveista, viljellään joko soisilla matalilla alueilla, joilla on runsaasti vettä, tai tasangoilla tai mäkisillä alueilla, joilla luonnolliset sateet tarjoavat riittävästi vettä . Maan muokkaaminen, pellon kyntäminen, lannan, lannoitteiden, torjunta-aineiden ja rikkakasvien torjunta-aineiden käyttö, riisin siementen kylväminen, riisin taimien istuttaminen ja sadonkorjuu tehdään käsityönä, mikä altistaa viljelijät ihomykoosille.
Hautmykoosit ovat patogeenisiä sieni-infektioita, jotka vaikuttavat ihon keratinoituneisiin kerrostumiin ja sen lisäosiin (kynsiin, hiuksiin). Se ei vaikuta eläviin kudoksiin. Näitä infektioita aiheuttavat pääasiassa dermatofyytit ja hiivat. Hyväksyttyjen taudinaiheuttajien lisäksi muista kuin dermatofyyttihomeista on nyt tulossa merkittäviä ihomykoosien aiheuttajia.
Sieni-infektioiden esiintyvyyden pelottavasta lisääntymisestä on raportoitu viime aikoina. Terrell , Meis ja Verweij sekä Rolston ovat yhdistäneet ne lääkehoitoihin, immuunipuutostiloihin, aliravitsemukseen, tiettyihin leikkauksiin ja raskasmetalleihin, kuten elohopeaan. Muita tekijöitä, jotka voivat altistaa sieni-infektioille, ovat Gugnanin , Shenoin ym. sekä Oyekan ja Ezen mukaan henkilökohtainen hygienia, ahtaat asuintilat ja huonot saniteettitilat, perheen koko, ikä, lämmin kostea ilmasto, sosioekonominen asema ja ulkomaanmatkat. Maataloustyöntekijät, jotka altistuvat erilaisille ärsyttäville aineille, nimittäin mudalle, lehmänlannalle tai muunlaiselle lannalle, lannoitteille, rikkakasvien torjunta-aineille, torjunta-aineille, pölylle ja maaperälle (jota pidetään useimpien patogeenisten organismien, mukaan lukien dermatofyyttien ja ei-dermatofyyttien sienien, reservaattorina), ovat myös alttiita sieni-infektioille .
Dermatofyyttien ja ei-dermatofyyttien homeitiöiden aiheuttamat sieni-infektiot on laajasti raportoitu kansanterveysongelmaksi Nigeriassa ja kaikkialla maailmassa . Tätä ei kuitenkaan voida vieläkään korostaa liikaa, koska tarttuva luonne eläinyhteisöjen keskuudessa; korkeat hoitokustannukset, valvonnan vaikeus ja kansanterveydelliset seuraukset selittävät niiden suuren merkityksen . Näin ollen tämän tutkimuksen tarkoituksena oli raportoida dermatofyyttien ja muiden kuin dermatofyyttien homeet, jotka liittyvät ihon mykooseihin riisinviljelijöiden keskuudessa Anambran osavaltiossa Nigeriassa.
