Vanha Babylon

Vanha Babylon oli kaupunki, joka sijaitsi Eufrat-joen rannalla Mesopotamiassa. Mesopotamia, jonka nimi on peräisin vanhasta persian kielen sanasta, joka tarkoittaa ”jokien välistä”, on Eufrat- ja Tigrisjokien välinen maa-alue. Sillä tarkoitetaan myös ympäröiviä jokitasankoja, alankoja, Zagros- ja Kaukasusvuoristoa, Syyrian ja Arabian aavikoita sekä Persianlahtea. Nykyään Babylonin muinaisen kaupungin rauniot sijaitsevat noin 60 kilometriä Bagdadista etelään Irakissa. Eufrat, joka aikoinaan auttoi Babylonia omaksumaan tärkeän aseman alueella, on sittemmin muuttanut uomaansa ja kulkee nyt noin 15 kilometriä raunioista länteen.

Kaupunki oli olemassa jo hyvissä ajoin ennen toista vuosituhatta eaa. Kaupunki tuli kuitenkin tunnetuksi, kun Syyriasta kotoisin oleva amorilaiskansa muutti vuonna 1900 eaa. Mesopotamiaan ja teki siitä pienen, vastavalmistuneen valtakuntansa pääkaupungin. Hammurabi oli amorilaisten dynastian kuudes hallitsija. Hän kasvatti valtakuntansa kokoa valloittamalla naapurikansoja. Koko Mesopotamian eteläinen alue tuli tunnetuksi nimellä Babylonia. Hammurabi vakiinnutti Babylonian poliittisen vallan ja vaikutusvallan koko Mesopotamiassa. Babylon oli nyt valtakunnan pääkaupunki. Tämän valtakunnan sisällä oli kuitenkin kansoja, joilla oli monia erilaisia kulttuureja, uskonnollisia vakaumuksia ja lakeja. Hammurabin vallan alla kaikki erilaiset lait yhdistettiin. Kulttuurien moninaisuus kuitenkin jatkui, mikä teki Babylonista suuren tiede- ja oppimiskeskuksen. Jotkut Babylonian nousevista tiedemiehistä olivat vastuussa numerointijärjestelmän keksimisestä, josta saamme 60-minuuttisen tunnin ja 360-asteisen ympyrän. Babylonia tunnettiin myös asiantuntemuksestaan tähtitieteessä eli tähtien tutkimisessa. (Exploring History, 78.) Vaikka Babylon pysyi kulttuurisesti johtavassa asemassa, sen poliittinen johto vaihtui monta kertaa.

Naapurikansat halusivat osansa Babylonin vallasta ja rikkauksista, ja niinpä Babyloniin hyökättiin monta kertaa. Yksi valloittajaryhmä oli kassiitit, jotka asuivat Babylonin itäpuolella sijaitsevilla vuorilla. Kassilaiset valtasivat Babylonin noin vuonna 1595 eaa. ja tekivät siitä uskonnollisen keskuksen. He nostivat paikallisen suojelijajumalan Mardukin ylijumalan asemaan. Enûma Elish kirjoitettiin selittämään Mardukin nousua ylijumalaksi. Se sisältää luomiskertomuksen siitä, miten Marduk kukisti Tiamatin. Tämä tarina ja Mardukiin liittyvät uskonnolliset rituaalit ja uskomukset olivat yleisiä kaikkialla Babyloniassa. Kulttuuritaustasta tai uskonnollisesta vakaumuksesta riippumatta Marduk oli kaikille tuttu nimi. Tämä muodosti haasteen muita uskonnollisia vakaumuksia edustaville ihmisille. Babyloniassa, kaukana kotimaastaan asuville juutalaisille oli kiinnitettävä erityistä huomiota juutalaisen uskon ja uskomuksen oppimiseen yhdestä ainoasta oikeasta Jumalasta.

Juutan valtakunta

Abraham, juutalaisen kansan isä, oli alun perin kotoisin Mesopotamian maasta. Hän asui siellä monta vuotta. Jumala kutsui Aabrahamin tulemaan valitun kansan isäksi. Hän käski Aabrahamin jättää kotimaansa ja mennä Kanaaniin, joka on nykyinen Israel. Tarina Jumalan kutsusta Aabrahamille kerrotaan 1. Mooseksen kirjassa. Se alkaa seuraavilla jakeilla:

Herra sanoi Abramille: ”Mene pois sukusi maasta ja isäsi kodista maahan, jonka minä sinulle näytän.”

”Minä teen sinusta suuren kansan,
ja siunaan sinua,
tehdyn nimesi suureksi,
niin että sinusta tulee siunaus.
Minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat
, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat.
Kaikki maan kansat
saavat löytää sinussa siunauksen.”

Abram lähti liikkeelle, niin kuin Herra häntä ohjasi.
(1. Moos. 12:1-4)

Abraham perheineen asettui asumaan Kanaanin maahan. Siitä tuli juutalaisen uskonnon keskus.

Meidät esitellään ensimmäisen kerran Juuda, yksi Jaakobin 12 pojasta, 1. Mooseksen kirjassa. Luvussa 29 saamme tietää, että Raakel synnytti Juudan. Luvussa 37 Juuda on vastuussa veljensä Joosefin hengen pelastamisesta, kun tämän veljet suunnittelivat tämän tappamista. Lopulta 11 veljestä ja heidän isänsä muuttavat Egyptiin, jossa Joosef oli myyty orjaksi ja jossa hän nousi valta-asemaan. Sinne Juudan ja hänen veljiensä suvut asettuivat, ja kukin heistä muodosti oman heimon.

Juudan heimosta tuli Israelin 12 heimosta suurin. Kun israelilaiset lähtivät Egyptistä ja palasivat Kanaanin maahan, Juudan heimo johti maan takaisinvaltaamista ihmisiltä, jotka olivat asettuneet sinne israelilaisten ollessa Egyptissä. Juudasta tuli merkittävä poliittinen vaikuttaja alueella, kun Daavid, Juudan paimenpoika, pääsi Saulin, Israelin 12 heimon kuninkaan, suosioon. Daavidista tuli Juudan johtaja, ja myöhemmin hän seurasi Saulia Israelin kuninkaana. Kuninkaana Daavid ja myöhemmin hänen poikansa Salomo hallitsivat Israelin yhdistynyttä kuningaskuntaa. Salomon valtakauden jälkeen 10 heimoa erosi ja tuli tunnetuksi pohjoisena valtakuntana, mutta säilytti nimen Israel. Juudan heimosta ja suurimmasta osasta Benjaminin heimoa tuli Eteläinen kuningaskunta eli Juudan kuningaskunta. He pysyivät uskollisina liitolle, jonka Jumala teki Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa.

Pohjoinen kuningaskunta kesti hieman yli 200 vuotta. Assyrialaiset tuhosivat sen vuonna 722 eaa. Vuonna 587 eaa. babylonialaiset valloittivat Juudan kuningaskunnan. Monet joutuivat maanpakoon Babyloniaan, joka kesti vuoteen 538 eaa., jolloin Juudan kansa alkoi palata Israeliin.

Judan kuningaskunta, vaikka se oli pienempi kuin Pohjoinen kuningaskunta, oli paikka, jolla oli suuri uskonnollinen merkitys. Suurin osa juutalaisista polveutui tästä heimosta. Yhdestä sen omasta heimosta – Daavidista – tulisi Israelin ihanteellisen kuninkaan, Messiaan, esi-isä. Monia vuosia myöhemmin Daavidin suvusta syntyisi lapsi juutalaiselle naiselle nimeltä Maria. Loppu on, kuten sanotaan, historiaa.