Big Daddy Kane

80-luvun lopun hiphopin massiivisen luovan laajentumisen aikana syntynyt Big Daddy Kane oli rapin ensimmäisen vuosikymmenen ehdoton rakastaja, mutta hänessä oli muutakin kuin tyylikäs vaatekaappi, kultakorut ja hienostunut karisma. Hän saattoi olla myös afrocentrinen tietoisuuden herättäjä, joka oli perehtynyt Nation of Islamin Five Percent -koulukunnan filosofiaan, tai pehmeä urbaani soul-laulaja, jonka laulutaito ei vetänyt vertoja hänen MC-taidoilleen. Vaikka hän ei koskaan saavuttanut suurta menestystä, hänen paras materiaalinsa kuuluu aikakautensa hienoimpiin hiphop-artisteihin, ja hänen seksikkään persoonansa vaikutti valtavasti lukemattomiin tuleviin tuleviin tekijöihin.

Big Daddy Kane syntyi Antonio Hardyna Brooklynissa 10. syyskuuta 1968; taiteilijanimi ”Kane” oli lyhenne sanoista King Asiatic Nobody’s Equal. Vuonna 1984 hän tapasi Biz Markien, ja he solmivat ystävyyden. Kane kirjoitti yhdessä joitakin Bizin tunnetuimmista räpeistä, ja molemmista tuli lopulta tärkeitä jäseniä Queensissa toimivassa Juice Crew -yhtyeessä, jota johti tunnettu tuottaja Marley Marl. Kane allekirjoitti sopimuksen Marlin Cold Chillin’ -levy-yhtiön kanssa vuonna 1987 ja debytoi seuraavana vuonna 12″ singlellä ”Raw”, josta tuli underground-sensaatio. Hänen ensimmäinen albuminsa Long Live the Kane ilmestyi pian sen jälkeen, ja se sai yhtä hyvän vastaanoton ja tuotti toisen underground-klassikon ”Ain’t No Half-Steppin'”. Kane vakiinnutti menestyksensä vuoden 1989 It’s a Big Daddy Thing, joka poiki luultavasti hänen tehokkain rakkaus-mies laulu ”Smooth Operator” (ja myös löysi hänet työskentelemään uuden jack tuottaja Teddy Riley ”I Get the Job Done”). Vuoden 1990 A Taste of Chocolate oli laaja-alainen ponnistus, jota korosti Kanen duetto Barry Whiten ja koomikko Rudy Ray Mooren eli Dolemiten kanssa.

Kanen ensimmäinen suuri harha-askel tuli vuoden 1991 albumilla Prince of Darkness, joka oli lempeämpi, enemmän R&B-pohjainen kokoelma, joka ei pystynyt pelaamaan räppärin vahvuuksilla; hän kuitenkin säilytti seksisymboli-statuksensa poseeraamalla Madonnan surullisenkuuluisassa vuoden 1992 valokuvakirjassa Sex sekä Playgirl-lehdessä. Vuoden 1993 Looks Like a Job For… oli jonkinlainen taiteellinen paluu, mutta se ei onnistunut palauttamaan hänen asemaansa hiphop-yhteisössä, joka oli keskellä Dr. Dre:n innoittamaa rakkaussuhdetta gangsta-rapiin. Kane siirtyi MCA-levymerkille vuoden 1994 Daddy’s Homea varten ja kokeili näyttelijänuraa esiintymällä Mario Van Peeblesin vuoden 1993 mustassa lännenelokuvassa Posse ja vuoden 1994 elokuvassa Gunmen. Hän kuitenkin vetäytyi suurelta osin näyttämöltä seuraavien vuosien aikana. Kane nousi uudelleen esiin vuonna 1998 Blackheart Recordsilla ja julkaisi näennäisesti jäähyväisalbuminsa Veteranz Day.