Bruxism and Temporomandibular Disorders

Temporomandibulaarinen nivel

Bruxismi on hampaiden epänormaalia puristamista tai narskuttelua joko hereillä oltaessa tai unen aikana. Bruksismilla saattaa olla merkitystä temporomandibulaarisissa häiriöissä (TMD), vaikka tarkka yhteys on epäselvä. Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että bruksismin ja TMD:n välillä on vahva yhteys. Manfredini tutki 212 potilasta, joilla oli TMD-diagnoosi, ja havaitsi bruksismia 87,5 prosentilla potilaista, joilla oli myofaskiaalinen kipu, johon liittyi välilevyn siirtymä, ja 68,9 prosentilla potilaista, joilla oli myofaskiaalinen kipu ilman välilevyn siirtymää. Kirjallisuuskatsaus, jossa tarkasteltiin 46 artikkelia, ei kuitenkaan osoittanut syy-yhteyttä näiden kahden välillä. Suhde on monimutkainen, ja voi olla, että bruksismi johtaa TMD-oireisiin tai että nämä kaksi esiintyvät rinnakkain.

Mikä aiheuttaa bruksismia?

Bruksismia voi esiintyä unen aikana ja hereillä. Hereillä olevan bruksismin ajatellaan liittyvän psykososiaalisiin tekijöihin, kuten stressiin, ahdistukseen ja masennukseen. Myös tapoja, kuten kynsien pureskelua, kynän pureskelua, leukojen tukevoittamista ja kielen tai poskien puremista, pidetään hereillä olevan bruksismin muotoina.

Nukkumisbruksismin ajateltiin aikoinaan liittyvän näihin samoihin psykososiaalisiin tekijöihin, mutta nykyiset tutkimukset eivät kuitenkaan tue tätä. Nyt ajatellaan, että keskeiset tekijät ovat todennäköisin syy unibruksismiin. Unibruksismin, joka tunnetaan myös nimellä parafunktio tai parasomnia, uskotaan liittyvän unisyklin aikana tapahtuviin mikro-ärsytyksiin. Normaalin unijakson aikana aivomme aktivoituvat uudelleen, jolloin voimme tulla tietoisemmiksi ympäristöstämme ilman, että varsinaisesti heräämme. Näitä reaktivaatioita kutsutaan mikroherätyksiksi, ja niiden avulla kehomme voi säätää uudelleen lämpötilaa, sykettä ja hengitystaajuutta ja herättää meidät, jos havaitsemme uhkaa. Nämä heräämiset tapahtuvat yleensä kerran tai kahdesti minuutissa ja kestävät vain muutaman sekunnin. Eräässä tutkimuksessa, jossa käytettiin EEG:tä, todettiin, että unenaikaisilla bruksanneilla oli huomattavasti enemmän unenaikaisia heräämisiä kuin niillä, jotka eivät bruksanneet. Nämä ylimääräiset arousalit olivat yleisempiä ei-REM-unen aikana, ja useimmat bruksismikohtaukset tapahtuivat myös ei-REM-unen aikana. Tutkimuksessa havaittiin myös, että syke nousi bruksismikohtauksen aikana. Uskotaan, että liiallisen mikroherätysten määrän aiheuttama sydämen sykkeen nousu aiheuttaa lisääntynyttä hermotoimintaa, joka puolestaan stimuloi liikehermosoluja, mikä johtaa purentalihasten rytmiseen supistumiseen ja bruksismiin. Mielenkiintoista on, että noin 60 prosentilla ei-bruksoijista on myös purentalihasten rytminen supistuminen, mutta ilman hammaskontaktia. On arvioitu, että jopa 20 prosenttia väestöstä bruksoi, ja heistä jopa 20 prosentilla on TMD-oireita. Useimmat bruksismikohtaukset esiintyvät selinmakuulla, ja ne ovat yleisempiä niillä, joilla on uniapnea, unihäiriöitä ja unissakävelijöitä. Bruksismi harvinaistuu iän myötä.

Bruksismin oireet

Monet potilaat eivät ole tietoisia siitä, että he puristavat tai narskuttelevat erityisesti, jos heillä on unibruksismia. Seuraavat oireet voivat viitata bruksismiin.

