Tonnikalaa järjestellään ennen vuoden ensimmäistä huutokauppaa Tsukijin kalamarkkinoilla Tokiossa, Japanissa. Tyynenmeren tonnikalan suojelua koskevalla uudella sopimuksella pyritään saamaan laji elpymispolulle asettamalla liukuvat saalisrajoitukset. The Asahi Shimbun/Getty Images hide caption

toggle caption

The Asahi Shimbun/Getty Images

Tonnikalaa järjestellään ennen vuoden ensimmäistä huutokauppaa Tsukijin kalamarkkinoilla Tokiossa Japanissa. Tyynenmeren tonnikalan suojelua koskevalla uudella sopimuksella pyritään saamaan laji tielle kohti elpymistä asettamalla liukuvat saalisrajoitukset.

The Asahi Shimbun/Getty Images

Tonnikalan osalta meillä on harvoin hyviä uutisia kerrottavanamme, mutta pyöräyttämällä maapalloa ympäri maailmaa tänään sekä Tyynellämerellä että Atlantin valtamerellä on aihetta juhlaan.

Perjantaina Etelä-Korean Busanissa pidetyssä yhteisessä kokouksessa Tyynenmeren tonnikalaa hallinnoivat kaksi ryhmää pääsivät historialliseen pitkäaikaiseen sopimukseen, jolla laji saataisiin tielle elpymiseen. Länsi- ja Keski-Tyynenmeren kalastuskomissio ja Amerikan trooppisten tonnikalojen komissio sopivat ryhtyvänsä toimiin kannan elvyttämiseksi 20 prosenttiin historiallisesta tasosta vuoteen 2034 mennessä, mikä on seitsenkertainen lisäys nykyiseen tasoon verrattuna.

Tyynenmeren tonnikalakannat ovat laskeneet 2,6 prosenttiin historiallisesta koostaan, ja Meksikon, Japanin, Korean ja Yhdysvaltojen kaltaiset maat ovat ylittäneet pyyntikiintiöitä kahden viime vuoden aikana. Tämä populaatio tarvitsee kipeästi suojelua, joka vihdoin saatiin perjantaina.

Ryhmät sopivat liukuvien saalisrajoitusten asettamisesta tämän tavoitteen saavuttamiseksi sen perusteella, miten hyvin kannat elpyvät tulevina vuosina, ja ne ovat sopineet pyyntistrategian aikataulusta, johon sisältyy sidosryhmien kokouksia seuraavien kahden vuoden aikana. Hallintoryhmät ovat myös sitoutuneet etsimään keinoja, joilla estetään laittomasti pyydetyn tonnikalan pääsy markkinoille.

”Todella suuri ja jännittävä asia on se, että kaikki ovat sopineet 20 prosentin tavoitteesta elpymiselle. Se on taso, jolla voidaan sanoa, että tällä populaatiolla on todella mahdollisuuksia”, sanoo Amanda Nickson, Pew Charitable Trusts -järjestön globaalin tonnikalan suojelun johtaja.

”Tämä on kestävä populaatio”, Nickson sanoo. Toisin sanoen, jos kalojen annetaan selviytyä ja lisääntyä, populaatio todennäköisesti elpyy. Tärkeää on myös se, että elvytystavoite sallii edelleen jonkin verran kalastustoimintaa, hän lisää. Se on avainasemassa tonnikalalaivaston ylläpitämisessä, kun kalakannat täydentyvät.

Uutiset tulevat sen jälkeen, kun National Marine Fisheries Service (kansallinen merikalastusvirasto) sulki tällä viikolla Yhdysvaltojen kaupallisen Tyynenmeren tonnikalan kalastuksen vuoden jäljellä oleviksi neljäksi kuukaudeksi sen jälkeen, kun kalastajat ylittivät vuoden 2017 425 tonnin kiintiön.

Ympäristöryhmät pettyivät viime kuussa, kun Yhdysvaltain liittovaltion hallitus hylkäsi vetoomuksen Tyynenmeren tonnikalan luetteloimiseksi uhanalaiseksi lajiksi.

Chris Yates, NOAA:n kalastuksen länsirannikon alueen apulaisaluehallintojohtaja, sanoo, että uhanalaisten lajien suojelua arvioitaessa on eri rima. ”Meidän on määriteltävä, että laji todennäköisesti kuolee sukupuuttoon tai on todennäköisesti vaarassa kuolla sukupuuttoon lähitulevaisuudessa”, hän sanoo.

