Lyhyt kuvaus kriminologiasta

Kriminologia tunnetaan ihmisen käyttäytymisen ja rikollisuuden tutkimuksena, jossa tutkitaan syytä siihen, miksi ihminen syyllistyy rikokseen tai syyllistyy tällaiseen rikokseen. Se on sosiologian osa-alue, joka käsittelee ihmisten tekojen ja käyttäytymisen tutkimista.
Se keskittyy myös ihmisen käyttäytymiseen tai siihen, miten ihminen reagoi tai toimii tietyllä tavalla eri tilanteissa.
Rikollisen käyttäytymisen tutkimisen avulla voidaan keksiä ideoita tai paljon parempia rangaistuksia rikosten tai kiellettyjen tekojen ehkäisemiseksi.
On olemassa monia kriminologisia teorioita, jotka korostavat yhteyden luomista rikoksen ja yksilön välille.
Erilaiset teoriat uskoivat myös, että henkilöllä on aina tietoinen mieli ennen rikoksen tekemistä i.e. rikollinen tai vielä todistettava rikollinen ennen sitoutumista väärään tekoon analysoi tilanteen kaikki näkökohdat.Henkilö ennen väärän teon tekemistä tekee päätöksen tehdä rikoksen tai olla tekemättä.
Nykyaikainen laki on pelkkä joidenkin intohimojen väline, tai se on syntynyt sattumanvaraisesta ja tilapäisestä tarpeesta.
Kuten muinaisina aikoina roomalaisista päivistä keskiajalle rangaistukset pikkurikoksista ja myös vakavista rikoksista olivat liian ankaria, mikä ei ollut oikeudenmukaista ja tasapuolista, kiduttaminen oli tavallista suuressa määrin muinaishistoriaa aikana.

Beccarian ajatuksia

Cesare de Beccaria (1738-1794) oli italialainen oikeustieteilijä, poliitikko, lakimies ja filosofi, joka tunnettiin myös Yhdysvaltojen perustajaisänä.
Hän kirjoitti myös teesin Rikoksista ja rangaistuksista, jossa vastustettiin kuolemanrangaistusta ja kuolemanrangaistusta.
Cesare Beccaria yhdessä brittiläisen filosofin JEREMY BENTHAMin kanssa, klassisen kriminologisen koulukunnan pääasiallinen puolestapuhuja.Beccarian vuonna 1764 julkaistu tutkielma rikoksista ja rangaistuksista (On crimes ad punishments) on auttanut ja vaikuttanut suuresti Manner-Euroopan ja angloamerikkalaisten oikeustieteeseen.
Sitä, mitä tähän mennessä on osoitettu, voidaan päätellä yleinen teoreema, joka on huomattavan hyödyllinen , vaikkakin tuskin sopusoinnussa tavan kanssa, joka on kansojen tavanomainen lainsäätäjä; se on tämä :jotta rangaistukset eivät olisi kaikissa tapauksissa yhden tai usean väkivallanteko yksityistä kansalaista vastaan, niiden on oltava olennaisesti julkisia, nopeita, välttämättömiä, vähiten mahdollisia annetuissa oloissa, oikeassa suhteessa rikoksiin, lain sanelemia.
Beccaria ei ollut kovinkaan tyytyväinen eurooppalaisten huonoihin ja ankariin oikeus- ja rangaistusjärjestelmiin, joissa uskottiin tunnustusten saamiseen kiduttamalla. Hän oli ensisijaisesti kiinnostunut muuttamaan tai uudistamaan rangaistuksen julmaa, tarpeetonta ja arvaamatonta luonnetta, oli myös sitä mieltä, että sillä on hyvin vähän järkeä rangaistusten linjassa. Beccaria onnistui lopulta poistamaan kidutusjärjestelmän, Rangaistukset vastaisivat rikosta

Beccaria ehdotti seuraavia kohtia rikosoikeudellisen järjestelmän parempaan toimintaan, ne olivat:
Â- Rikoksen vakavuus olisi määriteltävä sen yhteiskunnalle aiheuttaman vahingon perusteella ja sen olisi perustuttava mielihyvä/kipu -periaatteeseen.
Â- Lakien tulisi olla lainsäätäjien laatimia, ja niiden tulisi olla täsmällisiä.
Â- Tuomareiden tehtävänä on ainoastaan määrittää syyllisyys ja noudattaa tiukasti lain kirjainta rangaistusta määrättäessä. Tuomareiden ei tulisi tulkita lakia.
Â- Rangaistuksen tulisi perustua tehdyn rikoksen vakavuuteen ja sen kykyyn estää rikosta.
Â- Rangaistus ei saisi ylittää sitä, mikä on välttämätöntä rikoksen estämiseksi.
Â- Liian ankara rangaistus lisää usein rikollisuutta, johon syyllistytään rangaistuksen välttämiseksi.
Â- Rangaistusten tulisi olla varmoja, nopeita ja varmoja.
Â- Kuolemanrangaistus olisi poistettava ja kidutus rangaistuksena tai rangaistuksen saamiseksi olisi myös poistettava.
Â- Laki olisi laadittava siten, että varmistetaan rikosten ehkäiseminen ensisijaisesti. On parempi ehkäistä rikokset kuin rangaista niistä.
Â- Kaikkia tulisi kohdella yhdenvertaisesti lain edessä.

