Tämä on yksinkertainen mutta tehokas dokumentti, joka valottaa aihetta, joka on todennäköisesti hieman tunnetumpi tänään, vuonna 2020, kuin mitä se saattoi olla vuonna 2011… mutta jota ei todennäköisesti vieläkään ymmärretä kovin hyvin. Kyseinen aihe on aseksuaalisuus, ja tämän dokumentin mukaan noin 1 prosentti väestöstä ilmoittaa olevansa aseksuaaleja. Se on paljon ihmisiä, kun ajatellaan, että lähes jokaisella on elämässään vähintään 100 ihmistä, jotka hän tuntee jokseenkin hyvin. Kun otetaan huomioon, että tämä dokumentti on vielä alle kymmenen vuotta vanha, on yllättävää, miten hiljattain tästä identiteettimuodosta on alettu puhua avoimesti. Pidän todella siitä, että Internetin osoitettiin olevan elintärkeä väline, jonka avulla aseksuaalit voivat muodostaa yhteisön ja saada identiteettinsä ymmärretyksi ja tunnetuksi. On aivan liian yleistä, että elokuvissa (ja erityisesti dokumenttielokuvissa) keskitytään internetin ikäviin, negatiivisiin ja sensaatiohakuisempiin puoliin, joten tässä elokuvassa se näytetään hyödyllisenä ja tervetulleena, mikä oli mukavaa vaihtelua.
Tässä kuvataan selkeästi ja sympaattisesti, mitä tarkoittaa olla aseksuaali, miksi se on vaikeaa ja miten se voi olla myös voimaannuttavaa. Se on melko tasapainoinen, ja arvostin sitä, että ainakin yksi haastateltavista oli hieman hämmentynyt/skeptinen aseksuaalisuuden aiheen suhteen, koska silloin näitä seikkoja pystyttiin tutkimaan ja argumentoimaan tehokkaammin. Vaikka en voi taata, että tämän katsominen saa sinut heti ymmärtämään aseksuaalisuuden käsitettä (jota voi olla vaikea käsittää, jos tunnet vetoa muihin ihmisiin), on hyvä, että se on olemassa, ja ainakin se saa ennakkoluulottomat ihmiset ymmärtämään sitä hieman paremmin. Ennen kaikkea on hyvä vain hyväksyä se, että jotkut ihmiset ajattelevat ja tuntevat erilailla tällaisista asioista. Ja loppujen lopuksi, vaikka et olisikaan aseksuaali, aseksuaalien olemassaolo ei varsinaisesti uhkaa sinua tai tee elämästäsi huonompaa, joten miksi vaivautua siitä?
Äänen osalta on muutamia teknisiä ongelmia, eikä esitystapa kaiken kaikkiaan ole mitään ihmeellistä. Julkaisun jälkeen aseksuaalisuuden aihetta on ehkä käsitelty kiistatta vivahteikkaammin ja hienovaraisemmin yhden päähenkilön matkan kautta Bojack Horsemanissa, mutta se on edelleen melko aliedustettu identiteetti suuressa osassa fiktiota. Mainitsemisen arvoisia puutteita olivat myös alussa olevat puhuvat päät, joissa käydään läpi monia epätarkkoja myyttejä aseksuaalisuudesta. Nämä tuntuivat hieman väkinäisiltä ja ehkä käsikirjoitetuilta, ja kuin ne olisivat vain koukuttamassa katsojaa/kontrasti siihen, että samat puhuvat päät ovat avoimempia, kun heitä haastatellaan uudestaan lähellä elokuvan loppua.
Siltikin, loppujen lopuksi tämä dokumentti onnistuu, eikä liioin ylikierroksilla lyhyen, mutta tehokkaan 75-minuuttisen kestonsa aikana. Se on katsomisen arvoinen tapa oppia jostain, jota ei käsitellä tai tutkita kovin usein, sekä keino kehittää empatiaa ja ymmärrystä yhteiskunnan alivalottunutta ryhmää kohtaan.

Kerrotaan, miten se toimii.