Uuden koronaviruksen (SARS-CoV-2) tartunta rekisteröitiin ensimmäisen kerran joulukuussa 2019 Kiinassa, ja se levisi myöhemmin nopeasti muualle maailmaan. Maailman terveysjärjestö (WHO) tiedotti 31. joulukuuta 2019 ensimmäistä kertaa yleisölle tuntemattoman alkuperän keuhkoahtaumataudin syistä Wuhanin kaupungissa (Hubein maakunta, Kiina) ihmisillä, jotka epidemiologisesti liittyivät Wuhanissa sijaitseviin merenelävien ja märkäeläinten kokonaismyynnin paikallisiin markkinoihin. Coronavirus tauti, nimeltään COVID-19 (Corona-virustauti 2019), levisi Kiinan jälkeen nopeasti useimpiin maailman maihin, ja WHO julisti 11. maaliskuuta 2020 pandemian tämän viruksen kanssa. SARS-CoV-2:lla, on paljon peräkkäisiä yhtäläisyyksiä SARS-CoV-1:n kanssa, ja se käyttää samoja reseptoreita päästessään ihmiskehoon (angiotensiinikonvertaasientsyymi 2/ACE2). COVID-19 on hengitystieinfektio, joka tarttuu pääasiassa hengityspisaroiden välityksellä. COVID-19-infektion tyypilliset oireet voivat olla hyvin lieviä (tartunnan saanut voi olla jopa oireeton) tai hyvin vaikeita, ja niihin voi liittyä vaikeita hengitystieoireita (molemminpuolinen vaikea keuhkokuume), septinen skokki ja kuolemaan johtava lopputulos. COVID-19:n biologisista, epidemologisista ja kliinisistä ominaisuuksista on edelleen paljon epäselvyyksiä, joiden vuoksi nykyisen pandemian kulkua on mahdotonta ennustaa varmuudella. COVID-19 on ensisijaisesti hengityselinten sairaus, mutta SARS-CoV-2 tunkeutuu joillakin potilailla myös keskushermostoon, ja ilmeisesti se voi joissakin tapauksissa johtaa kuolemaan. Viruksen tunkeutuminen aivoihin voi johtaa neurologisiin ja psykiatrisiin oireisiin, jotka eivät ole harvinaisia, kuten päänsärkyyn, parestesiaan, myalgiaan, tajunnan häiriöihin, sekavuuteen tai deliriumiin ja aivoverisuonisairauksiin. SARS-CoV-2 -positiiviset henkilöt olisi arvioitava ajoissa neurologisten ja psykiatristen oireiden varalta, koska infektioon liittyvien neurologisten ja psykiatristen komplikaatioiden hoito on tärkeä tekijä vakavien COVID-19-potilaiden paremman ennusteen kannalta.Tämänhetkisestä näkökulmasta näyttää siltä, että COVID-19:stä eloonjääneillä COVID-19:stä selviytyneillä henkilöillä tulevien vuosien ja vuosikymmenten aikana systeeminen tulehdusprosessi ja/tai aivojen tulehdusprosessi voi laukaista pitkäkestoisia mekanismeja, jotka yleisesti ottaen lisäävät hermostoon liittyviä hermostollisia ja hermoston rappeutumissairauksia. Myös psykososiaaliset seuraukset sekä mielenterveyteen kohdistuvat seuraukset ovat merkittäviä sekä väestölle yleensä että erityisesti terveydenhuollon työntekijöille kaikissa profiileissa. COVID-19-pandemiaan liittyy kielteisiä psykososiaalisia seurauksia, kuten masennusoireita, ahdistusta, vihaa ja stressiä, unihäiriöitä, traumaperäisen stressihäiriön oireita, sosiaalista eristäytymistä, yksinäisyyttä ja leimautumista.