2. Materiaalit ja menetelmät
Kaksituhatta viisisataa kahdeksankymmentä (2580) riisinviljelijää, mukaan lukien aikuiset ja lapset, seulottiin leesioiden varalta, jotka viittasivat ihon mykoosiin. Vauriot arvioitiin kutinan, hilseilyn, halkeilun, ihon punoituksen ja kynsien dystrofian perusteella. Kyselylomakkeilla kerättiin tietoja sukupuolesta, iästä, vaurion sijainnista, koulutustasosta, perheen koosta, perheiden asuintilojen luonteesta, lemmikkieläinten/kotieläinten läsnäolosta talossa ja vaurion kestosta sekä siitä, käyttääkö viljelijä lantaa, lannoitteita, rikkakasvien torjunta-aineita tai torjunta-aineita. Kliinisten näytteiden kerääminen
Leesiot puhdistettiin 70-prosenttisella alkoholilla, ja näiden leesioiden etenevien reunojen läheisyydestä kerättiin aseptisesti kaavinnat steriilillä skalpellilla. Sormien ja varpaiden kynsinäytteet kerättiin kynsinauhoilla sen jälkeen, kun kynnet oli puhdistettu 70-prosenttisella alkoholilla. Näytteet kerättiin näytteenottotaskuihin, siirrettiin mikrobiologian laboratorioon, Nnamdi Azikiwe University, Awka, Nigeria, ja käsiteltiin 2 tunnin kuluessa. Näytteet kerättiin myös pyyhkäisynäytteinä varpaiden ja sormien kynsiverkosta sen jälkeen, kun ne oli puhdistettu 70-prosenttisella alkoholilla käyttäen steriiliä pyyhkäisytikkua. Näytteiden käsittely
Suoraan mikroskopoitavat objektilasit valmistettiin 20-prosenttisella KOH:lla joillekin osille iho- ja kynsinauhoja. Loput osat ja varpaiden/sormien verkkopyyhkeet inokuloitiin kaksoismaljoille, jotka sisälsivät Sabouraud Dextrose Agaria (SDA) (Biotech), jota oli täydennetty 0,05 mg/ml kloramfenikolilla ja 0,5 mg/ml sykloheksimidillä. Näyte inokuloitiin myös toiselle kaksoismaljalle, jossa oli pelkkää 0,05 mg/ml kloramfenikolia. Levyjä inkuboitiin 27 °C:ssa 4 viikkoa. Positiiviset levyt, joilla oli sienikasvustoa, puhdistettiin subkulturoimalla eri pesäkkeet tuoreisiin SDA-maljoihin ilman antibiootteja.
2.3. Sienikasvustot. Isolaattien tunnistaminen
Isolaatit tunnistettiin niiden karkean ja mikroskooppisen morfologian yksityiskohtaisen tutkimuksen perusteella ja niitä verrattiin Campbellin ja Stewartin , Guy St-Germainin ja Richardin ja De Hoogin ym. antamiin standardikuvauksiin. Kymmenen isolaattia tunnistettiin käyttämällä ribosomaalisen DNA:n ribosomaalisen DNA:n sisäisen transkriptoidun välialueen sekvensointia Nationales Konsiliarlaboratorio für Dermatophyten, Institut für Mikrobiologie und Hygiene, Charité-Universitatmedizin, Berliini, Saksa.
2.4. Tauti ja sen aiheuttamat haitat. Tilastollinen analyysi
Tulokset ja tiedot, jotka saatiin tartunnan saaneille riisinviljelijöille jaetusta kyselylomakkeesta, analysoitiin tilastollisesti khiin neliö-, Kruskal-Wallis- ja Mann-Whitney-testeillä. Tulokset testattiin merkitsevyystasolla 0,05.
3. Tulokset
Kokonaisuudessaan 2580 viljelijästä, joille tehtiin seulonta ihoinfektioiden varalta, 201:llä (7,79 %) henkilöllä todettiin sieni-infektioon viittaavia vaurioita. Kerätyt näytteet olivat positiivisia KOH:lla ja viljelyllä. KOH-kuvauksessa näkyi joissakin näytteissä septisten hyfojen fragmentteja ja toisissa näytteissä ei-septisten hyfojen fragmentteja. Ihoinfektion saaneesta tutkimusväestöstä 78 (38,81 %) oli miehiä ja 123 (61,19 %) naisia. Yhdeksänkymmentä (44,78 %) näytettä 201 näytteestä oli peräisin sormenkynsien infektiosta, 45 (22,39 %) varpaankynsien infektiosta, 27 (13,43 %) sileän ihon infektiosta, 20 (9,95 %) jalkojen infektiosta, 12 (5,97 %) sormien/varpaiden verkkojen infektiosta ja 7 (3,48 %) päänahan infektiosta. Taulukossa 1 esitetään ihomykoosien jakautuminen riisinviljelijöiden tartuntapaikan, sukupuolen ja iän mukaan. Riisinviljelijöiden iän mukaan tehty tartuntatapausten analyysi osoitti, että tartunnat olivat tilastollisesti merkitsevästi riippuvaisia iästä (), ja niitä todettiin enemmän ikäryhmässä 16-30 vuotta (47,76 %) ja seuraavaksi eniten ikäryhmässä 31-45 vuotta (35,82 %) (taulukko 1). Tartuntoja raportoitiin myös enemmän perheissä, jotka asuivat ahtaasti (), viljelijöillä, jotka käyttivät yhteisiä tiloja (), ja viljelijöillä, jotka pitivät lemmikkejä tai kotieläimiä ().
