ArmeijaEdit
Toisen maailmansodan päättyessä Ceylonin puolustusvoimat, Ceylonin armeijan edeltäjä, aloitti kotiuttamisen. Itsenäistymisen jälkeen Ceylon liittyi vuoden 1947 kahdenväliseen englantilais-keylonilaiseen puolustussopimukseen. Tätä seurasi armeijalaki nro 17, jonka parlamentti hyväksyi 11. huhtikuuta 1949 ja joka virallistettiin 10. lokakuuta 1949 ilmestyneessä Gazette Extraordinaryssä nro 10028. Sillä perustettiin Ceylonin armeija, joka koostui vakinaisista ja vapaaehtoisista joukoista, joista jälkimmäinen oli lakkautettujen Ceylonin puolustusvoimien seuraaja. Vuonna 1947 tehdyssä puolustussopimuksessa taattiin, että Iso-Britannia tulisi Ceylonin avuksi, jos jokin ulkovalta hyökkäisi sitä vastaan, ja tarjottiin brittiläisiä sotilasneuvonantajia rakentamaan maan armeijaa. Prikaatikenraali James Sinclair, Caithnessin jaarli, nimitettiin Ceylonin armeijaa komentavaksi kenraaliupseeriksi, ja hänestä tuli näin ollen Ceylonin armeijan ensimmäinen komentaja.
Suurten ulkoisten uhkien puuttuessa armeijan kasvu oli hidasta, ja armeijan päätehtävät siirtyivät 1950-luvun puoliväliin mennessä nopeasti sisäiseen turvallisuuteen. Ceylonin armeijan ensimmäinen sisäisen turvallisuuden operaatio, koodinimeltään Operaatio Monty, alkoi vuonna 1952 salakuljettajien tuomien laittomien eteläintialaisten maahanmuuttajien tulvan torjumiseksi ja Ceylonin kuninkaallisen laivaston rannikkopartioiden ja poliisioperaatioiden tukemiseksi. Operaatio laajennettiin ja nimettiin uudelleen TaFII:ksi (Task Force Anti-Illicit Immigration) vuonna 1963, ja sitä jatkettiin vuoteen 1981 asti. Armeija mobilisoitiin auttamaan poliisia rauhan palauttamisessa maakuntien hätätilamääräysten mukaisesti vuoden 1953 hartalin ja vuoden 1956 Gal Oya Valleyn mellakoiden aikana, ja vuonna 1958 armeijaa käytettiin ensimmäistä kertaa hätätilamääräysten mukaisesti koko saarella vuoden 1958 mellakoiden aikana
Vuonna 1962 useat vapaaehtoiset upseerit yrittivät sotilasvallankaappausta, joka pysäytettiin muutama tunti ennen sen aloittamista. Tämä vallankaappausyritys vaikutti suuresti armeijaan; koska hallitus suhtautui armeijaan epäluuloisesti, se vähensi armeijan, erityisesti vapaaehtoisjoukkojen, kokoa ja kasvua, ja useita yksiköitä lakkautettiin. Toukokuussa 1972 Ceylon julistautui tasavallaksi ja muutti nimensä Ceylonista ”Sri Lankan tasavallaksi” ja vuonna 1978 ”Sri Lankan demokraattiseksi sosialistiseksi tasavallaksi”. Kaikki armeijan yksiköt nimettiin vastaavasti uudelleen.
LaivastoEdit
Kuninkaallinen Ceylonin laivasto
Itsenäisyyden saavuttamisen jälkeen strategit uskoivat, että laivasto olisi rakennettava ja organisoitava uudelleen. Aiempi laivasto koostui Ceylonin laivaston vapaaehtoisjoukoista ja Ceylonin kuninkaallisen laivaston vapaaehtoisreservistä. Joulukuun 9. päivänä 1950 perustettiin Ceylonin kuninkaallinen laivasto, jonka pääjoukko koostui entisestä Ceylonin kuninkaallisesta laivaston vapaaehtoisreservistä. Ensimmäinen alus, joka otettiin käyttöön, oli HMCyS Vijaya, Algerine-luokan miinanraivaaja. Tänä aikana laivasto osallistui useisiin yhteisiin merivoimien harjoituksiin ja hyvän tahdon kiertomatkalle Kaukoitään. Laivaston laajentuminen pysähtyi kuitenkin dramaattisesti vuonna 1962, kun laivaston kapteeni, joka vapautettiin tehtävästään sotilasvallankaappausyrityksen yhteydessä. Laivasto kärsi paljon sitä seuranneista hallituksen kostotoimista, sillä useita sen aluksia myytiin, sen kokoa pienennettiin lopettamalla upseerikokelaiden ja merimiesten rekrytointi yli seitsemäksi vuodeksi, tärkeiden tukikohtien ja kasarmien menettäminen ja Englannissa tapahtuvan koulutuksen lopettaminen. Tämän seurauksena laivasto oli huonosti valmistautunut, kun vuonna 1971 alkoi JVP:n kapina, ja laivaston oli lähetettävä merimiehiään maataisteluoperaatioihin kapinallisia vastaan.
