Virus – bakteeri erot
Pyyhkäisyelektronimikroskooppikuva Escherichia coli -bakteerista
- Virukset ovat pienin ja yksinkertaisin tunnetuista eliöistä. Ne ovat 10-100 kertaa pienempiä kuin bakteerit.
- Suurin ero virusten ja bakteerien välillä on se, että viruksilla on oltava elävä isäntä – kuten kasvi tai eläin – jotta ne voivat lisääntyä, kun taas useimmat bakteerit voivat kasvaa elottomilla pinnoilla.
- Bakteerit ovat solujen välisiä eliöitä (eli ne elävät solujen välissä), kun taas virukset ovat solunsisäisiä eliöitä (ne tunkeutuvat isäntäsolun sisälle ja elävät solun sisällä). Ne muuttavat isäntäsolun geneettistä materiaalia sen normaalista tehtävästä tuottamaan itse virusta.
- On olemassa hyödyllisiä bakteereja, mutta kaikki virukset ovat haitallisia.
- Antibiootit eivät voi tappaa viruksia, mutta ne voivat tappaa useimmat bakteerit, lukuun ottamatta useimpia gramnegatiivisia bakteereja.
- Esimerkki bakteerien aiheuttamasta taudista on kurkkutulehdus ja esimerkki viruksen aiheuttamasta taudista on flunssa.
Eroja selittävä video
Tässä videossa selitetään bakteerien ja virusten yleisiä eroja.
Tyypillisen grampositiivisen bakteerisolun rakenne ja sisältö
Erilaisuuksia lisääntymisessä
Bakteerit kantavat mukanaan kaiken kasvuunsa ja lisääntymiseensä tarvittavan ”koneistonsa” (”koneiston”, eli solun organellit). Bakteerit lisääntyvät yleensä suvuttomasti. Suvullisessa lisääntymisessä tietyt plasmidit perintöaines voi siirtyä bakteerien välillä. Toisaalta virukset kuljettavat pääasiassa tietoa – esimerkiksi DNA:ta tai RNA:ta, joka on pakattu proteiini- ja/tai kalvokuoriin. Virukset hyödyntävät isäntäsolun koneistoa lisääntyäkseen. Niiden jalat kiinnittyvät solun pintaan, minkä jälkeen viruksen pään sisällä oleva geneettinen materiaali ruiskutetaan soluun. Tämä geneettinen materiaali voi joko käyttää solun koneistoa tuottamaan omia proteiinejaan ja/tai viruksen osia tai se voidaan integroida solun DNA:han/RNA:han ja kääntää myöhemmin. Kun ”vauvaviruksia” on tuotettu tarpeeksi, solu puhkeaa ja vapauttaa uudet virushiukkaset. Tavallaan virukset eivät ole todella ”eläviä”, vaan ne ovat lähinnä tietoa (DNA:ta tai RNA:ta), joka leijuu ympäriinsä, kunnes se kohtaa sopivan elävän isännän.
Transmissioelektronimikroskooppikuva (TEM) uudelleen luodusta vuoden 1918 influenssaviruksesta
Runsaslukuisuus
Virukset ovat kymmenkertaisesti runsaslukuisempia kuin bakteereihin verrattuna esiintyviä prokaryooteja. Yhdellä neliömetrillä voi olla satoja miljoonia viruksia; samaan tilaan mahtuu kymmeniä miljoonia bakteereja. Kirjassaan Virukset: A Very Short Introduction Dorothy Crawford kirjoittaa:
Kilogrammassa merisedimenttiä on noin miljoona erilaista viruslajia, jotka infektoivat ja tappavat yhdessä asuvia bakteereja. Kaiken kaikkiaan merivirukset tappavat päivittäin arviolta 20-40 prosenttia kaikista meribakteereista, ja merimikrobien suurimpana tappajana ne vaikuttavat syvällisesti hiilen kiertokulkuun niin sanotun ”virusshuntin” kautta.
Nature-lehdessä julkaistussa artikkelissa vahvistetaan myös, että viruksia on kymmenen kertaa enemmän kuin prokaryootteja ja että ne tappavat puolet maailman bakteereista joka toinen päivä.
Kun otetaan huomioon, että bakteerit pystyvät kasvamaan ja lisääntymään eksponentiaalista vauhtia – jota rajoittavat vain ympäristön ravinteet – virukset edistävät osaltaan ekosysteemin terveen tasapainon ylläpitämistä.
Elävä vs. eloton
Bakteerit ovat eläviä organismeja, mutta mielipiteet vaihtelevat siitä, ovatko virukset niitä. Virus on orgaaninen rakenne, joka on vuorovaikutuksessa elävien organismien kanssa.
Se osoittaa elämän piirteitä, kuten että sillä on geenejä, se kehittyy luonnollisen valinnan kautta ja lisääntyy luomalla itsestään useita kopioita itsestään itsensä kokoamisen avulla. Mutta viruksilla ei ole solurakennetta tai omaa aineenvaihduntaa, vaan ne tarvitsevat isäntäsolun lisääntyäkseen. Virukset ruiskuttavat omaa DNA:taan isäntäsoluun; joskus nämä uudet geenit ovat hyödyllisiä isännälle, ja niistä tulee osa sen perimää. On arvioitu, että jopa 8 % genomistamme koostuu itse asiassa endogeenisesta retrovirus-DNA:sta.
On huomattava, että bakteerilajeja, kuten rickettsioita ja klamydioita, pidetään elävinä organismeina huolimatta samasta rajoituksesta, jonka mukaan ne eivät pysty lisääntymään ilman isäntäsolua. Katso myös Wikipedian sivu virusten eliöominaisuuksista.
Vastaa