Tyynellämerellä on tällä hetkellä 1,6 miljoonaa Tyynenmeren tonnikalaa, joista 145 000 on lisääntyviä aikuisia. ”Vaikka tonnikalojen määrä on siis paljon toivottua pienempi, niitä on silti paljon”, Yates sanoo.

Vetoomuksen hylkäämisestä aiheutuneesta pettymyksestä huolimatta perjantainen sopimus auttaa todennäköisesti populaatioiden elpymistä. Eivätkä hyvät uutiset lopu tähän.

Tänä keväänä tiede- ja ympäristöyhteisöjen keskuudessa alkoi liikkua huhuja, joiden mukaan Atlantin tonnikala – ikoninen laji, jonka populaatioiden pieneneminen on herättänyt kädenvääntöä jo vuonna 1991 – olisi vihdoin saattanut elpyä täysin.

Mutta kuten monet mehukkaat huhut, ne pitivät paikkansa vain osittain.

Tiedemiehet, jotka vastaavat tietojen keräämisestä ja suositusten antamisesta Kansainväliselle Atlantin tonnikalojen suojelukomissiolle, Atlantin tonnikalan kalastuksenhoitoelimelle, sanovat alustavien lukujen osoittavan, että kannat ovat todellakin elpymässä.

”Joidenkin mallien mukaan kanta on noussut korkeammalle tasolle kuin mitä näimme 1950-luvulla. Toiset mallit käyttävät enemmän tietoa ja ottavat huomioon tietojen epävarmuuden”, sanoo Clay Porch, ICCAT:n pysyvän tutkimus- ja tilastokomitean tonnikalakoordinaattori ja NOAA:n kestävän kalastuksen osaston johtaja.

”Tämä vuosi oli erilainen, koska yritimme sisällyttää siihen paljon uutta tietoa”, Porch sanoo.

ICCAT ja koko tiedeyhteisö käyttivät paljon resursseja historiallisten tietojen louhimiseen ja uusien tietojen keräämiseen. He tekivät merkintätutkimuksia ja laajensivat kalojen biologista näytteenottoa, jotta voitiin määrittää kalojen ikä, genetiikka ja syntymäpaikka.

”Se oli monimutkainen asia”, hän sanoo.

Vaikka ne jakavat saman valtameren, Atlantin tonnikala lasketaan itse asiassa kahdeksi erilliseksi kannaksi. Huomattavasti suurempi kanta on peräisin Itä-Atlantilta ja Välimereltä. Länsi-Atlantin kanta, joka ui Yhdysvaltain rannikoilla ja kutee Meksikonlahdella, on pienempi näistä kahdesta. Viimeisimmän arvion mukaan molemmat kannat ovat parantumassa, ja suurin kasvu on peräisin Itä-Atlantin tonnikaloista.

”Vuosikymmeniä kestäneen huonon hallinnon ja laittoman kalastuksen jälkeen … hyvä uutinen on, että hoitajat ovat noudattaneet tieteellisiä neuvoja, ja se osoittaa, että tieteeseen perustuva Atlantin tonnikalan hoito toimii”, sanoo Rachel Hopkins, The Pew Charitable Trusts -järjestön maailmanlaajuisen tonnikalan suojeluohjelman vanhempi toimihenkilö.

Hopkins kuitenkin varoittaa, että on syytä uskoa, että lähempänä kotimaata sijaitseva kanta ei ole elpymässä yhtä vahvasti. On olemassa huoli siitä, että Länsi-Atlantin tonnikalakannan näennäinen kasvu saattaa olla liioiteltua, koska itäiset tonnikalat ovat vaeltaneet ja sekoittuneet läntiseen kantaan.

”Läntinen kanta kasvaa, mutta on olemassa huoli siitä, että kasvu ei ehkä olekaan kasvua”, Hopkins sanoo. ”Mutta itäisen Atlantin sinievät ovat varmasti aihetta juhlaan.”

Ja näyttää siltä, että nämä hyvät uutiset voivat jonain päivänä heijastua Tyynellämerellä, jos perjantaina tehtyyn sopimukseen ja tavoitteisiin päästään.

Clare Leschin-Hoar on San Diegossa asuva toimittaja, joka kirjoittaa ruokapolitiikkaan ja kestävään kehitykseen liittyvistä asioista.