Ethical Guidelines for Good Research Practice

Preamble

Sosiaaliantropologit tekevät ammatillista tutkimustyötään monissa paikoissa eri puolilla maailmaa; joissakin paikoissa he ovat ”kotonaan” ja toisissa taas jollakin tavalla ”vieraita”. Antropologinen tutkimus tapahtuu erilaisissa taloudellisissa, kulttuurisissa, oikeudellisissa ja poliittisissa ympäristöissä. Ammattilaisina ja kansalaisina heidän on pohdittava, millaisia vaikutuksia ja seurauksia heidän työstään on yksilöille ja ryhmille, joiden parissa he tekevät kenttätyötään (tutkimukseen osallistuville tai ”tutkittaville”), kollegoille, tieteenalalle ja tutkijoiden yhteistyökumppaneille, sponsoreille, rahoittajille, työnantajille ja portinvartijoille, omille ja vastaanottavan maan hallituksille sekä muille eturyhmille ja laajemmalle yhteiskunnalle niissä maissa, joissa he työskentelevät.

Antropologit, kuten muutkin yhteiskuntatieteilijät, kohtaavat yhä useammin kilpailevia velvollisuuksia, velvoitteita ja eturistiriitoja ja joutuvat tekemään implisiittisiä tai eksplisiittisiä valintoja arvojen sekä eri yksilöiden ja ryhmien etujen välillä. Eettisiä ja oikeudellisia pulmia esiintyy tutkimuksen kaikissa vaiheissa – aiheen, alueen tai väestöryhmän valinnassa, rahoittajan ja rahoituslähteen valinnassa, käyttöoikeuksista neuvoteltaessa, ”tutkimussopimuksia” tehtäessä ja itse tutkimuksen aikana kenttätyötä tehtäessä, tulosten tulkinnassa ja analysoinnissa sekä tulosten julkaisemisessa ja aineiston hävittämisessä. Antropologeilla on velvollisuus ennakoida ongelmat ja mahdollisuuksien mukaan ratkaista ne vahingoittamatta tutkimukseen osallistuvia tai tiedeyhteisöä. Heidän olisi tehtävä kaikkensa varmistaakseen, että he jättävät tutkimuskentän sellaisessa kunnossa, että muut tutkijat voivat tulevaisuudessa käyttää sitä. Koska he kuuluvat tieteenalaan, joka on sitoutunut tiedon tavoitteluun ja tulosten julkistamiseen, heidän olisi pyrittävä säilyttämään rehellisyys antropologisen tutkimuksen tekemisessä.

Tätä varten yhdistys on hyväksynyt seuraavat eettiset ohjeet, jotka yksittäisten ASA:n jäsenten tulisi noudattaa. Ne noudattavat ammatillisten säännöstöjen koulutusmallia, ja niiden tarkoituksena on varoittaa tutkijoita asioista, jotka herättävät eettisiä huolenaiheita, tai mahdollisista ongelmista ja eturistiriidoista, joita saattaa syntyä tutkimusprosessissa. Ohjeiden tarkoituksena on tarjota jäsenille käytännölliset puitteet, joiden avulla he voivat tehdä tietoon perustuvia päätöksiä omasta käyttäytymisestään ja osallistumisestaan, ja auttaa heitä viestimään ammatillisista kannanotoistaan selkeämmin muille osapuolille, jotka ovat osallisina heidän tutkimustoiminnassaan tai joihin heidän tutkimustoimintansa vaikuttaa.

Suhteet ja vastuu tutkimukseen osallistujia kohtaan

Antropologien läheinen ja usein pitkäaikainen yhteys niihin ihmisiin, joiden parissa he tekevät tutkimusta, merkitsee henkilökohtaisia ja moraalisia suhteita, luottamusta ja vastavuoroisuutta tutkijan ja tutkimukseen osallistujien välillä; se merkitsee myös valtaerojen tunnustamista heidän välillään.

(1) Tutkittavien suojeleminen ja luottamuksen kunnioittaminen: Antropologien tulisi pyrkiä suojelemaan tutkittaviensa fyysistä, sosiaalista ja psykologista hyvinvointia sekä kunnioittamaan heidän oikeuksiaan, etujaan, herkkyyksiään ja yksityisyyttään:

(a) Useimmat antropologit väittäisivät, että heidän ensisijainen velvollisuutensa on tutkimukseen osallistujia kohtaan ja että ristiriitatilanteissa tutkittavien etujen ja oikeuksien tulisi olla etusijalla;

(b) Joissakin tutkimusolosuhteissa, erityisesti sopimustutkimukseen liittyvissä tutkimuksissa, voi olla mahdotonta taata tutkimukseen osallistujien etuja täysin. Tällaisissa tapauksissa antropologien olisi hyvä harkita etukäteen, pitäisikö heidän jatkaa kyseistä tutkimusta.

