A ZENIT DAILY DISPATCH

Avioliittolupausten uusiminen

Päällikkö isä Edward McNamara, LC

Rooma, 05. helmikuuta 2013 (ZENIT)
Vastaaja: Kristuksen legioonalainen Isä Edward McNamara, liturgian professori ja teologian dekaani Regina Apostolorumin yliopistossa.

K: Joissakin paikoissa aviopareja kutsutaan joskus uusimaan vihkivalansa messun aikana. Onko kirkko antanut normeja siitä, miten tämä tulisi tehdä? Milloin se on sopivaa ja missä muodossa sen tulisi tapahtua? – J.D, Leeton, Australia

A: Maailmankirkko ei ole ehdottanut mitään rituaalia avioliittolupausten uusimiseksi messun yhteydessä tai sen ulkopuolella.

Yhteydessä kirkko antaa kansallisille piispainkokouksille suuren liikkumavaran valmistella omia avioliittoriittejään ja toimittaa ne Pyhän istuimen hyväksyttäväksi.

Tässä prosessissa useat maat, erityisesti Pohjois- ja Etelä-Amerikassa, ovat sisällyttäneet avioliittorituaaliinsa riitin valan uusimista varten, erityisesti 25. ja 50. vuosipäivänä.

Näissä riiteissä tehdään pieni mutta merkittävä ero alkuperäisen valan ja jatkuvan avioliittositoumuksen uusimisen välillä. Yhdysvalloissa valan kaava on hieman erilainen kuin alkuperäinen kaava, jotta se kuvastaisi hengellistä uudistumista. Kanadassa taas papin johdannossa selitetään alkuperäisen kaavan uudistamisen merkitys ja syyt. Uudistamiselle on myös erilaisia hetkiä. Joissakin maissa uusiminen juhlavuosipäivinä tehdään saarnan jälkeen; toisissa maissa se seuraa ehtoollisen jälkeistä rukousta.

Syy näihin vähäisiin mutta merkittäviin muutoksiin on se, että olennaisella tavalla ei ole olemassa ”avioliittolupauksen uusimista”. Lupausten vaihtaminen nähdään sakramentaalisena muotona, ja se on siten olennaisesti ainutkertainen samalle parille. Suostumuksellaan puolisot antavat ja hyväksyvät toisensa vastavuoroisesti peruuttamattomalla ja ikuisella liitolla avioliiton solmimiseksi (ks. kanonisen oikeuden koodeksin kanoni 1057.2 ja katekismuksen n:o 1638).

On totta, että katolilaiset uusivat vuosittain kasteen lupauksensa, papit vihkimislupauksensa ja monet uskovaiset lupauksensa. Mutta nämä lupaukset täydentävät sakramenttia eivätkä muodosta itse sakramentin muotoa. Ketään ei koskaan kasteta tai vihitä uudelleen hartaustarkoituksessa.

Siksi on tärkeää, että tällaiset uudistamiskaavat muotoillaan huolellisesti ja että niissä vältetään kaikkia ilmaisuja, jotka saattaisivat vihjata alkuperäisen sakramentaalisen siteen tosiasialliseen uudistamiseen. Melko hyvä esimerkki voidaan ottaa eräästä 1960-luvulla käytetystä englanninkielisestä rituaalista:

”Avioliittolupauksen uusiminen

”Jubilaat yhdistävät oikeat kätensä ja toistavat papin perään, mies ensin:

”Minä, N.N., vahvistan uudestaan kahdenkymmenenviiden (viidenkymmenenviidenkymmenen) vuoden takaisen avioliittolupaukseni ja pyhitän itseni uudestaan samassa hengessä, jossa aikoinaan otin teidät vastaan, n.n., hyvässä ja pahassa, rikkaudessa ja köyhyydessä, sairaudessa ja terveydessä, kunnes kuolema meidät erottaa.”

”Seuraavaksi nainen toistaa saman kaavan, jonka jälkeen pappi lausuu ….”

Kirkolla on avioliittolupauksen uusimisen lisäksi useita muitakin tapoja kunnioittaa avioelämässä pysymistä.

Roomalaisessa messukirjeessä on kolme erityismessua merkkipäiviä varten, erityisesti merkkipäiville. Siunauskirjassa on useita kauniita rukouksia ja siunauksia aviopareille sekä messussa että sen ulkopuolella.

Näitä jälkimmäisiä tekstejä voidaan käyttää kaikkialla maailmassa, kun taas valan uusimista messussa voidaan käyttää vain siellä, missä se on virallisesti sisällytetty rituaalikirjoihin tai erikseen hyväksytty.

Sen mukaan, mitä olen pelkän anekdotaalisen havainnoinnin perusteella kyennyt arvioimaan, avioliittoon liittyvien valojen uusimiseen liittyvä käytäntö näyttää olevan yleistä ennen kaikkea Amerikassa. Euroopassa se näyttää olevan harvinaisempaa.

* * * * *

Follow-up: Avioliittolupausten uusiminen [2-19-2013

Helmikuun 5. päivän kolumnimme jälkeen useat lukijat huomauttivat, että viimeisimmässä virallisessa painoksessa avioliittoriitistä on eräänlainen avioliittolupausten uusiminen.

