Biseksuaalisuus 101

*Käännös: Jade Augusto Gola

Olen aina ollut biseksuaali. Vaikka minut, kuten monet muutkin ihmiset, sosiaalistettiin heteroseksuaaliseksi ja feminiiniseksi ihmiseksi, ensimmäiset ”seksuaaliset herätykseni” (nuo ensimmäiset ihailun, ihastumisen ja seksuaalisen kiihottumisen kokemukset) lapsuuteni aikana tapahtuivat naisten kanssa. Koska olin samaan aikaan tietoinen vetovoimastani poikiin, heteroseksuaalinen sosialisaationi sai minut antamaan vain vähän merkitystä naisiin ja feminiiniseen kohdistuvalle viehätykselleni.

Muutamien vuosien – ja useampien huomaamattomien ”heräämisten” – jälkeen huomasin, että ehkä olisin kiinnostunut ”olemaan” naisen kanssa. Aluksi en kokeillut mitään, ja kun minulla oli muita kuin heteroita ihastuksia, tunsin itseni pelokkaaksi ja hyvin buga* heistä. Kun minulla oli poikaystäviä, he huomasivat, että pidin myös naisista, mutta emme koskaan puhuneet asiasta suoraan. Lopulta ensimmäiset ei-buga-suhteeni (seksuaaliset, tunteelliset) tapahtuivat sekä cis-sukupuolisten naisten että binäärisen sukupuolispektrin ulkopuolisten ihmisten kanssa. Vasta näiden kokemusten jälkeen sanoin itselleni, että – vihdoin ja viimein – voisin kutsua itseäni biseksuaaliksi.

(*Buga on Meksikon LGBTQIA-yhteisöjen käyttämä jargon, jolla viitataan heteroseksuaaleihin ihmisiin.)

Nykyään olen epäluuloinen puhuessani biseksuaalisuudestani toisten ihmisten kanssa, sillä valitettavasti bifobia (biseksuaalisiin ihmisiin kohdistuva viha ja syrjintä) on todellinen ilmiö (1). Koska biseksuaaliset identiteetit ovat harmaasävyjä vastakohtana ”mustalle tai valkoiselle”, joka merkitsee hetero- tai homoseksuaalisuutta, biseksuaaliset ihmiset voivat joutua kärsimään syrjinnästä, ennakkoluuloista tai näkymättömyydestä molempien yhteisöjen taholta.

Bifobia voi ilmetä tahattomina vitseinä ja uskottavuuden puutteena tai avoimesti loukkauksina. Tämäntyyppiset asenteet vaikuttavat kielteisesti biseksuaalien henkiseen ja emotionaaliseen hyvinvointiin, erityisesti nuorempien biseksuaalien keskuudessa, jotka raportoivat useammista psyykkisistä ongelmista (ahdistuneisuus, masennus, stressi, korkeampi itsemurhien määrä) kuin sekä heteroseksuaalit että homoseksuaalit (homot ja lesbot) (2).

Monissa tapauksissa bifobia on seurausta tiedon puutteesta. Alta voit lukea lisää eräistä yleisimmistä kysymyksistä, myyteistä ja faktoista biseksuaalisuudesta.

Mitä biseksuaalisuus tarkalleen ottaen on?

Biseksuaalisuus on eräänlainen seksuaalinen suuntautuminen. Seksuaalinen suuntautuminen viittaa niihin, joita kohtaan tunnemme vetovoimaa (affektiivista, seksuaalista, emotionaalista). Esimerkkejä seksuaalisista suuntautumisista ovat: heteroseksuaalisuus, homoseksuaalisuus, biseksuaalisuus, aseksuaalisuus, panseksuaalisuus ja muut.

Biseksuaalisella suuntautumisella tarkoitetaan kiintymystä useampaan kuin yhteen sukupuoleen (3).

Biseksuaalinen suuntautumisella tarkoitetaan kiintymystä useampaan kuin yhteen sukupuoleen (3).

Bisuaalisuus on enemmänkin häilyväinen ja avoin ajatus, joka voi vaihdella biseksuaaliksi itseään kutsuvien erilaisten ihmisten välillä.

Onko biseksuaalisuus vain vaihe?

Ei. On normaalia, että monet homoseksuaaliset ihmiset käyvät läpi tutkimusjakson oppiessaan ymmärtämään, mihin he tuntevat vetovoimaa. Se ei kuitenkaan tarkoita, että biseksuaalisuus olisi aina homoseksuaalisuutta edeltävä vaihe (4). Monille ihmisille, jotka tuntevat vetoa toisiin eri sukupuolta oleviin ihmisiin, se on vakava ja vakaa mieltymys (5).