Vuonna 1972 ”Ceylonista” tuli ”Sri Lankan demokraattinen sosialistinen tasavalta”, ja Ceylonin kuninkaallisesta laivastosta tuli Sri Lankan laivasto. Merivoimien lippu ja lippuupseerien liput suunniteltiin uudelleen. Merivoimista annetussa laivastolaissa käyttöön otettu termi ”merivoimien kapteeni” muutettiin termiksi ”merivoimien komentaja”, jotta se vastaisi kahden muun merivoimien käyttämää terminologiaa. Lopuksi ”Her Majesty’s Ceylon Ships” (HMCyS) muuttui ”Sri Lankan Naval Ships” (SLNS):ksi.
1970-luvulla laivasto alkoi jälleenrakentaa vahvuuttaan hankkimalla Shanghain luokan tykkiveneet Kiinasta tehokasta rannikkopartiointia varten, ja se teki useita risteilyjä alueellisiin satamiin.
IlmavoimatTiedoksianto
Varhaishallinnosta ja koulutuksesta vastasivat RAF:n upseerit ja muu henkilökunta, jotka komennettiin uusiin Ceylonin kuninkaallisiin ilmavoimiin eli RCyAF:iin. RCyAF:n ensimmäiset lentokoneet olivat de Havilland Canada DHC-1 Chipmunkeja, joita käytettiin peruskouluttajina. Näitä seurasivat Boulton Paul Balliol T.Mk.2:t ja Airspeed Oxford Mk.1:t lentäjien ja lentohenkilökunnan jatkokoulutukseen sekä de Havilland Doves ja de Havilland Heronit kuljetuskäyttöön. Britannian tukikohtien sulkeminen Ceylonissa vuonna 1956 johti siihen, että ilmavoimat otti haltuunsa entisiä RAF:n tukikohtia; Katunayakesta ja China Baysta tuli RCyAF:n operatiivisia asemia, kun taas Diyatalawassa ja Ekalassa hoidettiin aputoimintoja.
Vuonna 1959 hankittiin de Havilland Vampire -suihkukoneet. RCyAF ei kuitenkaan ottanut niitä operatiiviseen käyttöön, vaan korvasi ne pian viidellä briteiltä hankitulla Hunting Jet Provostilla, joista muodostettiin suihkukoneosasto.
Kuninkaalliset Ceylonin ilmavoimat joutuivat ensimmäistä kertaa taisteluihin vuonna 1971, kun marxilainen JVP aloitti saaren laajuisen vallankaappauksen 5. huhtikuuta. Ceylonin asevoimat eivät kyenneet reagoimaan välittömästi ja tehokkaasti; poliisiasemat eri puolilla saarta ja RCyAF:n tukikohta Ekalassa saivat osumaa ensimmäisissä hyökkäyksissä. Myöhemmin ilmavoimat hankki lisää lentokoneita Yhdysvalloista ja Neuvostoliitosta.
Koska vuoden 1971 kansannousun jälkeen sotilasmenoihin tarvittavista varoista oli pulaa, helikopterilaivue nro 4 aloitti kaupallisen kuljetuspalvelun ulkomaisille turisteille Helitours-nimellä. Vuonna 1987 ilmavoimien kokonaisvahvuus oli 3 700 henkeä, mukaan lukien aktiiviset reserviläiset. Joukot olivat kasvaneet vähitellen alkuvuosiensa aikana, ja niiden vahvuus oli hieman yli 1 000 upseeria ja alokasta 1960-luvulla. Maaliskuun 31. päivänä 1976 SLAF:lle myönnettiin presidentin väri. Samana vuonna SLAF:n joukko-osastot, joista myöhemmin tuli SLAF:n asemia, perustettiin Wirawilaan, Vavuniyaan ja Minneriyaan.
Vastaa