Lukija Washingtonista, kirjoitti: ”Äskettäisessä kolumnissanne todettiin, että ’Maailmankirkko ei ole ehdottanut mitään rituaalia avioliittolupausten uusimiseksi messussa tai sen ulkopuolella’. Mutta Ordo Celebrandi Matrimonium, editio typica altera (1991), sisältää kuitenkin liitteessä III:

’Ordo benedictionis coniugum intra Missam, occasione data anniversarii Matrimonii adhibendus’. Tässä liitteessä suositellaan, että avioliiton tärkeimpinä merkkipäivinä, esim. 25., 50. tai 60. vuosipäivinä, voidaan pitää erityinen sakramentin muistaminen messun yhteydessä. Tähän kuuluu myös se, että pariskuntaa kehotetaan uudistamaan Jumalan edessä sitoumuksensa elää pyhää avioelämää. ”Uudistamiseen” kuuluu sitten pariskunnan välinen kaavan vaihto: ”Siunattu olet sinä, Herra, sillä sinun hyvyytesi kautta otin N:n vaimokseni/miehekseni”. Sitten molemmat rukoilevat yhdessä uudistumisrukouksen. Tämän jälkeen voidaan myös siunata sormukset. Isä meidän -rukouksen jälkeen pappi antaa erityisen siunauksen. Näin ollen näyttäisi siltä, että universaali kirkko on todellakin ehdottanut tällaista avioelämään sitoutumisen uudistamista, vaikka termiä ’valan uusiminen’ – kuten huomautitte – vältetäänkin.”

Tämä on tietysti oikein, vaikkei kyse olekaan varsinaisesti valan uusimisesta vaan pikemminkin siunaamisesta – ja alkuperäisessä vastauksessani halusin pitäytyä täsmällisesti tässä teemassa.

Toinen lukija, tällä kertaa Ranskasta alkunsa saaneesta uudesta hengellisestä yhteisöstä, kirjoitti ryhmän kokemuksista, joita se on saanut tarjotessaan retriittejä aviopareille.

”Mieheni ja minä olemme nyt lähes 35 vuoden ajan olleet erään ranskalaisen yhteisön jäseniä. Yksi tärkeimmistä alueista yhteisömme elämässä on myös liturgia. Johdamme Ranskan keskustassa melko suurta retriittikeskusta, joka avattiin 30 vuotta sitten. Alusta alkaen kanssamme on ollut eräs pappi toisesta uudesta yhteisöstä, jolla on hyvin erityinen karisma pariskuntia kohtaan. Meillä on tähän mennessä ollut satoja tällaisia retriittejä, ja hyvin pian (melkein heti alusta alkaen) olemme tunteneet, että pariskunnalle vahvan, syvällisen ja uudelleen terävöittävän ajan päätteeksi ne, jotka voivat, pitäisi kutsua messun päätteeksi uusimaan valansa papin tai diakonin edessä. Tätä ehdotetaan hyvin yksinkertaisesti; heitä pyydetään tekemään se uskontunnustuksen ja uskovien rukouksen jälkeen, ennen offertoriaa. He tulevat alttarille, jossa asianmukaiset palvelijat odottavat heitä. Pyydämme heitä pitämään toisiaan kädestä kiinni ja puhuttelemaan toisiaan omilla sanoillaan ja muotoilemaan uudelleen rakkaudenlupauksensa tulevaisuutta varten vihityn papin läsnä ollessa. Sillä välin seurakunta laulaa ja rukoilee hiljaa heidän puolestaan. Tämä voi olla haaste sekä niille, jotka tulevat ja tekevät sen (ja olemme aina saaneet sen jälkeen hienoja todistuksia), että niille, jotka eivät tee sitä (se on aina järkytys, mutta hyödyllinen järkytys, koska kaikki saavat aikanaan maata sydämelleen). Tiedän, että useimmat uudet yhteisöt tekevät samoin.” Vaikka tässä kuvattu ei sinänsä ole liturginen, se on itse asiassa hyvin lähellä edellä ehdotettua siunausta uudessa avioliittoriitassa. Tätä riittiä voitaisiin myös kannattavasti käyttää tällaisten retriittien lopussa.

Tämä artikkeli on valittu ZENIT Daily Dispatchista
© Innovative Media, Inc.

ZENIT International News Agency
Via della Stazione di Ottavia, 95
00165 Rooma, Italia
www.zenit.org

Tilausta varten http://www.zenit.org/english/subscribe.html
tai lähetä sähköpostia osoitteeseen: [email protected] ja ”subject”-kenttään SUBSCRIBE

Provided Courtesy of:
Eternal Word Television Network
5817 Old Leeds Road
Irondale, AL 35210
www.ewtn.com

HOME – EWTNews – FAITH – TELEVISION – RADIO – LIBRARY – MULTIMEDIA
WHAT’S NEW – GENERAL – RELIGIOUS CATALOGUE – PILGRIMAGES – ESPAÑOL

Käyttöehdot Tietosuojaseloste