Biseksuaalisuus ei aina tarkoita sitä, että vetovoima useampaan kuin yhteen sukupuoleen jakaantuu 50-50 tasaisesti tai jopa 40-60 tasaisesti johdonmukaisessa mieltymyksessä. On joitakin, joille se on enimmäkseen – mutta ei yksinomaan – vetoa yhteen sukupuoleen (6). Mutta on myös niitä, joilla vetovoima muuttuu ajan myötä ja tiettyjen asiayhteyksien mukaan (7). Tällaista vaihtelevuutta ei odoteta – ainakaan aluksi – monoseksuaalisilta suuntautumisilta.

Tämmöisiä vääriä uskomuksia on helpottanut tieteellinen tutkimus. Monissa biseksuaalisuutta koskevissa tutkimuksissa on keskitytty monoseksuaalisiin näkökulmiin (heteroseksuaalisiin ja/tai homoseksuaalisiin), mikä on vinouttanut tuloksia niin, että ne vääristävät biseksuaalien kokemuksia (8). On myös virheellisesti esitetty, että biseksuaalisuus on epätäydellinen suuntautuminen, ikään kuin se olisi vain pelkkä siirtymä homoseksuaalisuuteen (9).

Lataa Clue seurataksesi seksihalujasi.

• 
• 

yli 2M+ arvosanaa

Tykkäävätkö biseksuaalit ”molemmista”, koska heillä on kyltymätön seksuaalinen ruokahalu?

Ei. Jonkun suuntautuminen ei määrittele kenenkään seksuaalista ruokahalua. Biseksuaalisuus itsessään ei tee kenestäkään promiskuua, uskotonta tai epäluotettavaa. Tämä myytti on monoseksismin tuote: uskomus, jonka mukaan ihmisillä pitäisi olla vain yksi ainoa seksuaalinen identiteetti ja vain yhdenlainen seksuaalinen käyttäytyminen yhtä sukupuolta tai määriteltyä sukupuolta kohtaan (10).

Monoseksismi olettaa myös, että yksiavioisuus on normi (11). Monoseksuaalisuuden asettaminen ainoaksi sosiaaliseksi normiksi, jota sovelletaan kaikkiin, johtaa (tietoisesti tai epäsuorasti) siihen uskomukseen, että toinen sujuvampi seksuaalisuus voi olla uhka tai poikkeavuus ja vaikeammin hallittavissa.

Osettamus, että biseksuaalisuus on epänormaali mieltymys tai että biseksuaalisilla ihmisillä ei ole itsehillintää, voi synnyttää valheellisia narratiiveja, jotka alistavat tämän suuntautumisen hyperseksualisoitavaksi; se voi saada ihmiset luulemaan, että biseksuaaliset ihmiset ”valitsevat” suuntautumisensa, jotta heillä olisi enemmän vaihtoehtoja, mistä he voisivat löytää mahdollisia kumppaneita. On haitallista projisoida seksuaalisia fantasioita biseksuaalisiin ihmisiin (tai mihin tahansa muuhun suuntautumiseen) ilman heidän suostumustaan, ikään kuin he olisivat vain väline muiden fantasioiden tyydyttämiseen.

Kokemukseni mukaan on ollut hyvin ärsyttävää, kun ihmiset olettavat, että biseksuaalisuus tarkoittaa yhtä lailla mahdollisuutta olla valmis ”tekemään kaikkea”.

Olenko biseksuaali, jos tunnen vetovoimaa myös transsukupuolisia tai ei-binäärisiä ihmisiä kohtaan?

Yleisesti sanottuna kyllä. Jotkut ajattelevat, että etuliite ”bi” tarkoittaa, että biseksuaalisuus on vetovoimaa vain kahta cis/binääristä sukupuolta (”mies” tai ”nainen”) kohtaan. On tosiaan niitä, jotka elävät suuntautumistaan näin, mutta biseksuaalisuus – ymmärrettynä vetovoimana useampaan kuin yhteen sukupuoleen kuuluviin ihmisiin – voidaan ulottaa myös ihmisiin, joiden sukupuoli-identiteetti ulottuu paljon binäärisen ja cis-sukupuolen spektrin ulkopuolelle.

Tässä mielessä on myös syytä huomioida, että kaikki ihmiset, jotka tuntevat vetovoimaa useampaan kuin yhteen sukupuoleen, eivät kutsu itseään biseksuaaleiksi monestakin syystä (leimautuminen, kulttuuri, saatavilla olevan tiedon puute jne.). On olemassa ei-monoseksuaalisia suuntautumisia, esimerkiksi panseksuaalisuus (vetovoima ihmisiin ottamatta huomioon heidän sukupuoli-identiteettiään), joiden määritelmät voivat kuulostaa hyvin samankaltaisilta kuin biseksuaalisuus (12); näissä tapauksissa päätös kutsua itseään biseksuaaliksi, panseksuaalisuudeksi tai joksikin muuksi nimitykseksi on paljon henkilökohtaisempi kysymys, joka riippuu siitä, miltä meistä tuntuu, ja siitä, miten määrittelemme itsemme yksilöllisesti.

