BMW-moottoripyörien historia

1921-1938Edit

Ensimmäisen maailmansodan lopussa, Versaillesin sopimus vaati BMW:tä lopettamaan lentokonemoottoreiden tuotannon. Pysyäkseen toiminnassa yritys alkoi valmistaa pieniä teollisuusmoottoreita (maatalouskoneiden, kotitaloustavaroiden ja rautatiejarrujen ohella). Vuonna 1920 julkaistiin BMW:n M2B15-tasakaksoiskoneinen bensiinimoottori. Vaikka M2B15 oli suunniteltu kannettavaksi teollisuusmoottoriksi, useat moottoripyörävalmistajat käyttivät sitä myös, muun muassa Victoria KR1 -moottoripyörässä 1920-1923 ja Bayerische Flugzeugwerke (BFw) Helios -moottoripyörässä 1920-1922.(s. 14-17)

BMW fuusioitui Bayerische Flugzeugwerken kanssa vuonna 1922, ja BFw:n Helios -moottoripyörästä tuli lähtökohtana BMW:n ensimmäiselle moottoripyörälle. Vuonna 1923 julkaistussa BMW R 32 -mallissa käytettiin 486 kuutiosenttimetrin (29,7 cm3) tasakaksoismoottoria, joka oli asennettu pituussuunnassa Heliosin poikittain asennetun moottorin jäähdytysongelmien poistamiseksi. Moottorin teho oli 6,3 kW (8,5 hv), ja sen huippunopeus oli 95-100 km/h (59-62 mph). Aikana, jolloin monet moottoripyörävalmistajat käyttivät totaalikiinnitteisiä öljyjärjestelmiä, BMW:n uudessa moottorissa oli kiertävä märkäöljypohjainen öljyjärjestelmä, jossa rullalaakereihin syötettiin tippaöljyä; BMW käytti tätä mallia vuoteen 1969 asti. R 32 aloitti myös akselivedon perinteen, jota käytettiin kaikissa BMW-moottoripyörissä vuoteen 1994 asti.

BMW R 37, jota valmistettiin vuosina 1925-1926, oli BMW:n ensimmäinen urheilumalli. Se perustui R 32:een, ja siinä käytettiin yläpuolisella venttiilillä varustettua moottoria, joka tuotti 12 kW (16 hv).

Ensimmäinen yksisylinterinen BMW-moottoripyörä oli vuonna 1925 valmistettu BMW R 39. Se oli BMW:n pienin malli, ja siinä käytettiin 250 kuutiokuutiometrin (15,3 cc) moottoria. Se ei menestynyt, ja sen valmistus lopetettiin vuonna 1927. Seuraava yksisylinterinen moottoripyörä oli BMW R 2, joka julkaistiin vuonna 1931. Siinä käytettiin 200 kuutiosenttimetrin (12,2 cm3) moottoria, joten sillä saattoi ajaa Saksassa ilman moottoripyörälupaa.(s58) Yksisylinteristen moottoripyörien suku jatkui 400 kuutiosenttimetrin (24,4 cm3) BMW R 4:llä vuonna 1932 ja 300 kuutiosenttimetrin (18,3 cm3) BMW R 3:lla vuonna 1936.(s. 33-34)

BMW R 12 ja BMW R 17, jotka molemmat esiteltiin vuonna 1935, olivat ensimmäiset tuotantomoottoripyörät, joissa oli hydraulisesti vaimennettu teleskooppihaarukka.(s. 34-36)

Vuonna 1937 Ernst Henne mittasi huippunopeudeksi 279.5 km/h (173,7 mph) BMW 500 Kompressor -kilpamoottoripyörällä ja teki maailmanennätyksen, joka pysyi pystyssä 14 vuotta.

BMW R 71 746 cc (45,5 cu in)big flat-twin -moottoripyörä oli poikkeuksellinen. Se oli BMW:n ikoni, kallis rakentaa ja hyvin suunniteltu. Valitettavasti vain 2638 moottoripyörää ehdittiin rakentaa ennen kuin tuotanto keskeytettiin sodan vuoksi. Alkuperäiset pyörät ovat nykyään harvinaisia ja erittäin haluttuja. Nykyään tiedetään olevan jäljellä noin 500 kappaletta. Moottoripyörä joko lisensoitiin Neuvostoliittoon vuonna 1938 tai vain kopioitiin siellä, ja tuloksena syntyivät moottoripyörät Dnepr M-72 (tuotettiin vuosina 1942-1960) ja IMZ-Ural (modernisoitu versio, joka on edelleen tuotannossa).