|
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Näytteistä saatiin talteen yhteensä 225 sieni-isolaattia, jotka koostuivat 48 (21,33 %) dermatofyytistä (taulukko 2) ja 177 (78,67 %) muusta kuin dermatofyytistä homeesta (taulukko 3). T. rubrum (11,11 %) ja A. candidus (16,44 %) olivat yleisimmät eristetyt dermatofyytti- ja ei-dermatofyyttimuotit. Nationales Konsiliarlabor für Dermatophyten, Institut für Mikrobiologie und Hygiene, Institut für Mikrobiologie und Hygiene, Charité-Universitatmedizin, Berliini, Saksa, tunnistetut isolaatit kuuluivat Aspergillus scleriotorum-, Aspergillus flavus-, Aspergillus terrus-, Eupenicillium javanicum-, Penicillium aculeatum-, Penicillium pinophilum- ja Fusarium-heimoihin.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
4. Pohdinta
Tässä tutkimuksessa korostetaan sieni-infektioiden kansanterveydellistä merkitystä riisinviljelijöiden keskuudessa Anambran osavaltiossa Nigeriassa. Sormi- ja varpaankynsien infektio oli suurempi kuin muiden kehon osien infektio ja yleisempi naisilla. Tämän infektion suurempi esiintyvyys naisilla voi johtua siitä, että naiset käyttävät enemmän sormiaan riisin viljelyyn ja sadonkorjuuseen kuin miehet. Tämä vastaa El Sayedin ja muiden sekä Souzan ja muiden raportteja. Souza et al. raportoivat, että 72,25 prosenttia heidän Japanissa tekemässään tutkimuksessa esiintyneistä onykomykoositapauksista oli naisilla, kun taas Kazemi ja Charles raportoivat tämän infektion suuremmasta esiintyvyydestä miehillä, vaikka heidän tutkimuksensa eivät koskeneet riisinviljelijöitä. Tätä tukevat myös Blankin ym. ja Shenoin ym. havainnot, joissa raportoitiin korkea kynsien infektioprosentti riisipellon työläisten keskuudessa Intiassa.
Kynsien infektiota havaittiin vain lapsilla, ja se on todennäköisesti saattanut tarttua heidän äitiensä ja muiden sukulaistensa tartunnan saaneiden käsien välityksellä. Miehillä (71,43 %) oli enemmän tartuntaa kuin naisilla (28,57 %). Oyeka teki saman havainnon ja yhdisti sen miesten heikkoon henkilökohtaiseen hygieniaan verrattuna naispuolisiin kollegoihinsa.
16-30-vuotiailla viljelijöillä todettiin muita ikäryhmiä enemmän tartuntoja, mikä voisi selittyä sillä, että tämä ikäryhmä osallistuu aktiivisemmin riisinviljelyyn kuin nuoremmat ja vanhemmat ikäryhmät, ja heillä on taipumus hikoilla enemmän.
Sieni-infektioiden tarttuvuus perheenjäsenten kesken on raportoitu laajalti Nigeriassa, ja se tukee tämän tutkimuksen tuloksia, joissa ilmoitettiin korkeammasta infektioprosentista perheissä, jotka asuivat ahtaissa asunnoissa (), jotka jakoivat tiloja () ja jotka pitivät lemmikkieläimiä/kotieläimiä (). Nämä tilat ja eläimet voivat toimia sieni- ja itiöemäsäiliöinä, joiden kautta tartunta voi helposti siirtyä viljelijöille.
Tämän tutkimuksen aikana tehty tärkeä havainto oli, että riisinviljelijät eivät käyttäneet maataloustöissään saappaita eivätkä käsineitä, koska saappaat uppoavat mutaan ja vähentävät näiden viljelijöiden mukaan työnopeutta. Jalkoja ja käsiä suojaavien suojavaatteiden käyttämättä jättäminen altistaa nämä viljelijät infektioiden aiheuttajille. Samanlaisen havainnon tekivät Shenoi ym. Näiden viljelijöiden henkilökohtainen hygienia oli myös heikko, mikä on tekijä, jonka tiedetään altistavan kaikenlaisille infektioille, myös sieni-infektioille.
