Bandicoot Mikä on bandicoot?

Kuva: Bandicoot

Bandicootit ovat pieniä yöeläimiä, kaikkiruokaisia, pussieläimiä. Niillä on pitkät terävät kuonot, kyttyräselkäiset vartalot, joilla on lyhyet eturaajat ja -kaulat, suuret takajalat ja ohut, ei-ennakoituva häntä. Australiassa on noin 20 bandicoot-lajia.

Australian kolme tärkeintä bandicoot-lajia ovat:

-Long-nosed Bandicoot
-Northern Brown Bandicoot
-Southern Brown Bandicoot

Englanninkielinen nimitys ”bandicoot” (bandicoot) juontuu intialaisesta nimityksestä ”pandi kokku” (sika-rotta). Ei ole varmaa, miten assosiaatio on siirtynyt australialaiseen pussieläimeen, mutta ne ovat ulkonäöltään jokseenkin samannäköisiä. Ensimmäisen tunnetun sanan käytön australialaisesta pussieläimestä teki tutkimusmatkailija George Bass vuonna 1799.

Tieteellinen nimi: Peramelemorphia

Bandikootti – Kuvaus & Ominaisuudet Yleiskuvaus Bandikootista

Kuva: Bandicoot poseeraamassa

Eritys, koko & Paino

Bandicootit muistuttavat ulkonäöltään suurin piirtein rottia, mutta niillä on pitkulaiset kuonot ja takajalkojaan lyhyemmät etujalat, ja niillä on pitkulaiset jalat kuten kenguruilla. Ne ovat kooltaan 28-81 cm ja painavat 0,2-1,6 kg. Tämä on suurin piirtein rotan ja jäniksen kokoinen vaihteluväli. Urokset ovat paljon suurempia kuin naaraat. Niiden turkki on väriltään harmaa, ruskea, musta ja kultainen, yleensä vaaleamman valkoisen alavatsan kera. Niiden turkin harjakset ovat lyhyet ja suhteellisen jäykät.

Hampaat, suu & Äänet

Useimmilla bandikoottilajeilla on pitkä, terävä kuono. Niillä on pienet, terävät, suhteellisen tasakokoiset hampaat, jotka sopivat hyönteissyöjäravintoon.

Bandikootit ovat yksi äänekkäimmistä pussieläimistä. Niillä on ainakin neljä erilaista ääntä.

– Ärsyyntyneenä ne päästävät ”whuff, whuff”-äänen.
– Pelästyneenä tai tuskissaan ne päästävät kovaäänisen kiljahduksen.
– Ne käyttävät korkeaa ääntä toistensa paikantamiseen.
– Ruokaa etsiessään ne päästävät nuuskaavan äänen. Sitä seuraa muriseva ääni, kun ruoka on löytynyt.

Liikkuminen &Liikkuminen

Vaikka Bandicoot saattaa suurine takajalkoineen vaikuttaa hyppivältä pussieläimeltä, se itse asiassa liikkuu hitaalla pupuhyppelyllä, jossa etu- ja takajalat työskentelevät vuorotellen. Nopeasti liikkuessaan ne hyppäävät ja galppailevat. Ne voivat myös hypätä pystysuoraan lähes 2 metrin korkeuteen, kun niitä ajetaan takaa tai ne hälyttävät. Ainoa kerta, kun bandicoot hyppii molemmilla takajalkojensa varassa vartalonsa pysyessä lähes pystysuorassa, on silloin, kun se poseeraa konfliktitilanteessa.

Yksilölliset sopeutumiset

Bandikootilla on useita sopeutumisia, jotka tekevät niistä sopivia Australian ankaraan ja kuivaan ympäristöön.

– Yöeläinkäyttäytyminen – Pitää ne poissa Australian kuumasta auringosta.

– Taaksepäin avautuva pussin aukko – Estää lian pääsyn naaraan pussiin, kun se kaivaa.

– Vahvat kaivinkynnet – Maanalaisen saaliin kaivamiseen.

– Pitkä teräväkärkinen nenä – Haistelee saaliinsa.

– Pitkät teräväkärkiset hampaat – Mahdollistavat sen tarttua ja pureskella ruokaansa.

Bandicoot-tyypit

Pitkänokkainen bandicoot

Pitkänokkaisella bandicootilla on harjas ja karhea harmaanruskea turkki, terävä nenä ja teräväkärkiset korvat. Sillä on kyttyräselkäinen asento, lyhyt häntä ja sen etujaloissa on kussakin kolme pitkäkyntistä varvasta. Noin jäniksen kokoinen pussieläin on 31-43 senttimetriä pitkä ja painaa jopa 1,5 kiloa.

Pitkänokkainen bandicoot elää sademetsissä, rotkoissa ja ruohoisilla metsäalueilla Australian itärannikolla Cape Yorkin niemimaalta Pohjois-Queenslandista Victoriaan. (Punainen alue kartalla).