• BMW R 39 (1925-1927)

• BMW R 12 (1935-1942)

1939-1945Tarkennus

Toisessa maailmansodassa, Saksan armeija tarvitsi mahdollisimman paljon kaikentyyppisiä ajoneuvoja, ja monia muita saksalaisia yrityksiä pyydettiin valmistamaan moottoripyöriä. BMW R 75 suoriutui erityisen hyvin Pohjois-Afrikan ankarassa toimintaympäristössä, mikä johtui osittain siitä, että litteän kaksoismoottorin ulkonevat sylinterit tarjosivat tehokkaamman jäähdytyksen kuin muut kokoonpanot, jotka ylikuumenivat auringossa. Akseliveto toimi myös paremmin kuin ketjuveto, jota aavikon hiekka vahingoitti. R 75 innoitti yhdysvaltalaisten valmistajien vastaavia malleja, kuten Indian 841 ja Harley-Davidson XA.

1945-1955Edit

Neuvostoliiton hallitsemassa Itä-Saksassa, BMW:n ainoa moottoripyörätehdas Eisenachissa aloitti pian sodan jälkeen uudelleen R35- ja R75-moottoripyörien tuotannon korvausten vuoksi. Tehdas jatkoi BMW-nimen käyttöä, minkä vuoksi kaksi erillistä yritystä (toinen Eisenachissa ja toinen Münchenissä, Länsi-Saksassa) käytti BMW-nimeä vuosina 1948-1952. BMW:n Münchenissä sijaitsevalla pääkonttorilla ei ollut määräysvaltaa Itä-Saksan toimintaan. Lopulta vuonna 1952, kun Neuvostoliitto oli luovuttanut tehtaan hallinnan Itä-Saksan hallitukselle, ja tavaramerkkioikeudenkäynnin jälkeen Itä-Saksan yritys nimettiin uudelleen Eisenacher Motorenwerkiksi (EMW). BMW:n sinivalkoisen ympyrän sijasta EMW käytti logonaan hyvin samankaltaista punavalkoista ympyrää.

Länsi-Saksassa monet BMW:n tuotantolaitokset olivat vaurioituneet pahoin sodan aikana, mukaan lukien Münchenin tehdas, joka oli raunioina. Saksan antautumisehdot kielsivät aluksi BMW:tä valmistamasta moottoripyöriä. Vuonna 1947, kun BMW sai Yhdysvaltain viranomaisilta luvan aloittaa moottoripyörätuotannon uudelleen Baijerissa,(s76) BMW:n oli aloitettava kaikki alusta. Suunnitelmia, piirustuksia tai kaavioita ei ollut, koska ne kaikki olivat Eisenachissa. Ensimmäinen sodanjälkeinen BMW-moottoripyörä Länsi-Saksassa oli vuoden 1948 BMW R 24. R 24 -moottoripyörä oli muunnettu sotaa edeltävästä BMW R 23 -moottoripyörästä ja siihen oli tehty useita parannuksia, ja sen voimanlähteenä oli 247 kuutiosenttimetrin (15 cm3) yksisylinterinen moottori. Se oli ainoa sodanjälkeinen länsisaksalainen malli, jossa ei ollut takajousitusta. Vuonna 1949 BMW valmisti 9 200 kappaletta, ja vuoteen 1950 mennessä tuotanto ylitti 17 000 kappaleen rajan.

Tasakaksoismoottoristen mallien tuotanto käynnistyi uudelleen vuonna 1950 500 kuutiosenttimetrin (31 cc) R 51/2 -mallilla, jota seurasivat BMW R 51/3- ja BMW R 67 -kaksoismoottoripyörät vuonna 1951 ja urheilullinen 26 kW:n (35 hv) tehoinen BMW R 68 -malli vuonna 1952. R 68 -mallia lukuun ottamatta kaikissa tasakaksoismoottorisissa malleissa oli ”kellopohjaiset” etulokasuojat ja etutelineet.

• BMW:n tunnus BMW R 51:ssä (1938-1940)

1955-1969Edit

Moottoripyörien myynti Euroopassa romahti 1950-luvun edetessä, ja kolme BMW:n tärkeintä saksalaista kilpailijaa lopetti toimintansa vuonna 1967. Vuonna 1954 BMW valmisti 30 000 moottoripyörää. Vuoteen 1957 mennessä määrä oli alle 5 500.

