1. lokakuuta 2009 — Tutkijat kertoivat tänään maailmalle, mitä he tietävät Ardipithecus ramiduksesta – lyhyesti ”Ardi” – vanhimmasta tähän mennessä löydetystä esi-ihmislajista. Ardi eli 4,4 miljoonaa vuotta sitten nykyisen Etiopian alueella.

”Tämä saattaa olla evoluutiobiologian historian tärkein yksilö”, sanoi ohiolaisen Kent State Universityn antropologi C. Owen Lovejoy ABCNews.comin haastattelussa.

Lovejoy oli yksi niistä yli 40 tutkijasta eri puolilta maailmaa, jotka analysoivat Ardin fossiileja.

Ardipithecus ei ole pitkään etsitty ”puuttuva lenkki” – esi-isä, jonka tiedemiehet sanovat olevan yhteistä ihmisille ja apinoille – mutta se on lähellä. Ja se auttaa osoittamaan, että sekä ihminen että apina ovat kehittyneet noin kuusi miljoonaa vuotta sitten jostain, joka ei näyttänyt juurikaan kummaltakaan.

”Kuusi kuukautta sitten olisimme sanoneet, että yhteinen esi-isämme näytti jotakuinkin simpanssilta”, sanoo Tim White Kalifornian yliopistosta Berkeleystä, hankkeen vanhempi tutkija. ”Nyt kaikki on muuttunut.”

”Se, mitä löysimme Etiopiasta 4,4 miljoonaa vuotta sitten, on lähimpänä tuota esi-isää, jonka olemme koskaan tavanneet omalla linjallamme”, White sanoi.”

Täydellisin luuranko yli 30 löydetystä oli naispuolinen, noin metrin mittainen. Sukupuolen he päättelivät lantion muodosta, joka oli tarpeeksi leveä, jotta se olisi voinut kantaa kohdussaan vauvaa.

Muualta on löydetty vanhempia yksilöitä, mutta ne eivät ole tarpeeksi täydellisiä analyysiin, jota on nyt sovellettu Ardipithecusiin.

Kävi pystyasennossa, mutta jalat kuin simpanssilla

Tutkijoiden mukaan fossiilit osoittavat, että Ardipithecus käveli pystyasennossa ja että sen hampaat muistuttavat enemmän nykyihmisen hampaita kuin simpanssin hampaita.

Hämmästyttävää on kuitenkin se, että sen jalat kykenivät tarttumaan, mitä simpanssit tarvitsevat kiipeilläkseen puihin. Se olisi kyennyt kiipeilemään puihin, mutta ei luultavasti heilunut oksilla kuten nykyiset simpanssit.

Kallon takaosa on pieni, mikä viittaa siihen, että sillä oli pienet aivot.

Ardipithecuksen luunjäänteet tulivat Etiopiassa sijaitsevan Afarin alueen alla olevasta kalliokerroksesta. Afar on nykyään aavikkoa, mutta tutkijoiden mukaan se oli metsämaata 4 miljoonaa vuotta sitten. He löysivät Afarin luiden ympäriltä fossiilisoitunutta puuta ja siemeniä.

Etiopiasta ja Yhdysvalloista kotoisin olevat fossiilien metsästäjät lähettivät löytämänsä luunpalaset japanilaiselle tutkimusryhmälle. Siellä jokaisesta palasta tehtiin kolmiulotteiset tietokonemallit, ja palat koottiin digitaalisesti uudelleen, vähän kuin palapeli.

’Missing Link’? African Fossil Brings Paleontologists Closer

Ensimmäiset fragmentit löydettiin vuonna 1992, ja lisää myöhempinä vuosina. Lovejoyn mukaan kesti näin kauan, ennen kuin palaset saatiin koottua yhteen niin, että yksityiskohtainen kuvaus voitiin julkaista. Tulokset ovat verkossa Science-lehden tämän viikon numerossa.

Ardipithecus on 1,2 miljoonaa vuotta vanhempi kuin Lucy (Australopithecus afarensis), kuuluisa esi-ihmisen fossiili, joka löydettiin Afrikasta vuonna 1974. Lucy, kuten Ardi, käveli pystyasennossa ja sillä oli pienet aivot, mutta se oli selvästi lähempänä nykyihmistä — ei luultavasti kyennyt esimerkiksi kiipeilemään rutiininomaisesti puissa.

Millaista siis olisi ollut alkeisolennon elämä yli neljä miljoonaa vuotta sitten? Tutkijat sanovat voivansa päätellä melko paljon Ardin kallosta, leuasta, käsistä, jaloista ja lantiosta.

Hampaat esimerkiksi viittaavat siihen, että Ardipithecus oli luultavasti kaikkiruokainen — se söi kaikkea, kasveja tai eläimiä, mitä se löysi. Sillä ei ollut nykyisillä simpansseilla esiintyviä teräviä hampaita, jotka olivat hyödyllisiä hedelmien syömisessä.

Darwin Would Be Pleased

Luupien etuosassa olevien suurten kulmahampaiden muoto on tärkeä. Urosten hampaat eivät olleet suuremmat kuin naaraiden. Se antaa vihjeitä sosiaalisesta rakenteesta, mikä viittaa siihen, että lajin urokset eivät taistelleet keskenään naaraiden huomiosta.

Sen sijaan, sanoi Lovejoy, ”on todennäköistä, että urokset kävivät etsimässä ruokaa ja toivat sen takaisin naaraille, mahdollisesti vastineeksi seksistä, vaikka se onkin toinen tarina.”.”

Hän lisäsi: ”Kyseessä oli luultavasti laji, jolle urosten aggressiivisuus ei johtanut evolutiiviseen menestykseen.”

Tutkijat ovat Charles Darwinin ajoista lähtien uskoneet, että apinoilla ja ihmisillä on yhteinen alkuperä. Mutta heitä on haitannut fossiilien puute evoluution jäljittämiseksi.

Whiten ja Lovejoyn mukaan Ardipithecus on siksi niin tärkeä.

”Tämä”, sanoi Lovejoy, ”täyttää valtavan aukon.”