(2) Haittojen ennakointi: Antropologien tulisi olla herkkiä työnsä mahdollisille seurauksille ja pyrkiä varautumaan ennakoitavissa oleviin haitallisiin vaikutuksiin. Tutkittavien suostumus ei vapauta antropologeja velvollisuudesta suojella tutkimukseen osallistujia mahdollisimman pitkälle tutkimuksen mahdollisesti haitallisilta vaikutuksilta:

(a) Tutkijan tulisi pyrkiä minimoimaan häiriöt sekä tutkittaville itselleen että tutkittavien suhteille ympäristöönsä. Vaikka tutkimukseen osallistujia voidaan suojella välittömästi anonymiteetin avulla, tutkijan tulisi pyrkiä ennakoimaan tutkimuksen pitkän aikavälin vaikutuksia yksilöihin tai ryhmiin;

(b) Antropologit voivat joskus olla paremmassa asemassa kuin (ainakin jotkut) informantit ennakoimaan tutkimuksensa mahdollisia vaikutuksia sekä välittömiin tutkimukseen osallistujiin että muihin tutkimusväestön tai laajemman yhteiskunnan jäseniin. Tietyissä poliittisissa yhteyksissä jotkin ryhmät, esimerkiksi uskonnolliset tai etniset vähemmistöt, voivat olla erityisen haavoittuvia, ja voi olla tarpeen pidättäytyä tietojen julkaisemisesta tai jopa pidättäytyä tutkimasta niitä lainkaan.

(3) Kohtuuttoman tunkeutumisen välttäminen: Antropologien tulisi olla tietoisia joidenkin tutkimustensa ja menetelmiensä tunkeilevuudesta:

(a) Kuten muillakaan yhteiskuntatieteilijöillä, heillä ei ole erityisoikeutta tutkia kaikkia ilmiöitä; eikä tiedon eteneminen ja tiedon tavoittelu ole itsessään riittävä peruste ohittaa tutkittavien arvoja ja jättää huomiotta heidän etujaan;

(b) Heidän tulisi olla tietoisia siitä, että tutkimukseen osallistujien joutuminen antropologisten kuvausten ja tulkintojen kohteeksi voi olla tervetullut kokemus, mutta se voi olla myös häiritsevä kokemus. Monissa kiistaa aiheuttaneissa yhteiskuntatieteellisissä tutkimuksissa tämä ei ole johtunut siitä, että osallistujat olisivat kärsineet suoraan tai epäsuorasti mitään todellista haittaa. Huoli on pikemminkin johtunut siitä, että osallistujat ovat tunteneet joutuneensa tunkeutuneiksi yksityisille ja henkilökohtaisille alueille tai että heitä on kohdeltu väärin (esimerkiksi siksi, että he ovat joutuneet hankkimaan itsetuntemusta, jota he eivät ole etsineet tai halunneet).

(4) Tietoon perustuvan suostumuksen neuvotteleminen: Nürnbergin oikeudenkäyntien luoman ennakkotapauksen ja monien maiden perustuslaillisten lakien mukaisesti tutkimusten, joihin liittyy tutkittavia henkilöitä, tulisi perustua tutkittavien vapaaehtoisesti antamaan tietoon perustuvaan suostumukseen. Tietoon perustuvan suostumuksen periaate ilmentää uskoa totuudenmukaisen ja kunnioittavan vuorovaikutuksen tarpeeseen yhteiskuntatieteilijöiden ja heidän tutkimiensa ihmisten välillä.

(a) Suostumuksesta neuvotteleminen edellyttää sellaisten tietojen välittämistä, jotka todennäköisesti vaikuttavat olennaisesti henkilön halukkuuteen osallistua tutkimukseen, kuten: – tutkimuksen tarkoitus(t) ja tutkimuksen odotettavissa olevat seuraukset; rahoittajien ja sponsoreiden henkilöllisyys; tietojen odotettavissa olevat käyttötarkoitukset; tutkimuksen mahdolliset hyödyt ja mahdolliset haitat tai epämukavuudet, jotka voivat vaikuttaa osallistujiin; tietojen tallentamiseen ja turvallisuuteen liittyvät kysymykset; sekä anonymiteetin ja luottamuksellisuuden aste, joka voidaan taata informanteille ja tutkittaville.