Northern Brown Bandicoot

Pohjoismaisella ruskealla bandicootilla on paksu karhea pilkullinen ruskeanmusta turkki, terävä nenä ja pienet pyöreät korvat. Se on 30-47 cm pitkä ja painaa jopa 2,0 kg.

Norden brown bandicoot esiintyy Australian pohjoisosissa ja itärannikkoa pitkin Uuden Etelä-Walesin keskiosiin. (Kartassa violetti alue).

Eteläinen ruskeakaistapää

Etelänruskealla bandicootilla on tummanharmaa kellanruskea turkki, pitkä kartiomainen nenä ja pienet pyöreät korvat. Sillä on kyttyräselkäinen asento, lyhyt häntä ja sen etujaloissa on kussakin kolme pitkäkyntistä varvasta. Noin jäniksen kokoinen pussieläin on 28-36 cm pitkä ja painaa jopa 1,5 kg.

Etelänruskeaa pussieläintä tavataan vain pienissä taskuissa Victoriassa ja Etelä-Australiassa. (Vihreä alue kartalla).

Bandikootti – elinympäristö Missä bandikootit elävät?

Bandikootit ovat yksinäisiä, reviirieläimiä. Naaraan kotialue on noin 1-4 hehtaaria ja uroksen 18-40 hehtaaria. Ne merkitsevät reviirinsä tuoksulla, joka tulee niiden korvien takana olevasta rauhasesta, ja ne puolustavat reviiriään aggressiivisesti. Ne tekevät tämän seisomalla takajaloillaan ja kynsimällä raivokkaasti toistensa olkapäitä ja selkää, kunnes toinen vetäytyy voittajana. Bandikootit etsivät yöllä ruokaa avoimilla alueilla ja lepäävät päivällä pesissä.

Bandikootit rakentavat pesänsä maahan tiheään pensaikkoon. Ne vuorailevat pesänsä kuivalla ruoholla ja lehtien kuivikkeella. Ne voivat käyttää myös hylättyjä koloja, tunneleita ja tukkeja.

Bandikootti – Ruokavalio Mitä bandikootti syö?

Bandicootit ovat kaikkiruokaisia opportunistisia ruokailijoita, jotka syövät mitä tahansa ruokaa, mitä niille on tarjolla. Ne etsivät ruokaa yöllä käyttäen herkkää nenäänsä haistelemaan ruokaa. Kun bandicootit havaitsevat ruokaa maan alla, ne kaivavat vahvoilla litteillä etukynsillään kartiomaisen kuopan ja tavoittavat ateriansa pitkällä kuonollaan. Ne pitävät ruokaa etutassuissaan syödessään.

Bandikootit syövät hyönteisiä, hämähäkkejä, kovakuoriaisia, kastematoja, tuhatjalkaisia, tuhatjalkaisia ja hyönteisten toukkia. Ne syövät myös juuria, siemeniä, pudonneita hedelmiä, kasvimukuloita ja sieniä. Ne juovat hörppimällä vettä kissan tavoin. Jotkut aavikkolajit tarvitsevat hyvin vähän vettä ja saavat kaiken tarvitsemansa kosteuden ravinnostaan.

Bandikootti – Lisääntyminen & Elinkierto Bandikoottipoikaset

Bandikootit ovat yksinäisiä eläimiä. Ne kokoontuvat yhteen vain parittelua varten. Naaras pystyy saamaan uuden pentueen 7-8 viikon välein, mutta tavallisesti sillä on 2-3 pentuetta vuodessa.

Bandikoottien tiinehtymisaika on pussieläimistä lyhin, vain 12 päivää. Naaraat voivat synnyttää jopa viisi poikasta. Poikaset syntyvät pieninä ja kehittymättöminä, ja ne kulkevat emon kohtuun kiinnitetyn napanuoran kautta emon pussiin. Emon pussissa kukin kiinnittyy nänniin ja pysyy pussissa selkä menosuuntaan vielä kaksi kuukautta.

Nuoret bandikootit itsenäistyvät noin neljän kuukauden ikäisinä ja ovat sukukypsiä noin viiden kuukauden ikäisinä.

Bandikootit elävät kahdesta viiteen vuotta.

Bandikootti – uhat ja pedot Selviääkö bandikootti?

Bandicootit joutuvat kettujen, dingojen, suurten lintujen, luonnonvaraisten ja kotikissojen sekä koirien saaliiksi. Niihin vaikuttaa myös kilpailu jänisten kanssa ravinnosta ja pesimäalueista.

Ilmastonmuutos, pensaikkopalot ja elinympäristön häviäminen vaikuttavat myös merkittävästi niiden taantumiseen.

Monet tapetaan moottoriajoneuvojen ja jopa etanansyöttien aiheuttamien myrkytysten vaikutuksesta.

Bandikootti – suojelutilanne Onko bandikootti uhanalainen?

Bandikootti on suojeltu kaikissa Australian osavaltioissa. Australiassa elävistä 20 bandiittilajista 7 lajia on listattu erittäin uhanalaisiksi tai jo sukupuuttoon kuolleiksi.