Klassinen kriminologian teoria

Lain ei tulisi määrätä muita rangaistuksia kuin ne, jotka ovat ehdottoman ja ilmeisen välttämättömiä ; eikä ketään saisi rangaista , vaan ainoastaan sellaisen lain nojalla, joka on annettu ennen rikosta ja jota on sovellettu lainmukaisesti.
Klassinen koulukunta rikollisuutta ja rikosoikeudellista oikeudenmukaisuutta koskevissa kysymyksissä syntyi 1700-luvun lopulla.
Klassista teoriaa voidaan kuvata lähestymistavaksi, jossa painotettiin enemmän rikollisen tai vielä rikolliseksi todistettavan vapaata tahtoa ja myös rikollisen rationaalisuutta.
Kuten aiemmin käsiteltiin, eurooppalaisen rikosoikeusjärjestelmän hallinto oli julmaa, epävarmaa ja arvaamatonta. Englannissa oli 1800-luvulla yli 100 rikosta, joista voitiin langettaa kuolemanrangaistus. Rangaistuspolitiikalla pyrittiin ainoastaan valvomaan rikoksille alttiimpia ihmisryhmiä eli vaarallisia luokkia, omaisuutta vailla olevia talonpoikia, työläisiä ja työttömiä. Monet nousevat filosofiat, jotka olivat liberaaleja, kannattivat ihmisen tai elävän olennon oikeuksia.
Beccaria uskoi, että tärkein periaate, jonka tulisi ohjata lainsäädäntöä, oli suurin onni suurelle joukolle

Beccarian teoria perustuu pääasiassa kolmeen pääpilariin, jotka johtivat klassisen teorian perustamiseen:

# Vapaa tahto
# Ihmisen rationaalisuus
# Manipuloitavuus
Beccaria uskoi, että jokaisella yksilöllä on vapaa tahto ja tehdä päätöksiä ja valintoja, että vapaa tahto, kukaan ei sido mitään tiukkoja normeja noudattamaan mitään, he voivat mennä mitä haluavat ja heidän toimintansa tai reaktiot tietyissä tilanteissa ovat täysin kontrolloimattomia, yksilö myös tehdä päätöksiä vapaasta tahdosta tyytyväisyytensä ja oman hyvinvointinsa vuoksi.

Toinen pilari, johon Beccarian teoria nojaa, on rationaalinen tapa, yksilön rationaalisuus osoittaa, että jokainen ihminen etsii omaa henkilökohtaista tyydytystään ja myös sitoutuu sellaiseen toimintaan, joka on hyväksi kyseiselle yksilölle. Beccaria uskoi, että yksilön rationaalinen käyttäytyminen luo suhteen rikoksen ja lain välille, toisaalta henkilö pyrkii etsimään ja saavuttamaan henkilökohtaista tyydytystä, tyydytystä, jota henkilö pyrkii saavuttamaan, ja rationaalinen käyttäytyminen voi vetää henkilön sitoutumaan rikollisiin tai kiellettyihin tekoihin.
Toisaalta laki, joka takaa ja suojelee yhteiskuntasopimusta, lupausta, jota oikeusjärjestelmä noudattaa suojellakseen ihmisyyttä ja yhteiskuntaa (ihmisiä), pyrkii pysäyttämään ja reagoida väärään tekoon, johon henkilö osallistuu ja joka vahingoittaa yhteiskuntaa.
Tämä johtaa eturistiriitaan henkilökohtaista hyvää tavoittelevan henkilön ja lain välillä, joka on ikään kuin vahva muuri rikoksen ja yhteiskunnan tai viattomien ihmisten välillä.
Klassisen teorian kolmas pilari on manipuloitavuus, joka tarkoittaa, että henkilön käyttäytyminen on ennakoitavissa, joten sitä voidaan hallita. Koska ihmisellä on itsetyydytyksen motiivi, joka on ennustettavissa ja siten hallittavissa, koska voidaan keksiä ajatuksia mielen hallitsemisesta, jos ihminen ymmärtää, mitä mielessä tapahtuu.
Rikosoikeusjärjestelmä voi rangaistusten ja uhkausten oikealla määrällä valvoa ja ehkäistä rikollisuutta. Klassinen teoria oli pääasiassa riippuvainen ja tutki myös rikollisia, mutta keskittyi oikeudelliseen käsittelyyn ja lainsäätämiseen.
Beccaria totesi myös, että rangaistus perustetaan tai kehitetään estämään yksilöitä osallistumasta rikolliseen tekoon, ja sen pitäisi olla suurempi kuin hyöty tai tyydytyksen taso, jonka henkilö saavuttaa rikollisista teoista.
Klassisessa teoriassa korostettiin rikoksen oikeudellista määritelmää, mutta ei määritelmää tai määriteltyä rikollisen käyttäytymisen määritelmää.
Beccaria oli sitä mieltä, että valtiovallalla on oikeus määrätä rangaistus, joka on välttämätön ja joka vaaditaan ja joka on välttämätön rikoksen vuoksi. Hän totesi, että jotta rangaistus saavuttaisi päämääränsä, sen aiheuttaman pahan on vain ylitettävä rikoksesta saatava hyöty; tähän pahan ylitykseen on sisällytettävä rangaistuksen varmuus ja sen hyödyn menettäminen, jonka rikos olisi voinut tuottaa. Kaikki tätä pidemmälle menevä on tarpeetonta ja siksi tyrannimaista.”
Hallituksella on siis oikeus rangaista ja se voi rangaista rikollista, mutta rangaistus ei saa ylittää tai olla suurempi kuin mitä yhteiskunnan turvallisuus edellyttää.