(b) Edellytykset, jotka merkitsevät suostumuksen puuttumista: Suostumus, joka annetaan tutkimuksen päättymisen jälkeen, ei ole lainkaan merkityksellinen suostumus. Lisäksi tutkittavien henkilöiden on oltava oikeustoimikelpoisia antamaan suostumuksensa. Jos koehenkilöt pakotetaan laillisesti (esim. työnantajan tai hallituksen toimesta) osallistumaan tutkimukseen, ei voida sanoa, että koehenkilöt olisivat antaneet suostumuksensa mielekkäästi, ja antropologeja kehotetaan olemaan jatkamatta kyseistä työtä.

(c) Suostumus tutkimuksessa on prosessi, ei kertaluonteinen tapahtuma, ja se saattaa vaatia ajan mittaan uudelleenneuvotteluja; se on kysymys, johon antropologin tulisi palata määräajoin.

(d) Kun käytetään teknisiä tiedonkeruuvälineitä, kuten ääni- ja kuvanauhureita ja valokuvatallenteita, tutkittavat olisi saatettava tietoisiksi tällaisten välineiden mahdollisuuksista ja heillä olisi oltava vapaus kieltäytyä niiden käytöstä.

(e) Kun tietoja kerätään valtuuttamilta henkilöiltä, olisi huolehdittava siitä, ettei tutkittavan ”yksityisaluetta” tai tutkittavan ja valtuuttajan välistä suhdetta loukata; ja jos on viitteitä siitä, että asianomainen henkilö vastustaa tiettyjen tietojen luovuttamista, kyseisiä tietoja ei saisi hankkia valtakirjalla;

(f) Osallistujille on ehkä kerrottava, että antropologit käyttävät aineistoaan pitkään ja että tulevaisuudessa voi esiintyä odottamattomia käyttötarkoituksia tai teoreettisia kiinnostuksen kohteita, samoin kuin on kerrottava mahdollisuudesta, että aineisto jaetaan (jossakin muodossa) muiden kollegojen kanssa tai annetaan sponsoreiden, rahoittajien tai muiden asianosaisten saataville tai talletetaan arkistoihin.

(5) Oikeus luottamuksellisuuteen ja anonymiteettiin: informanteilla ja muilla tutkimukseen osallistujilla olisi oltava oikeus pysyä nimettöminä ja heidän oikeuttaan yksityisyyteen ja luottamuksellisuuteen olisi kunnioitettava. Yksityisyys ja luottamuksellisuus aiheuttavat kuitenkin antropologeille erityisen vaikeita ongelmia, kun otetaan huomioon yhteiskuntien väliset kulttuuriset ja lainsäädännölliset erot sekä erilaiset tavat, joilla jotkut tai kaikki osallistujat eivät ehkä täysin ymmärrä etnografin todellisia intressejä tai tutkimustehtävää tai jotka saattavat jopa muuttua "näkymättömiksi" ajan myötä:

(a) Olisi huolehdittava siitä, ettei yksilön tai ryhmän ”yksityiseen tilaan” (sellaisena kuin se on paikallisesti määritelty) tunkeuduta kutsumatta;

(b) Tutkijoiden olisi mahdollisuuksien mukaan ennakoitava mahdolliset uhat luottamuksellisuudelle ja anonymiteetille. Heidän olisi harkittava, onko tiettyjen tietojen kirjaaminen ylipäätään tarpeellista tai jopa soveliaisuuskysymys; heidän olisi ryhdyttävä asianmukaisiin toimenpiteisiin, jotka liittyvät tallenteiden säilyttämiseen ja turvallisuuteen kenttätyön aikana ja sen jälkeen; ja heidän olisi tarvittaessa käytettävä sellaisia keinoja kuin tunnisteiden poistaminen, salanimien käyttö ja muut tekniset ratkaisut yksityisyyden suojaan liittyviin ongelmiin kenttätyön tallenteissa sekä suullisessa ja kirjallisessa tiedonlevityksessä (riippumatta siitä, onko tämä laissa tai hallinnollisessa määräyksessä kielletty vai ei);

(c) Tutkijoiden olisi pyrittävä ennakoimaan ongelmat, jotka todennäköisesti vaarantavat anonymiteetin; heidän olisi kuitenkin tehtävä osallistujille selväksi, että kenttämuistiinpanoissa ja muissa tallenteissa tai julkaisuissa ei välttämättä ole mahdollista salata henkilöllisyyksiä kokonaan ja että yksilöille, perheille tai muille ryhmille tarjottu tai luvattu anonymiteetti voi myös tahattomasti vaarantua. Tietynlainen attribuuttien yhdistelmä voi usein tunnistaa yksilön ilman perusteltua epäilyä; ja on erityisen vaikeaa peittää esimerkiksi viranhaltijat, organisaatiot, julkiset virastot, etniset ryhmät, uskonnolliset yhdyskunnat tai muut yhteisöt ilman, että tiedot vääristyvät niin, että tieteellinen tarkkuus ja eheys vaarantuvat.

