KUVA

KUVA: Tässä on Richard Schulick, MD, MBA, Coloradon yliopiston syöpäkeskuksen johtaja ja haimasyövän kirurgi. katso lisää

Credit: Coloradon yliopiston syöpäkeskus

Haimasyövän sairastaneiden potilaiden eloonjäämistä ennustavista tekijöistä tärkein on se, voidaanko syöpä poistaa kirurgisesti (onko syöpä ”resekoitavissa”). Vastaus ei ole aina selvä. Jotkin keskukset saattavat pitää kasvainta liian kietoutuneena viereisiin elimiin ja verisuoniin, jotta leikkaus tulisi kysymykseen, minkä vuoksi leikkausta käytetään kansallisesti vain noin 15-20 prosentissa haimasyövistä. Osittain kehittyneiden leikkaustekniikoiden, tehokkaampien lääkkeiden ja monialaisen lähestymistavan ansiosta Coloradon yliopiston syöpäkeskus pystyy leikkaamaan lähes 30 prosenttia haimasyöpäpotilaista, mikä on lähes kaksinkertainen määrä kansalliseen keskiarvoon verrattuna.

”Näin tapahtuu usein kaikkialla maailmassa – potilaille sanotaan, etteivät he ole leikkauskelpoisia, ja me pystymme tekemään niistä leikkauskelpoisia. Se tekee selviytymismahdollisuuksista paljon paremmat”, sanoo tohtori Marco Del Chiaro, CU:n syöpäkeskuksen tutkija ja CU:n lääketieteellisen tiedekunnan kirurgisen onkologian osaston johtaja.

Ennaltaehkäisyssä, koulutuksessa, hoidossa ja tuloksissa saavutetun huippuosaamisen ansiosta CU:n syöpäkeskus nimettiin hiljattain National Pancreas Foundationin haimasyövän huippuosaamiskeskukseksi, ja se on ainoa tällainen keskus Kalliovuoriston alueella, johon kuuluvat Idaho, Montana, Utah, Nevada, Uusi Meksiko, Arizona ja Dakota.

”Meillä on yksi maan suurimmista haimasyöpäpotilaiden hoitomääristä”, sanoo Richard Schulick, MD, MBA, CU:n syöpäkeskuksen johtaja ja CU:n lääketieteellisen tiedekunnan kirurgian laitoksen puheenjohtaja. ”Tämä on antanut meille mahdollisuuden kehittää erityistä asiantuntemusta taudin hoidossa.”

Tutkimukset osoittavat, että vaikka potilailla on todennäköisemmin pitkälle edennyt tauti, suuren volyymin keskuksissa hoidetuilla potilailla on paremmat tulokset kuin potilailla, joita hoidetaan sellaisissa sairaaloissa, jotka operoivat vähemmän haimasyövän tapauksia – kaksi prosenttia verrattuna kuuteen prosenttiin 30 päivän kuolleisuudesta ja lähes viisi kuukautta pidempi kokonaiseloonjäämisaika.

Del Chiaro ja Schulick selittävät CU Cancer Centerin suuremman resektioprosentin ja pidemmän eloonjäämisajan johtuvan useista tekijöistä.

”Ensinnäkin potilaitamme hoidetaan monialaisessa ympäristössä. Samana päivänä 25-30 asiantuntijaa keskustelee tapauksesta ja tekee yhdessä päätöksen. Potilas tulee aamulla eikä tiedä mitään siitä, mitä hänellä on, ja palaa illalla takaisin täydellisen suunnitelman kanssa”, Del Chiaro sanoo. CU:n moniammatillisen hoitomallin ansiosta useat asiantuntijat voivat tehdä yhteistyötä hoitopäätösten tekemisessä, ja lisäksi se voi lyhentää huomattavasti aikaa diagnoosista hoidon aloittamiseen.

”Varhaisella toteamisella on myös merkitystä”, Schulick sanoo. ”Yksi haimasyövän ongelmista on se, että oireita ei yleensä ilmene ennen kuin syöpä on jo pitkälle edennyt. Mutta opimme käyttämään seulontaa korkean riskin väestöryhmissä. Jos näemme potilaan, joka sanoo, että vanhemmillani tai siskollani oli haimasyöpä, voimme suositella seulontaa syövän havaitsemiseksi silloin, kun se on vielä leikkauskelpoinen.”

Del Chiaro on itse asiassa päätutkija näyttöön perustuvissa ohjeissa, jotka koskevat haiman kystisten kasvainten hoitoa. Kyseessä on syövän esiaste, joka voidaan tarvittaessa nopealla kirurgisella poistolla estää kehittymästä pahanlaatuisemmaksi ja vaarallisemmaksi haimasyöväksi.

CU:n syöpäkeskus tarjoaa myös erilaisia kliinisiä tutkimuksia haimasyöpäpotilaille, minkä ansiosta potilaat pääsevät lupaaviin hoitoihin vuosia aikaisemmin kuin ne ovat yleisesti saatavilla muualla.

”Meillä on kliinisiä tutkimuksia resekoitavissa olevalle syövälle, ei-resekoitavalle syövälle ja jopa metastaattiselle haimasyövälle”, Del Chiaro sanoo ja viittaa erityisen lupaavaan tutkimukseen, johon tällä hetkellä kerääntyy potilaita ja jossa lisätään verenpainelääkettä losartaania ja immunoterapiaa nivolumabia solunsalpaajahoitoyhdistelmään FOLFIRINOX paikallispainotteisessa haimasyövässä.

”Jos tarkastellaan noin 30 vuotta kestänyttä uraani, ensimmäiset 20 vuotta teimme paljon, mutta se ei oikeastaan liikuttanut neulaa niin paljon kuin olisin halunnut tulosten kannalta. Olen kuitenkin innoissani siitä edistyksestä, jota olemme saavuttaneet viimeisten 10 vuoden aikana. Leikkaukset ovat nykyään paljon aggressiivisempia kuin 10 vuotta sitten – leikkauskelvottomiksi kutsutut taudit poistetaan, erityisesti täällä CU Cancer Centerissä. Ja meillä on paremmat systeemiset hoidot – sytostaattihoito todella toimii nyt, kun ennen se toimi vain harvoilla”, Schulick sanoo.

”Tavoitteeni on, että aina kun potilaalle sanotaan, että hänellä ei ole leikkauskelpoisuutta, hän tulee Coloradoon hankkimaan toisen mielipiteen”, Del Chiaro sanoo. ”On niin paljon enemmän potilaita, joita voisimme auttaa.”