Vuonna 1955 BMW alkoi esitellä uutta moottoripyörämallistoa, jossa oli Earlesin haarukat ja koteloidut vetoakselit. Näitä olivat 19 kW:n (26 hv) BMW R 50, 22 kW:n (30 hv) BMW R 60 ja urheilumalli BMW R 69, jossa oli 35 hv (26 kW). Kesäkuun 8. päivänä 1959 John Penton ajoi BMW R 69 -moottoripyörällä New Yorkista Los Angelesiin 53 tunnissa ja 11 minuutissa, mikä lyhensi yli 24 tuntia aiemmasta ennätyksestä.

1950-luvun loppupuolella BMW-yhtiö oli kokonaisuudessaan taloudellisissa vaikeuksissa. Yhtiö välttyi täpärästi sulautumiselta Daimler-Benzin kanssa veljesten Herbert Quandtin ja Harald Quandtin rahoituksen, auto-osaston kasvaneen menestyksen ja lentokonemoottoriosaston myynnin ansiosta. Moottoripyörämarkkinoilla tapahtuneiden muutosten myötä BMW:n viimeisen akselivetoisen yksisylinterisen mallin, BMW R 27:n, tuotanto loppui vuonna 1967. Lisäksi suurin osa BMW:n tarjonnasta oli edelleen suunniteltu käytettäväksi sivuvaunujen kanssa. Sivuvaunut eivät kuitenkaan enää 1960-luvun lopulla olleet useimpien kuljettajien mieleen, vaan ihmiset olivat kiinnostuneita urheilullisemmista moottoripyöristä. BMW R 50/2, R 60/2 ja R 69 S olivat viimeiset sivuvaunukäyttöiset BMW:t, joista jälkimmäinen oli tehokkain ja halutuin malli.

Yhdysvalloissa moottoripyörien myynti oli vahvaa 1950-luvulla, kun taas Euroopassa myynti laski jyrkästi. Myöhemmin Yhdysvalloissa myytiin erityisiä ”US”-malleja mallivuosina 1968 ja 1969: BMW R 50 US, R 60 US ja R 69 US. Näitä malleja myytiin teleskooppihaarukoilla (muiden BMW-mallien rinnalla, joita myytiin Earles-haarukoilla) ja ilman sivuvaunun korvakkeita.

• BMW R 60/2 (1960-1969)

• BMW R 69 S (1960-1969)

1969-1982Edit

Mallivalikoima uudistui täysin vuonna 1969 BMW /5-malliston myötä, joka koostui 500-kuutioisesta BMW R 50/5-, 600-kuutioisesta BMW R 60/5- ja 750-kuutioisesta BMW R 75/5-mallista.(s126) Moottorit suunniteltiin kokonaan uudelleen, ja kampiakselin laakerit vaihdettiin rullalaakereista kuorilaakereihin (nykyaikaisissa automoottoreissa käytetty tyyppi).(s126) Nokka-akseli oli nyt ketjukäyttöinen, ja se sijaitsi kampiakselin alapuolella eikä moottorin yläosassa painopisteen madaltamiseksi. Moottoriin saatiin ensimmäistä kertaa sähkökäynnistin, vaikka perinteinen vaihteistoon asennettu potkukäynnistin säilytettiinkin. Ensimmäisten mallien muotoiluun kuuluivat kromatut sivupaneelit ja uudelleen muotoiltu tankki. Vuonna 1973 takajousitusta pidennettiin, mikä paransi käsiteltävyyttä ja mahdollisti suuremman akun asentamisen.

”/5”-mallien käyttöönotto tapahtui samaan aikaan, kun tuotanto siirrettiin Münchenistä uuteen tehtaaseen Länsi-Berliinin Spandauhun.(s. 21) paikalle, jossa oli aiemmin sijainnut Siemensin lentokonemoottoritehdas.(s. 83)

BMW:n /6-mallisto korvasi ”/5”-mallit vuonna 1974, jolloin 500 kuutiometrin moottori poistui käytöstä ja 900 kuutiometrin moottori otettiin käyttöön. ”/6”-mallistoon kuuluivat 600-kuutioinen BMW R 60/6, 750-kuutioinen BMW R 75/6, 900-kuutioinen BMW R 90/6 ja urheilullinen 900-kuutioinen BMW R 90 S.(s126) Muita parannuksia olivat muun muassa viisivaihteinen vaihteisto,(s126) jarrut ja sähköjärjestelmä. Vuonna 1975 potkukäynnistin poistettiin lopullisesti.