d) Jos yksityisyydensuojaa ja luottamuksellisuutta koskevia takuita annetaan, niitä on noudatettava, ellei ole selkeitä ja pakottavia eettisiä syitä, joiden vuoksi näin ei pitäisi tehdä. Antropologin on kohdeltava luottamuksellisia tietoja luottamuksellisina silloinkin, kun ne eivät nauti oikeudellista suojaa tai etuoikeutta, ja muille henkilöille, joilla on pääsy tietoihin, olisi tehtävä selväksi heidän velvollisuutensa; osallistujille olisi kuitenkin tehtävä selväksi, että täydellisen luottamuksellisuuden varmistaminen tai tallenteiden yksityisyyden suojaaminen on oikeudellisesti harvoin, jos lainkaan, mahdollista;

(e) Antropologien olisi vastaavasti kunnioitettava toimenpiteitä, joita muut tutkijat ovat toteuttaneet pitääkseen yllä tutkimuskenttäänsä ja tutkimukseen osallistuviensa nimettömyyttä.

(6) Oikeudenmukainen vastine avusta: Yksittäisiä informantteja, kääntäjiä ja tutkimukseen osallistujia ei saisi käyttää taloudellisesti hyväksi; heidän avustaan ja palveluistaan olisi saatava oikeudenmukainen korvaus.

(7) Osallistujien immateriaalioikeudet: Olisi tunnustettava, että tutkimukseen osallistujilla on sopimusperusteisia ja/tai oikeudellisia etuja ja oikeuksia tietoihin, tallenteisiin ja julkaisuihin, vaikka oikeudet vaihtelevat sopimusten ja oikeudellisen toimivallan mukaan.

(a) Haastattelijan velvollisuutena on tiedottaa haastateltavalle hänen oikeuksistaan, jotka johtuvat sen maan tekijänoikeus- tai tietosuojalainsäädännöstä, jossa tutkimus tehdään, ja haastateltavan on ilmoitettava etukäteen kaikki käyttötarkoitukset, joihin haastattelua todennäköisesti käytetään (esim. tutkimus, opetuskäyttö, julkaiseminen, lähetystoiminta).

(b) Yhdistyneen kuningaskunnan tekijänoikeuslain (1988) mukaan ääni- tai kuvatallenteita tekevien tutkijoiden on saatava haastateltavilta ”tekijänoikeusselvitys”, jos tallenteita aiotaan lähettää julkisesti tai tallettaa julkisiin arkistoihin. Kaikki haastateltavan vaatimat käyttörajoitukset (esim. ajanjakso) tai muut ehdot (esim. anonymiteetin säilyttäminen) on kirjattava kirjallisesti. Tämä on parasta tehdä haastatteluhetkellä vakiolomakkeella. Jälkikäteinen selvitys on usein aikaa vievää tai mahdotonta, jos haastateltava on kuollut tai muuttanut pois.

(c) Haastattelijoiden olisi selvitettävä ennen haastattelua, missä määrin haastateltavat saavat nähdä haastattelupöytäkirjat ja kenttämuistiinpanot ja muuttaa niiden sisältöä, peruuttaa lausuntoja, antaa lisätietoja tai lisätä tulkintoja koskevia kaunistuksia.

(d) Koehenkilöille on myös selvitettävä, missä määrin heitä kuullaan ennen julkaisemista.

(8) Osallistujien osallistuminen tutkimukseen: Antropologien tulisi mahdollisuuksien mukaan pyrkiä ottamaan tutkittavat ihmiset mukaan tutkimushankkeiden suunnitteluun ja toteutukseen, ja heidän tulisi tunnustaa, että heidän velvollisuutensa osallistujia tai vastaanottavaa yhteisöä kohtaan eivät välttämättä pääty (monien mielestä niiden ei todellakaan pitäisi päättyä) kenttätyön tai tutkimushankkeen päättymiseen.

II. Suhteet ja velvollisuudet rahoittajiin, rahoittajiin ja työnantajiin

Antropologien tulisi pyrkiä varmistamaan, että rahoittajat, rahoittajat ja työnantajat ymmärtävät velvollisuudet, joita heillä on paitsi heitä, myös tutkimukseen osallistujia ja ammattikollegoita kohtaan.

