COLBERT, JEAN-BAPTISTE (1619-1683), ranskalainen valtiomies. Colbert, Ludvig XIV:n (hallitsi 1643-1715) henkilökohtaisen valtakauden ensimmäisinä vuosikymmeninä johtava ministeri, syntyi Reimsissä kangaskauppiaan poikana 29. elokuuta 1619. Hyödyntämällä sukulaisuussuhteita Michel le Tellieriin Colbert sai kuninkaallisen viran suhteellisen nuorena vuonna 1643. Fronde-kauden kaaoksen aikana (1648-1653) hän toimi Jules Mazarinin (1602-1661) asiamiehenä, kun kardinaali oli karkotettu Pariisista (1651). Colbertin ahkeruus ja liikeälykkyys johtivat muhkeisiin palkkioihin Mazarinin palattua. Kuolinvuoteellaan (1661) kardinaali suositteli Colbertia Ludvig XIV:lle. Varmistaakseen asemansa Ludvigin luona Colbertilla oli merkittävä rooli Nicolas Fouquet’n (1615-1680), vaikutusvaltaisen, vaikkakin korruptoituneen valtiovarainministeriön ylipäällikön irtisanomisessa.

Colbert oli merkantilismin johtava kannattaja. Tässä teoriassa esitettiin muun muassa, että vaurauden rajallinen määrä määräytyy maan hallinnassa olevien kultaharkkojen määrän mukaan; kullan ja hopean myönteistä virtausta voisi puolestaan edistää suotuisa kauppatase, erityisesti teollisuustuotteiden ja merentakaisten tuotteiden osalta, ja valtio osallistui voimakkaasti sekä tällaisen toiminnan ohjaamiseen että siihen kannustamiseen. Vuosina 1661-1665 Colbert käytti chambre de justice -lautakuntaa korjaamaan Ranskan verojärjestelmän väärinkäytöksiä ja kuninkaallisten maksujen perintää. Tuomioistuin tuomitsi useita tuhansia alamaisia, ja nämä rikkojat vapautettiin laittomasti ansaituista tuloistaan. Colbert paransi myös kruunun velkatasoa luopumalla joistakin velvoitteista kokonaan ja maksamalla toiset alennettuun hintaan. Samalla hän pyrki lisäämään kuninkaan tuloja tarkistamalla tärkeimmän välittömän veron, taille, säännöksiä ja lisäämällä välillisiä veroja. Sisäisen talouden tukemiseksi Colbert myönsi tukia tietyille teollisuudenaloille. Hän valvoi myös vaikuttavia infrastruktuurin parannuksia, jotka koskivat teitä ja kanavia. Auttaakseen ranskalaisia valmistajia kilpailemaan englantilaisten ja hollantilaisten tuotteiden kanssa Colbert asetti protektionistisia tulleja erityisesti vuonna 1667. Hän pyrki, yleensä tuloksetta, poistamaan raskaan keskiaikaisen sisäisten maksujen ja tullimaksujen järjestelmän, joka heikensi ranskalaisten teollisuustuotteiden kilpailukykyä. Niin sanotut viisi suurta maatilaa merkitsivät vähäistä voittoa tässä kampanjassa. Näiden uudistusten ansiosta Ludvig XIV:n tulot luultavasti kaksinkertaistuivat vuosien 1661 ja 1672 välillä.

Colbertin merkantilistiset teoriat pitivät keskeisen tärkeänä vahvan aseman turvaamista Euroopan siirtomaakilpailussa Uudessa maailmassa ja Intian valtameren altaassa. Tätä varten hän rakensi merivoimien valtiosihteerinä (1665) Ranskan raihnaisen laivaston uudelleen alle tusinan aluksen vahvuudesta noin 120 kuninkaallisen aluksen tehokkaaksi aseeksi, jolla oli kukoistavat telakat ja arsenaalit Brestissä, Toulonissa ja Rochefortissa. Tätä varten hän lisäsi laivaston vuotuisia menoja noin 300 000 livrestä lähes 13 miljoonaan livreen. Hyödyntääkseen merentakaista kauppaa Colbert perusti myös joukon valtion tukemia monopoliyhtiöitä, kuten Itä-Intian yhtiön (1664), Länsi-Intian yhtiön (1664) ja Levantin yhtiön (1670). Huolimatta ongelmista ja kilpailusta portugalilaisten, hollantilaisten ja englantilaisten kanssa nämä yhtiöt onnistuivat vakiinnuttamaan Ranskan läsnäolon ulkomailla, erityisesti Pohjois-Amerikassa.

Colbert uskoi, että taiteet ja tieteet olivat olemassa suurelta osin ”Suuren monarkian” kunnioittamiseksi. Hän muodosti Kuninkaallisen arkkitehtuurin akatemian ytimen (1667) kokoamalla yhteen Louis Le Vau’n, Claude Perrault’n, François Mansart’n ja François Blondelin. Maalaustaiteen alalla hän perusti ranskalaisen akatemian Roomaan ja organisoi uudelleen kardinaali Richelieun maalaustaiteen ja kuvanveiston akatemian. Colbert auttoi myös perustamaan kirjoitusten ja mitalien akatemian (1663), tiedeakatemian (1666) ja musiikkiakatemian (1669). Julkisten rakennusten ylitarkastajana hän valvoi merkittäviä lisäyksiä Louvreen sekä Versaillesin palatsikompleksin laajentamista.

Näissä vaikuttavissa saavutuksissa Colbert osoitti huomattavaa tarmokkuutta ja ahkeruutta. Hän oli itse asiassa täydellinen byrokraatti kasvavaan Bourbonivaltioon. Julkisessa elämässä hänen persoonansa oli todellakin kylmä ja synkkä, mikä vastasi Madame de Sévignén sanontaa, joka kuvaili häntä ”Pohjantähdeksi”. Yksityiselämässä hän kuitenkin paljasti luonteestaan inhimillisemmän puolen. Colbertin saavutuksia heikensivät vuoden 1672 Hollannin sota, jota hän tuki, koska se oli suunnattu hänen kaupallista ja keisarillista arkkikilpailijaansa, hollantilaisia, vastaan. Valitettavasti loistava alku tässä sodassa väistyi pian diplomaattisten ja sotilaallisten takaiskujen tieltä. Nämä ongelmat pakottivat Colbertin luopumaan monista aiemmista uudistuksistaan. Poliittisesti siirtyminen sotaisaan ulkopolitiikkaan merkitsi myös hänen kilpailijansa, markiisi de Louvois’n (François-Michel Le Tellier; 1639-1691) nousua. Seignelayn markiisiksi luotu Colbert kuoli vuonna 1683 erittäin rikkaana miehenä, jolla oli valtavat kartanot, ja jätti merkittävän perinnön Ludvigin valtakaudelle ja Ranskalle.

Seuraavat artikkelit: Akatemiat ; Taideakatemiat ; Arkkitehtuuri ; Ludvig XIV (Ranska) ; Louis XIV (Ranska) ; Louvois, François Le Tellier, markiisi de ; Mazarin, Jules ; Merkantilismi ; Kauppakomppaniat ; Kauppakomppaniat ; Versailles.