Vuonna 1976 BMW /7-mallisto korvasi ”/6”-mallit. Käyttöön otettiin 800-kuutioinen BMW R 80/7 -malli, ja 900-kuutioiset BMW R 90/6- ja BMW R 90S-mallit korvattiin 1000-kuutioisilla BMW R 100/7-, BMW R 100S- ja BMW R 100RS-malleilla. Jälkimmäinen oli täysiverinen malli, joka tuotti 51 kW (68 hv) ja jonka huippunopeus oli 200 km/h (124 mph). Myöhemmin 1000-kuutioisten mallien muunnoksia olivat BMW R 100T (”Touring”), BMW R 100 RT ja BMW R 100CS (”Classic Sport”).

Vuoden 1978 BMW R 45 ja BMW R 65 olivat 450-kuutioisten ja 650-kuutioisten mallien perustason malleja, jotka korvasivat BMW R 60/7:n. BMW R 65:n myöhempiä muunnelmia olivat vuoden 1982 BMW R65 LS, urheilullinen BMW R 65 S ja vuoden 1987 kaksoisurheilullinen BMW R 65 GS.

1983-1992Edit

Vuonna 1983 esitellyssä BMW:ssä BMW:n K 100:ssa poikettiin BMW:n perinteestä, joka perustui ilmajäähdytteisiin litteisiin kaksoismoottoreihin. Sen voimanlähteenä oli vesijäähdytteinen rivinelosmoottori, jonka iskutilavuus oli 987 kuutiosenttimetriä (60 cu in) ja joka oli myös BMW:n ensimmäinen polttoainesuihkutettu moottoripyörämoottori. Runko oli teräsputkea, ja takajousitus oli yksipuolinen keinuvipu.

Vuonna 1985 markkinoille tuli BMW K 75 -malli, joka oli lähtötason malli. K 75:n voimanlähteenä oli 750-kuutioinen rivikolmosmoottori, joka oli BMW:n ensimmäinen vastapainoakselia käyttävä moottori. Vuonna 1988 K 100-mallista tuli ensimmäinen moottoripyörä, jossa oli lukkiutumattomat jarrut (ABS), ja vuonna 1989 K 100 RS 4V -mallista tuli ensimmäinen BMW-moottoripyörä, jossa käytettiin moottoria, jossa oli neljä venttiiliä sylinteriä kohti.

Vuoden 1988 BMW:n K 1 -sporttourer oli BMW:n ensimmäinen täysiverinen urheilupyörä. Siinä oli aerodynaaminen kori, joka oli suunniteltu minimoimaan ilmanvastuksen suurissa nopeuksissa.

Tasavetoisten matkapyörämallien tuotantoa jatkettiin BMW R 100- ja BMW R 80 -mallistoilla.

• BMW K 1 (1988-1993)

1993-2003Edit

Alkaen BMW R 1100 RS sporttourerista vuonna 1993, BMW alkoi siirtyä ilmajäähdytteisillä sylinteripäillä varustetuista moottoreista (”airhead”-moottorit) öljyjäähdytteisiin sylinteripäihin (”oilhead”-moottorit). BMW R 100 RS:ssä käytettiin myös ”Telelever”-etujousitusta (jossa jarruvoimat siirretään vaakasuoraan ”haarukan sukelluksen” minimoimiseksi) ja korostettua moottoria.

Vuonna 1993 esiteltiin myös yksisylinteriset BMW F 650 -mallit, jotka perustuivat Aprilia Pegaso 650 -malliin.

Vesijäähdytteisellä rivinelosmoottorilla varustettuja K-sarjan malleja olivat vuosina 1996-2004 valmistettu BMW K 1200 RS sporttourer, vuosina 1998-2009 valmistettu BMW K 1200 LT ylellisyysmönkijä ja vuosina 2002-2005 valmistettu BMW K 1200 GT sporttourer.

Vuosina 1997-2004 valmistettu BMW R 1200 C oli BMW Motorcycle -yhtiön ainoa tulokas cruiserimarkkinoille. Malliston toisessa päässä vuosina 2000-2002 valmistettu BMW C1 oli BMW:n ensimmäinen ja ainoa suljettu skootterimalli.