(1) Roolien, oikeuksien ja velvollisuuksien selventäminen: Antropologien olisi selvitettävä etukäteen sponsorin, rahoittajan, työnantajan ja tutkijan roolit, oikeudet ja velvollisuudet:

(a) Heidän tulisi varoa lupaamasta tai antamasta ymmärtää sellaisten ehtojen hyväksymistä, jotka olisivat vastoin ammattietiikkaa tai kilpailevia sitoumuksia. Jos ristiriidat vaikuttavat todennäköisiltä, heidän tulisi viitata sponsoreille tai muille asianomaisille osapuolille ammatillisten ohjeiden asiaankuuluviin osiin.

(b) Muissa kuin akateemisissa yhteyksissä työskentelevien antropologien tulisi olla erityisen tietoisia tutkimukseen ja julkaisemiseen liittyvistä todennäköisistä rajoitteista ja mahdollisista ristiriidoista työnantajan, rahoittajan tai sponsorin tavoitteiden ja tutkittavan kansan etujen välillä;

(c) Jos jotkut tai kaikki tutkimuksen osanottajat toimivat myös tutkimuksen rahoittajina ja/tai rahoittajina, heille olisi tehtävä selväksi, että heidän erilaisten tehtäviensä ja etujensa välillä voi olla ristiriita.

(2) Velvoitteet sponsoreita, rahoittajia ja työnantajia kohtaan: Antropologien olisi tunnustettava yleiset ja erityiset velvoitteensa rahoittajia, rahoittajia ja työnantajia kohtaan riippumatta siitä, onko ne määritelty sopimuksin vai ovatko ne vain epävirallisten ja usein kirjoittamattomien sopimusten kohteena. Erityisesti:

(a) Heidän tulisi olla rehellisiä pätevyydestään ja asiantuntemuksestaan, menetelmiensä ja aineistonsa rajoituksista, eduista ja haitoista, ja heidän tulisi tunnustaa, että sponsoreiden ja työnantajien antamia luottamuksellisia tietoja on käsiteltävä hienotunteisesti;

(b) Heidän ei tulisi salata henkilökohtaisia tai muita tekijöitä, jotka saattavat vaikuttaa ehdotetun tutkimushankkeen tai -sopimuksen tyydyttävään toteuttamiseen tai loppuun saattamiseen.

(3) ”Tutkimustilasta” neuvotteleminen: Antropologien olisi huolellisesti selvitettävä, mieluiten ennen sopimusten allekirjoittamista tai tutkimuksen aloittamista, asiat, jotka liittyvät heidän ammatilliseen alueeseensa ja tutkimushankkeen ja sen tuotteiden valvontaan:

(a) Heillä on oikeus saada täydelliset tiedot rahoituslähteistä, henkilöstöstä, laitoksen tavoitteista, tutkimushankkeen tarkoituksesta (tarkoituksista) ja tutkimustulosten käytöstä;

(b) Heillä on oikeus odottaa rahoittajalta, rahoittajalta tai työnantajalta ammatillisen asiantuntemuksensa ja aineiston koskemattomuuden kunnioittamista riippumatta siitä, onko nämä velvoitteet sisällytetty virallisiin sopimuksiin. Vaikka sopimusvelvoitteet saattaisivat edellyttää salassa pidettävien tietojen suojaamista, julkaistujen tietojen tuottamisessa käytettyjä menetelmiä ja menettelyjä ei pitäisi pitää luottamuksellisina;

(c) Heidän olisi kiinnitettävä erityistä huomiota esimerkiksi seuraaviin seikkoihin: – heidän kykynsä suojella tutkimukseen osallistuvien oikeuksia ja etuja; heidän kykynsä tehdä kaikki eettiset päätökset tutkimuksessaan; ja heidän (ja muiden osapuolten) oikeudet kerättyihin tietoihin, julkaisuihin, tekijänoikeuksiin ja rojalteihin.

(4) Suhteet portinvartijoihin: Jos kansallinen tai paikallinen ”portinvartija” valvoo tutkittavien pääsyä tutkimuskohteisiin, tutkijoiden ei pitäisi siirtää vastuutaan portinvartijalle. Vaikka tutkijoiden olisi kunnioitettava portinvartijoiden oikeutettuja etuja, heidän olisi noudatettava periaatetta, jonka mukaan tietoon perustuva suostumus on saatava suoraan tutkittavilta, kun he ovat päässeet tutkimuksiin. Heidän olisi varottava häiritsemästä tahattomasti tutkittavien ja portinvartijoiden välistä suhdetta, sillä se jatkuu vielä pitkään sen jälkeen, kun tutkija on poistunut kentältä.

