Aurinko antaa voimaa elämälle maapallolla; se auttaa pitämään planeetan riittävän lämpimänä, jotta voimme selviytyä. Se vaikuttaa myös maapallon ilmastoon: Tiedämme, että hienovaraiset muutokset Maan kiertoradalla Auringon ympärillä ovat vastuussa menneiden jääkausien tulemisesta ja menemisestä. Viime vuosikymmeninä havaittu lämpeneminen on kuitenkin liian nopeaa, jotta se voisi liittyä Maan kiertoradan muutoksiin, ja liian suurta, jotta se voisi johtua Auringon aktiivisuudesta.1

Aurinko ei loista aina samalla kirkkaudella; se kirkastuu ja himmenee hieman, ja yhden aurinkokierroksen kesto on 11 vuotta. Jokaisen syklin aikana auringon aktiivisuudessa ja ulkonäössä tapahtuu erilaisia muutoksia. Auringon säteilytasot nousevat tai laskevat, samoin kuin Auringon avaruuteen heittämän aineen määrä sekä auringonpilkkujen ja auringonpurkausten koko ja määrä. Näillä muutoksilla on monenlaisia vaikutuksia avaruudessa, Maan ilmakehässä ja maan pinnalla.

Nykyinen aurinkosykli alkoi 4. tammikuuta 2008, ja se näyttää olevan menossa kohti alhaisinta auringonpilkkujen aktiivisuuden tasoa sen jälkeen, kun tarkka kirjaaminen aloitettiin vuonna 1750. Sen odotetaan päättyvän joskus tämän hetken ja vuoden 2020 lopun välillä. Tutkijat eivät vielä tiedä varmuudella, kuinka voimakas seuraava aurinkosykli voi olla.

Millainen vaikutus aurinkosykleillä on maapallon ilmastoon?

Yhdistyneiden kansakuntien hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) mukaan nykyinen tieteellinen yksimielisyys on, että auringon aktiivisuuden pitkä- ja lyhytaikaisilla vaihteluilla on vain hyvin pieni merkitys maapallon ilmastoon. Ihmisen tuottamien kasvihuonekaasujen lisääntyneestä määrästä johtuva lämpeneminen on itse asiassa moninkertaisesti voimakkaampaa kuin auringon aktiivisuuden viimeaikaisista vaihteluista johtuvat vaikutukset.

Satelliitit ovat havainnoineet Auringon energiantuottoa yli 40 vuoden ajan, ja se on noussut tai laskenut alle 0,1 prosenttia tänä aikana. Vuodesta 1750 lähtien ihmisen fossiilisten polttoaineiden poltosta peräisin olevien kasvihuonekaasujen aiheuttama lämpeneminen on ollut yli 50 kertaa suurempaa kuin auringon itsensä aiheuttama vähäinen lisälämpeneminen samana ajanjaksona.

Olemmeko menossa kohti ”suurta minimiä”? (Ja hidastaako se ilmaston lämpenemistä?)

Auringon säteilytehokkuus tuotemerkillä
Yllä olevassa kuvaajassa verrataan maapallon pintalämpötilan muutoksia (punainen viiva) ja maapallon vastaanottamaa auringon energiaa (keltainen viiva) watteina (energian yksikköinä) neliömetriä kohti vuodesta 1880 lähtien. Vaaleammat/ohuemmat viivat osoittavat vuosittaiset tasot, kun taas painavammat/paksummat viivat osoittavat 11 vuoden keskimääräiset suuntaukset. Yhdentoista vuoden keskiarvoja käytetään vähentämään vuosien välistä luonnollista kohinaa tiedoissa, mikä tekee taustalla olevista suuntauksista selvempiä.
Maailman vastaanottaman aurinkoenergian määrä on noudattanut Auringon luonnollista 11-vuotista sykliä, jossa on ollut pientä nousu- ja laskusuhdannetta ilman nettokasvua 1950-luvulta lähtien. Samana aikana maapallon lämpötila on noussut selvästi. Siksi on erittäin epätodennäköistä, että aurinko olisi aiheuttanut viimeisen puolen vuosisadan aikana havaitun maapallon lämpötilan lämpenemissuuntauksen. Credit: NASA/JPL-Caltech

Kuten mainittiin, Auringon auringonpilkkuaktiivisuus on tällä hetkellä vähäistä. Jotkut tutkijat arvelevat, että kyseessä saattaa olla ”suureksi minimiksi” kutsutun ajoittaisen aurinkotapahtuman alku, kun taas toiset sanovat, ettei ole riittävästi todisteita tämän kannan tueksi. Suuren minimin aikana Auringon magnetismi vähenee, auringonpilkkuja esiintyy harvoin ja ultraviolettisäteilyä pääsee Maahan vähemmän. Suuret minimit voivat kestää vuosikymmenistä vuosisatoihin. Suurin viimeaikainen tapahtuma sattui ”pienen jääkauden” aikana (1300-luvulta 1800-luvun puoliväliin): ”Maunderin minimi” oli pitkä ajanjakso vuosien 1645 ja 1715 välillä, jolloin auringonpilkkuja oli vähän.

Muutamissa viime vuosina tehdyissä tutkimuksissa on tarkasteltu vaikutuksia, joita uudella suurella minimillä saattaisi olla maapallon pintalämpötiloihin.2 Näissä tutkimuksissa on ehdotettu, että vaikka suuri minimi saattaisi viilentää planeettaa jopa 0,3 celsiusastetta, se parhaimmillaankin hidastaisi (mutta ei kääntäisi) ihmisen aiheuttamaa ilmaston lämpenemistä. Maapallolle tuleva energia vähenisi hieman, ja vain kolme vuotta nykyistä hiilidioksidipitoisuuden kasvua korvaisi sen. Lisäksi suuri minimi olisi vaatimaton ja tilapäinen, ja maapallon lämpötilat nousisivat nopeasti uudelleen tapahtuman päätyttyä.

Jotkut ovat yhdistäneet Maunderin minimin tilapäisen viilentävän vaikutuksen Auringon aktiivisuuden vähenemiseen, mutta tähän muutokseen vaikuttivat todennäköisemmin lisääntynyt vulkaaninen aktiivisuus ja valtamerten kiertokulun muutokset.3

Pitkittynytkin ”suuri auringon minimi” tai ”Maunderin minimi” tasoittaisi ihmisen aiheuttamaa lämpenemistä vain lyhytaikaisesti ja minimaalisesti.

Lisää auringon sykleistä:

https://scijinks.gov/solar-cycle/