Trichophyton rubrum oli tässä tutkimuksessa yleisin löydetty dermatofyytti (11,11 %). Se oli ainoa sieni-organismi, joka saatiin talteen kaikista ruumiinosista paitsi sormien ja varpaiden verkosta. Tämä on samaa mieltä muiden tutkijoiden kanssa, jotka ilmoittivat T. rubrumin olevan yleisin eri kehon osien dermatofytoosien aiheuttaja. Tämä tutkimus osoitti myös, että ihon sieni-infektioita aiheuttavien dermatofyyttien lisäksi muista kuin dermatofyyttihomeista on tulossa erittäin tärkeitä ihoinfektioiden etiologisia aiheuttajia. Tässä tutkimuksessa havaittiin, että ei-dermatofyyttimuotteja eristettiin useammin (78,67 %) kuin tavanomaisia dermatofyyttejä (31,33 %) erityisesti onykomykoosissa. Vaikka jotkut työntekijät olivat ilmoittaneet dermatofyyttien aiheuttavan suurimman osan onykomykoositapauksista, epidemiologiset tutkimukset olivat myös osoittaneet, että Aspergillus sp. ovat varpaankynsien onykomykoosin uusia sieni-itiöitä. Se sijoittuu nyt toiseksi Scopulariopsis sp.:n ja sitten Fusarium solanin jälkeen muiden kuin dermatofyyttien aiheuttamassa onykomykoosissa. Aspergillus sp. oli tässä tutkimuksessa yleisimmin eristetty ei-dermatofyyttimuotti, jota seurasivat Scopulariopsis sp. ja sitten Chrysosporium sp.; Penicillium pinophilum, Penicillium aculeatum ja Eupenicillium javanicum, jotka eristettiin tässä työssä, eivät kirjallisuuden mukaan olleet mukana ihoinfektiossa. Niiden on raportoitu olevan usein eristettyjä maaperästä, ja ne osallistuvat erilaisten teollisten entsyymien, kuten B-D-manaasin, endoglukanaasin, -glukosidaasin ja pektinaasin tuotantoon ja sokerointiin sekä ohran, kauran ja vehnän olkien polysakkaridien ja Solka-Flocin sokerointiin. Näiden organismien kyky tuottaa edellä mainittuja entsyymejä voisi selittää niiden kyvyn hajottaa myös ihon keratinoituneita alueita. Tässä tutkimuksessa havaittu muiden kuin dermatofyyttien homeitiöiden suuri eristystiheys voi johtua siitä, että niitä eristetään säännöllisesti vedestä, ilmasta, maaperästä ja kasvillisuudesta, kuten Oyeka ja Okoli sekä Cribier ja Bakshi ovat todenneet. Tämän vuoksi niiden mahdollisuudet joutua kosketuksiin ihmisen ihon kanssa ovat suuret, mikä voi aiheuttaa opportunistisen infektion.
5. Johtopäätökset
Tämän tutkimuksen lopussa havaittiin, että kynsien ihon sieni-infektio oli yleisin. Tämän vuoksi on huolehdittava tämän infektion leviämisen valvonnasta, koska nämä maanviljelijät jakavat yleishyödyllisiä palveluja massojen kanssa. Lisäksi todettiin, että dermatofyyttien lisäksi myös muut kuin dermatofyyttien homeet ovat nykyään erittäin tärkeitä ihoinfektioiden etiologisia aiheuttajia erityisesti onykomykoosissa. Tässä työssä talteen otettujen Penicillium pinophilum-, Penicillium aculeatum- ja Eupenicillium javanicum -bakteerien patogeenisuuden määrittämiseksi tehdään lisätestejä.
Kiitokset
Kirjoittajat haluavat kiittää tohtori Yvonne Graeseria Nationales Konsiliarlabor für Dermatophyten, Institut für Mikrobiologie und Hygiene, Charité-Universitatsmedizin, Berliini, Saksa, joka auttoi sieni-isolaattien tunnistamisessa
.
Vastaa