III. Suhteet ja vastuu kollegoihin ja tieteenalaan

Antropologit saavat asemansa ja tietyt etuoikeudet tutustua tutkittaviin ja aineistoihin paitsi henkilökohtaisen asemansa myös ammatillisen kansalaisuutensa perusteella. Tunnustaessaan kuuluvansa laajempaan antropologiseen yhteisöön antropologeilla on erilaisia velvoitteita kyseistä yhteisöä kohtaan, ja he voivat odottaa, että se ottaa heidät huomioon.

(1) Yksilön vastuu: Antropologit kantavat vastuun tai tieteenalan ja sen harjoittajien hyvästä maineesta. Harkitessaan metodejaan, menettelytapojaan, tutkimustensa sisältöä ja raportointia, käyttäytymistään kentällä sekä suhteitaan tutkimukseen osallistuviin ja kenttäavustajiin heidän tulisi siksi pyrkiä varmistamaan, että heidän toimintansa ei vaaranna tulevaa tutkimusta.

(2) Eturistiriidat ja kollegoiden huomioon ottaminen: Olisi tunnustettava, että antropologien välillä voi olla eturistiriitoja (ammatillisia ja poliittisia), erityisesti paikallisten tutkijoiden vierailemisen välillä ja erityisesti silloin, kun kyseessä on valtioiden välinen tutkimus:

(a) Ehdotetussa tutkimusympäristössä työskennelleiden tai työskentelevien antropologien huomioon ottaminen ja kuuleminen on suositeltavaa ja myös ammatillista kohteliaisuutta. Erityisesti olisi tunnustettava pitkäaikaisten tutkimushankkeiden haavoittuvuus tunkeutumiselle;

(b) Monikansallisessa tutkimuksessa olisi otettava huomioon paikallisten tutkijoiden edut, ongelmat, jotka voivat johtua esimerkiksi vierailevan tutkijan käytettävissä olevien resurssien erilaisuudesta, sekä tasapuoliseen yhteistyöhön liittyvät ongelmat. Vierailevien antropologien olisi mahdollisuuksiensa ja käytännöllisyytensä mukaan pyrittävä saamaan paikalliset antropologit ja tutkijat mukaan tutkimustoimintaansa, mutta heidän olisi oltava varuillaan niiden haittojen mahdollisuudesta, joita tällainen yhteistyö voi joissakin yhteyksissä aiheuttaa.

(3) Tutkimusmateriaalin jakaminen: Antropologien tulisi harkita tapoja, joilla tutkimusaineistoa ja tutkimustuloksia voidaan jakaa kollegoiden ja tutkimukseen osallistuvien kanssa:

(a) Tutkimustulokset, julkaisut ja, jos mahdollista, aineistot olisi asetettava saataville siinä maassa, jossa tutkimus on tehty. Tarvittaessa ne olisi käännettävä kansalliselle tai paikalliselle kielelle. Tutkijoiden olisi kuitenkin varottava vahingoittamasta tutkimukseen osallistujia, yhteistyökumppaneita ja paikallisia kollegoita, jotka voivat joutua kärsimään raakadatan tai käsiteltyjen tietojen täydellisestä tai edes osittaisesta paljastamisesta tai siitä, että heidän osallistumisensa tutkimushankkeeseen paljastuu.

(b) Jos raakadatan tai jopa käsiteltyjen tietojen jakamista kollegoiden kanssa tai niiden (vapaaehtoista tai pakollista) tallettamista tietoarkistoihin tai kirjastoihin suunnitellaan, olisi huolehdittava siitä, että ei loukata yksityisyyden suojaa eikä luottamuksellisuuden ja nimettömyyden takuita, ja suunniteltava tarkoituksenmukaiset suojatoimet.

(4) Yhteistyö- ja ryhmätutkimus: Joissakin tapauksissa antropologit joutuvat tekemään yhteistyötä muiden tieteenalojen tutkijoiden sekä tutkimus- ja kenttäavustajien, toimistohenkilökunnan, opiskelijoiden jne. kanssa. Tällaisissa tapauksissa heidän olisi tehtävä selväksi omat eettiset ja ammatilliset velvoitteensa ja otettava huomioon myös yhteistyökumppaneidensa eettiset periaatteet. Olisi huolehdittava siitä, että ryhmän jäsenten roolit, oikeudet ja velvollisuudet selkiytyvät muun muassa työnjaon, vastuiden, aineistojen ja kenttämuistiinpanojen saatavuuden ja oikeuksien, julkaisemisen, yhteiskirjoittajuuden, ammatillisen vastuun jne. osalta.