– Unikaverin valitus hampaiden narskuttelusta.
– Herääminen hampaiden puristamiseen.
– Herääminen, jossa purentalihaksissa on arkuutta ja rajoittuneisuutta.
– Herääminen, jossa on hampaiden tai ikenien herkkyyttä.
– Syvennyksiä poskipäiden sisäpuolella tai kielen reuna-alueilla.
– Masseterin lihaksen liikakasvu.
– Hampaiden liiallinen kuluminen, mukaan lukien hampaiden irtoaminen tai murtuminen.
– TMJ-nivelen naksuminen tai lukkiutuminen, TMJ-kipu, päänsärky.
– Kuorsaus voi olla merkki unibruksismista.

Bruksismin hoito

Kouristelu- ja hampaiden välilevyn purentaelinten nivelrikko-oireisiin (TMD-oireisiin) liittyvän bruksismin hoito vaatii yleensä monitekijäistä lähestymistapaa.

Fysioterapia – Potilaan temporomandibulaarinen alue, kaularanka ja ryhti on arvioitava tarkasti. (Lisätietoja on kohdassa Temporomandibulaariset häiriöt.) Potilaat eivät aina tarjoa tietoa bruksismista, joten on tärkeää kuulustella potilasta erityisesti puristamisesta tai narskuttelusta. Eräässä tutkimuksessa tarkasteltiin kahta potilasryhmää, joilla oli TMD. Toiselta 163 potilaan ryhmältä kysyttiin erityisesti bruksismista. Toiselta 200 potilaan ryhmältä ei kysytty nimenomaan bruksismista (itseraportointi). Vain 20,5 prosenttia itse raportoivasta ryhmästä ilmoitti bruksismista, kun taas 65 prosenttia toisesta ryhmästä ilmoitti bruksismista, kun sitä erikseen kysyttiin. ”On ratkaisevan tärkeää kysyä nimenomaan bruksismista. Potilaat ilmoittavat todennäköisemmin bruksismista, kun sitä kysytään erikseen. On tärkeää sisällyttää tämä osaksi TMD-arviointia.”

Potilaan valistus – Jos potilaan bruksismi ilmenee päivän aikana, tarvitaan valistusta ja neuvontaa, jotta voidaan muuttaa tapoja, kuten kynsien pureskelua, kynänpureskelua ja leuan puristamista. Potilaiden auttaminen tunnistamaan ja käsittelemään stressitekijöitä jokapäiväisessä elämässä voi olla hyödyllistä. Joissakin tapauksissa potilaat voivat hyötyä rentoutusterapiasta, hengitysharjoittelusta ja harjoituksista. Joillekin potilaille voi olla apua psykologin vastaanotolle ohjaamisesta.

Nukkumishygienia – Koulutus hyvästä nukkumishygieniasta voi myös olla hyödyllistä. Potilaita olisi neuvottava välttämään suuria aterioita, alkoholia ja kofeiinia kolmen tunnin sisällä nukkumaanmenosta ja parantamaan nukkumisympäristöään huolehtimalla siitä, että valoa on vähän tai ei lainkaan, että melua on mahdollisimman vähän, että makuuhuoneessa ei ole lemmikkejä tai lapsia nukkumisen aikana ja että potilaat pyrkivät menemään nukkumaan ja nousemaan ylös samaan aikaan joka päivä.

Unitutkimukset – Jos epäillään unihäiriötä, kuten uniapneaa tai muita unihäiriöitä, potilas voi hyötyä lähetteestä uniklinikalle tutkimuksia varten.

Hengitysvaikeudet – Jos potilas kärsii jostain hengitysvaikeuksista, mukaan lukien allergiat, hänen on mentävä lääkärin puheille tutkimuksia ja hoitoa varten.

Okklusaaliset lastat – On näyttöä, joka tukee okklusiivisten lastojen käyttöä yöllä potilaille, joilla on unibruksismia. Näiden lastojen tarkoituksena on pitää hampaat hieman erillään toisistaan myös silloin, kun potilas puristaa tai narskuttelee. Tämä vähentää temporomandibulaarisen nivelen (TMJ) puristumista ja saattaa myös vähentää hampaiden pitkäaikaisia vaurioita. Tutkimukset ovat myös osoittaneet, että masseter- ja temporalis-lihaksen aktiivisuustaso ja kipu vähenevät, kun yöllä käytetään okklusiivista lastaa.

