Curia, monikko Curiae, Euroopan keskiaikaisessa historiassa tuomioistuin tai ryhmä henkilöitä, jotka osallistuivat hallitsijan seuraan tiettynä ajankohtana sosiaalisiin, poliittisiin tai oikeudellisiin tarkoituksiin. Sen kokoonpano ja tehtävät vaihtelivat huomattavasti ajasta ja maasta toiseen aikana, jolloin toimeenpanovallan, lainsäätäjän ja oikeuslaitoksen tehtävät eivät olleet vielä niin erillisiä kuin myöhemmin. Yleensä curia huolehti hallitsijan henkilökohtaisista tarpeista (kamaripalvelijat, taloudenhoitajat, hovimestarit), ohjasi hallituksen asioita (kanslerit, rahastonhoitajat, sihteerit, sotilasjohtajat) tai yksinkertaisesti tarjosi hallitsijalle seuraa. Hallitsija ja curia tekivät poliittisia päätöksiä joko tavanomaisista tai tärkeistä asioista (kuten sodasta, sopimuksista, taloudesta, kirkollisista suhteista), ja voimakkaan hallitsijan – kuninkaan, herttuan tai kreivin – alaisuudessa he toimivat usein myös tuomioistuimina. Itse asiassa curiae:t kuormittuivat oikeudellisesta työstä niin paljon, että työ siirrettiin vähitellen erityisille tuomariryhmille, kuten Court of King’s Benchille Englannissa tai Parlementille Ranskassa; tällaisia tuomioistuimia pidettiin keskiajalla aluksi kuitenkin curian välineinä, ei itsenäisinä eliminä. Vastaavasti curia siirsi talousasioiden kasvavan taakan sellaisille elimille kuin Englannin Exchequer ja Ranskan Curia in Compotis (”tilikuriiri”), jotka nekin pysyivät curian välineinä.

Keskiaikaisen curian kehitystä havainnollistaa hyvin Englannin Curia, joka tunnettiin myös nimellä Curia Regis tai Aula Regis (”kuninkaan tuomioistuin”). Se otettiin käyttöön normannien valloituksen (1066) aikaan ja kesti noin 1200-luvun loppuun asti. Curia Regis oli alkusysäys, josta korkeammat oikeusistuimet, valtioneuvosto ja kabinetti olivat peräisin. Se oli aluksi kuninkaan yleisneuvosto eli commune concilium (eli päävuokralaisten feodaalikokous), mutta se sai selkeämmän luonteen Henrik I:n valtakaudella (1100-35), jolloin sen jäseniä olivat kuninkaallisen talouden virkamiehet ja muut kuninkaan ystävät ja avustajat, joita oli vähemmän. Se avusti kuningasta hänen oikeudellisessa työssään, ja sen valta oli yhtä määrittelemätön kuin kuninkaan oma valta.

Samoihin aikoihin Curia otti hoitaakseen myös taloudellisia tehtäviä, ja tällä tavoin se oli valtiokonttorin (curia regis ad scaccarium) kantaisä. Jäseniä kutsuttiin ”oikeusistuimiksi”, ja kuninkaan poissa ollessa oikeusistuin toimi tuomioistuimen puheenjohtajana. Henrik II otti seuraavan askeleen. Vuonna 1178 hän nimitti viisi curian jäsentä muodostamaan erityisen tuomioistuimen, joka tunnettiin nimellä Court of Common Pleas. Aluksi tämän tuomioistuimen tuomarit, kuten muutkin Curian jäsenet, seurasivat kuninkaan tuomioistuinta paikasta toiseen, mutta Magna Carta (1215) edellytti tuomioistuimen asettamista yhteen paikkaan, ja näin siitä tuli kiinteä oikeuslaitos. Curia Regisistä kehittyi myös Court of King’s (tai Queen’s) Bench. Tämä tuomioistuin jatkoi liikkumistaan hallitsijan mukana 1300-luvulle asti, jolloin sekin menetti läheiset yhteytensä kuninkaaseen ja siitä tuli yksinkertaisesti yksi ylimmän oikeusasteen tuomioistuimista. Myös Court of Chancery oli Curia Regis -oikeudesta lähtöisin. Noin Edvard I:n (hallitsi 1272-1307) aikana Curia Regisin toimeenpano- ja neuvontatehtäviä alkoi hoitaa valikoitu ryhmä, kuninkaan salainen neuvosto, jota alettiin myöhemmin kutsua nimellä Privy Council. Salaisesta neuvostosta kehittyi myöhemmin kabinetti.