(5) Vastuu tutkimusopiskelijoita ja kenttäavustajia kohtaan: Akateemisten valvojien ja hankkeiden johtajien olisi varmistettava, että opiskelijat ja assistentit ovat tietoisia eettisistä ohjeista, ja heidän kanssaan olisi keskusteltava mahdollisista (sekä todellisista) ongelmista, joita saattaa ilmetä kenttätyön tai kirjoittamisen aikana.

IV. Suhteet omaan ja vastaanottavan maan hallitukseen

Antropologien tulisi olla rehellisiä ja avoimia suhteissaan omaan ja vastaanottavan maan hallitukseen.

(1) Pääsyehdot: Tutkijoiden tulisi pyrkiä saamaan varmuus siitä, että heitä ei vaadita tinkimään ammatillisista ja tieteellisistä velvollisuuksistaan ehtona sille, että heille myönnetään pääsy tutkimuksiin.

(2) Valtioiden välinen tutkimus: Oman maan ulkopuolella tehty tutkimus herättää erityisiä eettisiä ja poliittisia kysymyksiä, jotka liittyvät henkilökohtaisiin ja kansallisiin eroihin varallisuudessa, vallassa, tutkijan oikeudellisessa asemassa, poliittisissa intresseissä ja kansallisissa poliittisissa järjestelmissä:

(a) Antropologien olisi pidettävä mielessä kansallisten ja ulkomaisten tutkijoiden ja tutkijoiden siviilioikeudellisen ja oikeudellisen sekä usein myös taloudellisen aseman erot;

(b) Heidän olisi oltava tietoisia siitä, että tutkijan tai tutkijaryhmän vastuuttomat toimet voivat vaarantaa muiden tutkijoiden, niin antropologien kuin muidenkin kuin antropologien, pääsyn tutkimusympäristöön tai jopa koko maahan.

(3) Avoin tutkimus: Antropologit ovat vastuussa kollegoilleen eri puolilla maailmaa ja koko tieteenalalle siitä, etteivät he käytä antropologista rooliaan peiteaineena salaiselle tutkimukselle tai toiminnalle.

(4) Oikeudelliset ja hallinnolliset rajoitukset: Antropologien tulisi ottaa huomioon, että saattaa olla olemassa useita kansallisia lakeja tai hallinnollisia määräyksiä, jotka voivat vaikuttaa heidän tutkimuksensa tekemiseen, tietojen levittämiseen ja säilyttämiseen, julkaisemiseen, tutkittavien, rahoittajien ja työnantajien oikeuksiin ja niin edelleen. Heidän on myös muistettava, että muutamaa poikkeustapausta lukuun ottamatta yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen tiedot eivät ole lain mukaan salassa pidettäviä, ja ne voidaan haastaa oikeuteen. Tällaiset lait vaihtelevat lainkäyttöalueittain. Joitakin lakeja, joilla voi olla vaikutuksia tutkimukseen ja julkaisemiseen Yhdistyneessä kuningaskunnassa, ovat esimerkiksi tietosuojalaki (Data Protection Act), luottamuslaki (Law of Confidential), rotusuhdelaki (Race Relations Act), kunnianloukkauslaki (Defamation Law), tekijänoikeuslaki (Copyright Law), sopimuslaki (Law of Contract) ja virallisia salaisuuksia koskeva laki (Official Secrets Act).

V. Vastuut laajempaa yhteiskuntaa kohtaan

Antropologeilla on myös vastuu muita yleisön ja laajemman yhteiskunnan jäseniä kohtaan. He ovat riippuvaisia yleisön luottamuksesta, ja heidän tulisi työssään pyrkiä edistämään ja säilyttämään tällaista luottamusta liioittelematta havaintojensa tarkkuutta tai selitysvoimaa.

(1) Yhteiskuntatutkimuksen soveltamisalan laajentaminen: Antropologien olisi käytettävä käytettävissään olevia mahdollisuuksia laajentaa yhteiskunnallisen tutkimuksen soveltamisalaa ja tiedottaa tuloksistaan mahdollisimman laajan yhteisön hyödyksi. Antropologit pystyvät todennäköisimmin välttämään työnsä rajoittamisen, kun he pystyvät etukäteen määrittelemään kysymykset, jotka heidän on pidettävä hallinnassaan; suurimmat ongelmat näyttävät syntyvän silloin, kun tällaiset kysymykset jäävät ratkaisematta, kunnes aineisto on kerätty tai löydökset ovat syntyneet.