Kritiikki
Beccarian klassinen teoria loi modernin länsimaisen rikosoikeuden kulmakiven, joka oli poliittisesti yhtenäinen ja kuvaili rikosoikeudellisia seuraamuksia. Laki ei saisi määrätä muita rangaistuksia kuin sellaisia, jotka ovat ehdottoman ja ilmeisen välttämättömiä; eikä ketään saisi rangaista kuin sellaisen lain nojalla, joka on julistettu ennen rikosta ja jota on sovellettu laillisesti.
Viimeaikaisissa analyyseissä on otettu huomioon, että Beccarian teoksen merkitystä on ehkä liioiteltu. On myös todettu, että Beccarian työ ei ollut yhtä merkittävä tai tärkeä kuin muiden yhteiskunnallisten uudistajien työ 1700-luvulla.
Beirne katsoo, että Beccarian kuuluisa tutkielma ei ollut pelkkää rationaalisuuden ja humanismin soveltamista yhteiskunnan ja lain rikospolitiikkaan, vaan se korosti skotlantilaisittain inspiroituneen ihmistieteen soveltamista, joka korosti vain utilitarismia ja determinismiä. Beirne uskoi myös, että Beccaria painotti paljon sitä, että rikoksen tapahtuminen on riippuvainen luonnonlaista sen sijaan, että hän keskittyisi vapaaseen tahtoon.
Puhtaan klassisen teorian soveltamisen myötä tuomarit eivät pystyisi käyttämään harkintavaltaansa, vaan he joutuisivat lepäämään vain yksinkertaisen olettamuksen varassa, jonka mukaan yksilölliset käsitykset kivusta ja mielihyvästä voidaan mitata täsmällisesti.
Johtopäätös
Beccaria ilmaisee rikosoikeudellisen oikeusjärjestelmän tarpeellisuuden lisäksi myös valtiovallan oikeuden säätää lakeja ja antaa rangaistuksia. Hän totesi, mutta pelkkä tämän talletuksen perustaminen ei riitä ; sitä on puolustettava yksilöiden yksityistä anastusta vastaan, joista kukin pyrkii aina paitsi ottamaan pois oman osuutensa myös anastamaan itselleen muiden osuuden.
Viimeiseksi haluan lisätä, että tarvitaan järjestelmällinen järjestelmä, jolla varmistetaan yksilöille, että he elävät sellaisessa yhteiskunnassa, joka on suojattu kaikilta yksilöiltä tai ryhmiltä, jotka haluavat ottaa takaisin yhteiskuntasopimuksella menetetyt henkilökohtaiset vapautensa, ja myös niiltä, jotka haluavat vahingoittaa muiden yhteiskunnassa elävien henkilökohtaisia vapauksia.
Tarvitaan siis lakeja ja rikosoikeusjärjestelmää, joilla varmistetaan, että kaikki yhteiskunnan yksilöt noudattavat yhteiskuntasopimusta.
Loppuhuomautukset
Positivistinen teoria , L’Uomo Delinquente, Rikollinen ihminen ja antropologinen kriminologia
Cesare Bonesana di Beccaria, Rikoksista ja rangaistuksista (1764).
Cesare Bonesana di Beccaria, Rikoksista ja rangaistuksesta (1764).
VOLD(KATOLISEN KIRKON KIRJA 1777,BERNARD, & SNIPES, 2002
Cesare Bonesana di Beccaria, Rikoksista ja rangaistuksesta (1764).
Ranskalainen julistus ihmisen oikeuksista
Locke, Hobbes ja Rousseau.
Akers &sellers, 2012.
Cesare Bonesana di Beccaria, Rikoksista ja rangaistuksesta (1764).
Ranskan vallankumouksellisen kansalliskokouksen vuonna 1789 hyväksymä julistus ihmisen oikeuksista
Voltaire ja Bentham (Newman & Marongui, 1990)
Dei Delitti e Delle Pene (Rikoksista ja rangaistuksista)
Brittiläinen filosofi Jeremy bentham
Determinismi Filosofia
Utilitarismi
Cesare Bonesana di Beccaria, Rikoksista ja rangaistuksista (1764).

Kirjoittanut: Medha Tiwari -Instituutio: K.R. Mangalam University