1. Fernandes G; Franco AL; Siquiera JT; Gonçalves DA; Camparis CM; Sleep bruxism increases the risk for painful temporomandibular disorder, depression and non-specific physical symptoms. J Oral Rehabil. Vol. 39, No 7, pg. 538-44, 2012.
2. 2.0 2.1 Manfredini D; Cantini E; Romagnoli M; Bosco M; Prevalence of bruxism in patients with different research diagnostic criteria for temporomandibular disorders (RMC/TMD) Cranio, Vol. 21, No. 4, pg. 279-285, 2003.
3. Trenouth MJ; The relationship between bruxism and temporomandibular joint dysfunction as shown by computer analysis of nocturnal tooth contact patterns, J Oral Rehabil, Vol. 6, No. 1, pg. 81-87, 1979.
4. Manfredini D; Winocur E; Guarda-Nardini L; Lobbezoo F; Self-reported bruxism and temporomandibular disorders: findings from two specialised centres. J Oral Rehabil., Vol. 39, No. 5, pg. 319-25, 2012.
5. Lobbezoo F; Ahlberg J; Manfredi D; Winocur E; Are bruxism and the bite causally related? J Oral Rehabil. Vol. 39, No 7, pg. 489-501, 2012.
6. 6.0 6.1 Selvaratnam P; Friedmann S; Gershman J; Zuluaga M; Management of temporomandibular and cervical components of headaches; Headache, Orofacial Pain and Bruxism, Chapt 19, pg 239, Churchill Livingston Elsevier, 2009.
7. Manfredi D; Lobbezoo F; Psykososiaalisten tekijöiden rooli bruksismin etiologiassa. J Orofacial Pain, Vol. 23, No. 2, pg. 153-66, 2009.
8. Okeson J; Bellin orofacial pain. Orofaskiaalisen kivun hoito. Quintessence Publishing Co. Inc. Chicago, 2005.
9. 9.0 9.1 Kato T; Thie NM; Huynh N; Miyawaki S; Lavigne GJ; Ajankohtaiskatsaus: Unibruksismi ja perifeeristen aistivaikutusten merkitys. J Orofacial Pain, Vol. 17, No. 3, s. 191-213, 2003.
10. Huynh N; Kato T; Rompré PH; Okura K; Saber M; Lanfranchi PA; Montplaisir JY; Lavigne GJ; Sleep bruxism is associated to micro-arousals and an increase in cardiac sympathetic activity. J Sleep Res. Vol. 15, No. 3, s. 339-46, 2006.
11. 11.0 11.1 Thie N; Kimos P; Lavigne G; Major P; Sleep structure, bruxism and headache; Headache, Orofacial Pain and Bruxism, Chapt 6, pg 56-61, Churchill Livingston Elsevier, 2009.
12. Macaluso GM; Guerra P; Di Giovanni G; Boselli M; Parrino L; Terzano MG; Sleep Bruxism is a Disorder Related to Periodic Arousals During Sleep (Unibruksismi on häiriö, joka liittyy unen aikana tapahtuvaan jaksoittaiseen heräämiseen), J Dental Research (Hammaslääketieteellinen tutkimus), Vol. 77, No. 4, pg. 565-573, 1998.
13. Chikhani L; Dichamp J; Bruxism, temporo-mandibular dyfunction and botulinum toxin, Science Direct, 2003.
14. Lavigne G; Morrison F; Khoury S et al; Sleep-related pain complaints: morning headaches and tooth grinding, Insom. Vol 7, s. 4-11, 2006.
15. Senthil Kumar. Temporo-mandibulanivelen passiiviset lisämobilisointitekniikat . Saatavissa: http://www.youtube.com/watch?v=91PyeVoJ9rg
16. Chandwani B; Ceneviz C; Mehta N; Scrivani S; Incidence of bruxism in TMD population, NY State Dent J., Vol. 77, No. 5, pg. 54-7, 2011.
17. Thorpy M; Unihygienia, http://www.sleepfoundation.org/article/ask-the-expert/sleep-hygiene, 2003.
18. Capp NJ; Tooth surface loss: Occlusion and splint therapy, British Dental Journal Vol. 186, s. 217 – 222, 1999.
19. Amorim CF; Vasconcelos Paes FJ; de Faria Junior NS; de Oliveira LV; Politti F; Electromyographic analysis of masseter and anterior temporalis muscle in sleep bruxers after occlusal splint wearing. J Bodyw Mov Ther., Vol. 16, No. 2 s. 199-203, 2012.
20. Conti PC; De Alencar EN; Da Mota Corrêa AS; Lauris JR; Porporatti AL; Costa YM; Behavioraaliset muutokset ja okklusaaliset lastat ovat tehokkaita purentaelimistön myofaskiaalisen kivun hoidossa: lyhytaikainen arviointi. J Oral Rehabil., , 2012.