Kahdessa edellisessä postauksessani kerroin kahdesta legendaarisesta rock’n’roll-artistista, joilla molemmilla oli bändejä, mutta bändeillä ei koskaan ollut kovin suurta merkitystä. Steve Millerin bändin tunnettuus oli korkeintaan se, että sitä kutsuttiin kirjaimellisesti The Steve Miller Bandiksi. Ajattelin kuitenkin vaihtaa asioita tällä viikolla ja kirjoittaa bändistä, jossa oli yhteensä kahdeksan ihmistä. Kaikilla näillä kahdeksalla ihmisellä oli hyvin tärkeä ja kuuluisa rooli. Bändi, josta puhun, on nimeltään Fleetwood Mac, joka perustettiin alun perin Yhdistyneessä kuningaskunnassa.

Jäseniin kuuluivat Stevie Nicks (laulu, 26.5.1948), Lindsay Buckingham (kitara ja laulu, 3.10.1949), Mick Fleetwood (rummut, 24.6.1947), Peter Green (kitara ja laulu, 29.10, 1946), Danny Kirwan (kitara ja laulu, 13. toukokuuta 1950 – 8. kesäkuuta 2018), John McVie (basso, 26. marraskuuta 1945), Christine McVie (koskettimet ja laulu, 12. heinäkuuta 1943) ja Jeremy Spencer (kitara, 4. heinäkuuta 1948).

Fleetwood Mac tunnetaan lähinnä jatkuvasta kokoonpanon vaihtumisesta, sillä useimmat näistä artisteista eivät soittaneet kaikki samaan aikaan yhdessä. Heidät tunnetaan myös vuoden 1977 albumistaan Rumours, joka sisältää tuon vuosikymmenen unohtumattomimpia kappaleita.

Alku

Fleetwood Mac aloitti Britanniassa blues-rock-yhtyeenä. Alkuperäinen yhtye perustettiin vuonna 1967, ja siihen kuuluivat Peter Green, John McVie, Mick Fleetwood ja Jeremy Spencer. Tämä pienempi versio Fleetwood Macista saavutti jonkin verran menestystä kappaleilla ”Oh Well” ja ”Black Magic Woman”. Green lähti vuonna 1969, ja silloin Danny Kirwan toivotettiin tervetulleeksi bändiin. Valitettavasti hän sai potkut vuonna 1972, ja pian sen jälkeen yhtyeeseen liittyivät Christine McVie (Johnin vaimo) ja yhdysvaltalainen kitaristi Bob Welch. Koska Welch oli kotoisin Yhdysvalloista, hän ohjasi bändin muuttamaan Los Angelesiin, jotta he olisivat lähempänä levy-yhtiötään, Reprisea. Kun he muuttivat, hän jätti bändin. Nyt ovi oli auki Lindsay Buckinghamille ja Fleetwoodin silloiselle romanttiselle kumppanille Stevie Nicksille. Sanotaan, että Nicksin ja Buckinghamin päästäminen bändiin oli heidän fiksuin päätöksensä, ja he auttoivat luomaan Fleetwood Macin tunnusomaisen soundin.

Nyt tiedät, mitä tarkoitin sanoessani, kun sanoin, että Fleetwood Macin kokoonpano vaihtui jatkuvasti.

Yksilöllinen soundi

Jokaiseen suureen bändiin ja/tai muusikkoon kuuluu tietynlainen musiikinsa ”soundi”. Pelkästään kuulemalla kappaleen ensimmäiset sekunnit, voi helposti tietää kenen kappaleesta on kyse, jos bändillä on selkeä ja ainutlaatuinen soundi. Fleetwood Mac sai ajan myötä huomattavan ”California-soundin”, joka oli sekä romanttinen että täynnä rock and rollia. Kun Steve Nicks liittyi bändiin 70-luvun puolivälissä, Fleetwood Macilla oli enemmän unenomainen, mystinen soundi. Fleetwood Macilla oli kuitenkin myös country-henkinen soundi, mutta se ei ollut yhtä syvällinen. Kun Fleetwood Mac kuitenkin soitti yhdessä, soundi oli melodinen ja maaginen. Tämä melodinen soundi syntyi Buckinghamin bluesahtavasta kitarasta, John McVien rytmikkäästä bassosta, Fleetwoodin jyrisevästä rummutuksesta ja Christine McVien pehmeästä kosketinsoittimesta, joka harmonisoitui aina Buckinghamin ja Nickin laulun kanssa.

Fleetwood Macin ura räjähtää käsiin – sananmukaisesti ja kuvainnollisesti

Vuonna 1977 Fleetwood Mac julkaisi levyn Rumours, josta tulisi heidän tunnetuin levy. Tämän albumin kappaleita ovat muun muassa ”Landslide”, ”Dreams”, ”Go Your Own Way” ja ”The Chain”. Bändin jäsenten välillä oli kuitenkin paljon myllerryksiä tänä aikana. Buckingham ja Nicks eivät tulleet toimeen keskenään, McVietit olivat saaneet avioeron, ja Fleetwood ja hänen vaimonsa erosivat huumeidenkäytön takia. Tämä myllerrys itse asiassa inspiroi joitakin Rumoursin kappaleita. Esimerkiksi ”Don’t Stop” oli suunnattu Christinen ex-miehelle, John McVielle, ja ”You Make Loving Fun” oli kirjoitettu hänen uudelle poikaystävälleen.

Fleetwood Macin jälkipuolisko

Vuonna 1979 he päättivät kokeilla soundiaan uudestaan albumilla nimeltä Tusk, mutta se ei menestynyt yhtä hyvin kuin Rumours. 1980-luvulla he pysyivät ajankohtaisina julkaisemalla ”Little Lies”, ”Big Love” ja henkilökohtainen suosikkini ”Gypsy”, jotka kaikki olivat hittejä. Yhtye otettiin Rock and Roll Hall of Fameen vuonna 1998.

Vaikka yhtyeen jäsenten välillä oli niin paljon riitoja, he kokoontuivat reunion-kiertueelle vuosina 2014-2015. Oli jotain maagista kuulla tuo ”California-soundi” vielä kerran livenä.