Lopetanko biseksuaalisuuden, jos aloitan romanttisen suhteen jonkun ”vastakkaista” sukupuolta olevan henkilön kanssa?

Ei. Tämä myytti johtuu väärästä käsityksestä, jonka mukaan biseksuaalisuus on vain ”kokeiluvaihe” ennen kuin asiat ”vakavoituvat” ja palataan takaisin vakiintuneeseen heteroseksuaaliseen parisuhteeseen (tavallinen tapaus naisiksi sosialisoituneiden ihmisten keskuudessa) (13). On myös mahdollista olla monoseksuaalisessa parisuhteessa, jossa kumpikin säilyttää oman erillisen seksuaalisen suuntautumisensa.

Biseksuaalisille ihmisille on ominaista sisäistetyt bifobian tunteet, kun he päättävät aloittaa romanttisen suhteen, joka voidaan mieltää monoseksuaaliseksi. Nämä tunteet ilmenevät usein samalla tavalla kuin pelko siitä, että monoseksuaalisesti suuntautunut kumppani ei ymmärtäisi toisen biseksuaalisuutta (14). Toisissa tapauksissa muut (perhe, ystävät, sosiaaliset piirit) saattavat helposti olettaa, että biseksuaalisen ihmisen suuntautuminen muuttuu tai katoaa nykyisen kumppanin mukaan (15).

Vaikka kenen tahansa seksuaalinen suuntautuminen voi muuttua elämän aikana, on paljon terveellisempää, kun nämä päätökset tehdään yksilöllisesti, ilman bifobisia stereotypioita ja ilman muiden käsitysten aiheuttamaa painetta.

Voinko olla biseksuaali, jos minulla ei ole ollut seksiä tai suhdetta heteroseksuaalisen spektrin ulkopuolella?

Totta kai! Kenenkään ei ole pakko tarjota ”todisteita” omasta biseksuaalisuudestaan. Tietoisuus siitä, että jonkun seksuaalinen suuntautuminen voi olla biseksuaalinen, riittää. Seksuaalinen suuntautumisemme ei välttämättä ole kiveen hakattu loppuelämäksemme, joten on täysin perusteltua käydä läpi tutkimus- tai kyseenalaistamisvaihetta ilman tarvetta ”tehdä päätös” loppuelämäksemme tai määritellä suuntautumistamme selkeästi jonkin etiketin sisällä.

Ei-heteroseksuaalisia kokemuksia, joko seksuaalisia, affektiivisia tai sosiaalisia, helpottaa (tai tukahduttaa) usein se konteksti, jossa elämme, sosiaaliset tai tuttujen suhteet, makumme ja yksilöllisten tarpeidemme monimutkaisuus, erilaisiin seksuaalisiin moninaisuuksiin ja kulttuureihin pääseminen (tai niiden puuttuminen) sekä myös turvallinen ympäristö, joka on vapaa häirinnästä, tuomitsemisesta ja syrjäytymisestä.

On tärkeää pitää mielessä, että aina ei ole olemassa mukavia ja turvallisia ympäristöjä minkä tahansa ei-heteroseksuaalisen suuntautumisen avoimelle tutkimiselle; joskus on olosuhteita, joissa oman fyysisen ja emotionaalisen hyvinvoinnin asettaminen etusijalle edellyttää itsensä pitämistä kaapissa – mikä on myös oikeutettua. Joka tapauksessa, olipa asiayhteys mikä tahansa, ei-heteroseksuaalisten kokemusten puuttuminen muiden kanssa ei tarkoita, että jonkun sisäiset ajatukset pitäisi tukahduttaa. Putosin tähän ansaan ja kutsuin itseäni biseksuaaliksi vasta, kun sain ensimmäiset ei-heteroseksuaaliset kokemukseni, vaikka olen koko elämäni ajan ajatellut niin.

Epäilyjen selventäminen ja seksuaalitiedon saaminen ennakkoluuloista ja leimautumisesta vapaana voi vaikuttaa ratkaisevasti seksuaalisuutensa vuoksi syrjäytyneiden elämänlaatuun.

Käyttäkää Clue-ohjelmaa seksuaalisuuden seuraamiseen suuntautumisestanne riippumatta.