2004-2014Edit

Uudistettu K-sarjan vesikulkuneuvomallisto.jäähdytetyt rivinelosylinteriset mallit alkoivat vuonna 2004 BMW K 1200 S -sporttourerilla. K1200S suunniteltiin ensisijaisesti Super Sport -moottoripyöräksi, vaikkakin isommaksi ja painavammaksi kuin lähimmät japanilaiset kilpailijat. Muita lisäyksiä K-sarjan mallistoon olivat vuoden 2005 BMW K 1200 R naked bike ja siihen liittyvä vuoden 2007 BMW K 1200 R Sport puoliavusteinen sporttourer sekä vuoden 2006 BMW K 1200 GT sporttourer. K-sarjan moottoritilavuutta kasvatettiin 1 300 kuutiosenttimetriin (79 cc) vuoden 2008 BMW K 1300 S sporttourerissa, vuoden 2009 BMW K 1300 GT sporttourerissa ja vuoden 2009 BMW K 1300 R naked bike -mallissa.

Vuonna 2011 K-sarjan mallistoon lisättiin kaksi kuusisylinteristä mallia – BMW K 1600 GT ja BMW K 1600 GTL, joista edellinen oli tarkoitettu sporttoureriksi ja jälkimmäinen luksus-toureriksi.

Myös R-sarjan tasakaksoismoottoristen mallien mallistoa päivitettiin vuonna 2004, alkaen BMW R 1200 GS dual-sport -mallista, jonka voimanlähteenä oli uusi 1170 kuutiosenttimetrin (71 cc) ”oilhead”-moottori. Tätä seurasivat vuonna 2005 BMW R 1200 ST sport-tourer, vuonna 2005 BMW R 1200 RT tourer, vuonna 2006 BMW R 1200 S sport-tourer ja vuonna 2006 BMW R 1200 R naked bike. Vuonna 2014 uudistetussa BMW R1200 RT:ssä käytettiin vesijäähdytteistä moottoria ja märkäkytkintä.

BMW HP2 Enduro -maastopyörä esiteltiin vuonna 2005 BMW R 1200 GS:n pohjalta. Vuonna 2007 HP2 Enduron rinnalle tuli pienemmillä kevytmetallivanteilla ja katurenkailla varustettu maantiekäyttöön tarkoitettu HP2 Megamoto.

Osana F-sarjan tuotevalikoiman päivitystä vuonna 2006 esiteltiin BMW F 800 S -urheilupyörä ja BMW F 800 ST -urheilumatkailumallit, joissa molemmissa on Rotax-rinnakkaiskaksoismoottori. Mallistoon lisättiin vuonna 2008 BMW F 650 GS- ja BMW F800 GS -tuplasporttipyörät, joissa molemmissa on eri nimistä huolimatta sama 798-kuutioinen moottori, ja F 700 GS korvasi 650-mallin vuonna 2012. Vuonna 2009 esiteltiin BMW F 800 R -nakopyörä, ja vuonna 2013 BMW F 800 GT korvasi BMW F 800 ST -sporttouringpyörän. Vuonna 2009 BMW G 650 GS korvasi BMW F 650 GS:n.

BMW G650X-sarjan mallisto esiteltiin vuonna 2006, se kehitettiin yhdessä Aprilian kanssa ja sen voimanlähteenä oli Rotaxin yksisylinterinen moottori. Mallisto koostui BMW G650 Xchallenge dual-sport, BMW G650 Xcountry dual-sport ja G650 Xmoto supermoto -malleista. BMW G 450 X hard-enduro -mallia valmistettiin vuosina 2008-2010.

BMW osti vuonna 2007 Husqvarna Motorcyclesin tuotantolaitoksineen ja henkilökuntineen italialaiselta MV Agustalta. BMW:n omistus Husqvarnassa päättyi vuonna 2013, kun yritys myytiin Pierer Industrie AG:lle.

BMW S 1000 RR -urheilupyörä julkaistiin vuonna 2009 kilpailemaan Superbiken MM-sarjassa. Sen voimanlähteenä on 999-kuutioinen (61 cc) rivinelosmoottori, joka tuottaa 193 hv (144 kW).

• BMW HP2 Enduro
  (2005-2008)

• BMW F 800 S
  (2006-2010)

• BMW S 1000 RR
  (2009-nykyisin)