(2) Eturistiriitojen huomioon ottaminen: Yhteiskunnallisen tutkimuksen lähtökohtana on usko siihen, että perustellun tiedon parempi saatavuus palvelee pikemminkin yhteiskunnan etuja kuin uhkaa niitä:

(a) Siitä huolimatta antropologien tulisi tutkimuksen kaikkia vaiheita suunnitellessaan, suunnittelusta tulosten esittämiseen, ottaa huomioon myös todennäköiset seuraukset laajemmalle yhteiskunnalle, sen sisällä oleville ryhmille ja mahdolliselle tulevalle tutkimukselle sekä tutkimusväestön jäsenille, jotka eivät ole suoranaisesti osallisina tutkimuksessa, ja välittömille tutkimukseen osallistujille;

(b) Se, että tietoa voidaan tulkita väärin tai sitä voidaan käyttää väärin, ei sinänsä ole vakuuttava argumentti, joka estäisi sen keräämisen ja levittämisen. Kaikkea tietoa voidaan käyttää väärin, eikä mikään tieto ole vailla mahdollista haittaa yhdelle tai toiselle intressille. Yksilöille voi aiheutua haittaa heidän osallistumisestaan yhteiskunnallisiin tutkimuksiin, tai tietyt tulokset voivat vahingoittaa ryhmän etuja. Tutkijat eivät yleensä pysty estämään havaintoihinsa perustuvia toimia, mutta heidän olisi kuitenkin pyrittävä ennaltaehkäisemään todennäköisiä väärintulkintoja ja torjumaan niitä, kun niitä esiintyy.

(3) Ammatillisen ja tieteellisen luotettavuuden säilyttäminen: Tutkimus ei voi koskaan olla täysin objektiivista – aiheiden valinta voi heijastaa puolueellisuutta tiettyjen kulttuuristen tai henkilökohtaisten arvojen hyväksi; tutkijan työpaikka, rahoituslähde ja monet muut tekijät voivat asettaa tiettyjä prioriteetteja, velvoitteita ja kieltoja – mutta antropologien tulisi pyrkiä objektiivisuuteen ja olla avoimia sen saavuttamisen tunnetuista esteistä:

(a) Antropologit eivät saisi osallistua tai osallistua yhteistoimintaan valittaessa menetelmiä, joiden tarkoituksena on tuottaa harhaanjohtavia tuloksia, tai vääristellessään havaintoja toimeksiantojen tai laiminlyöntien kautta;

(b) Kun on todennäköistä, että tutkimustulokset vaikuttavat julkiseen politiikkaan ja mielipiteisiin, antropologien tulisi olla varovaisia ilmoittaessaan havaintoihinsa ja tulkintoihinsa kohdistuvat merkittävät rajoitukset.

Epilogi

Antropologisen tutkimuksen maine riippuu väistämättä vähemmän siitä, mitä ammatilliset elimet väittävät eettisistä normeistaan, kuin yksittäisten tutkijoiden käyttäytymisestä. Näiden ohjeiden tarkoituksena on auttaa antropologeja pääsemään tasapuoliseen ja tyydyttävään ratkaisuun dilemmoissaan. Näissä ihanteissa ei aseteta tiukkoja sääntöjä, joita tukevat institutionaaliset seuraamukset, koska sekä yksilöiden moraalikäsitykset että työskentelyolosuhteet vaihtelevat. Suuntaviivoissa ei voida ratkaista vaikeuksia tyhjiössä eikä asettaa yhtä periaatetta tärkeämmäksi kuin toista. Sen sijaan niiden tarkoituksena on kouluttaa antropologeja, herkistää heidät mahdollisille eettisille konflikteille ja dilemmoille, joita voi syntyä tutkimuksessa, tieteellisessä tutkimuksessa ja ammattikäytännössä, ja olla pikemminkin informatiivisia ja kuvailevia kuin autoritaarisia tai määrääviä. Niillä pyritään varmistamaan, että silloin, kun harkitaan poikkeamista periaatteista tai kun yhden tai useamman ryhmän tai asianomaisen osapuolen tai osapuolten etuoikeuttaminen katsotaan tilannekohtaisesti tai oikeudellisesti välttämättömäksi, tutkijan päätösten olisi perustuttava ennakointiin ja tietoon perustuvaan harkintaan.

Yhdistys hyväksyi hyvän tutkimuskäytännön eettiset ohjeet vuosikokouksessaan maaliskuussa 1999.