Antebellum Era: Prison and Asylum Reform

Yhdysvallat oli 1800-luvun puolivälissä nopeasti muuttuva yhteiskunta. Monet amerikkalaiset olivat innoissaan uusista mahdollisuuksista, joita ajan kasvava väestö ja taloudellinen monimutkaisuus tarjosivat. Toiset eivät kuitenkaan olleet yhtä innostuneita perinteisten arvojen ja instituutioiden vastaisista haasteista sekä sosiaalisesta epävakaudesta, eriarvoisuudesta ja tulevaisuuden epävarmuudesta, joita tämä aika toi mukanaan. Tätä ajanjaksoa kutsuttiin Antebellum-aikakaudeksi. Antebellum-aika merkitsi aikaa ennen sisällissotaa ja vuoden 1812 sodan jälkeen, ja se vaati itsensä löytämistä ja uudistuksia, jotka muokkasivat amerikkalaista yhteiskuntaa.1

Antebellum Era oli ensimmäinen neljästä suuresta uudistuskaudesta Yhdysvaltain historiassa.2 Yksi erityisesti ihmisoikeuksia ja kuntoutusta muokannut uudistus on 1830-luvun vankila- ja turvapaikkauudistus. Rikollisille ja mielisairaille tarkoitettujen mielisairaaloiden perustaminen oli yhteiskunnan reaktio ylikuormitettuun ja epäinhimilliseen tilaan, johon kaikenlaiset rikolliset – velalliset, mielisairaat ja jopa seniilit köyhät – joutuivat automaattisesti osastolle.3 Monet henkilöt ottivat ohjat käsiinsä tämän uudistuksen johtamisessa; yksi näistä uudistajista oli Dorothea Dix.

Dorothea Dix syntyi 4. huhtikuuta 1802 Hampdenissa Massachusettsin Mainen piirikunnassa. Varttuessaan Dixillä oli hyvin vaikea lapsuus. Hän näki harvoin isäänsä, joka oli kiertävä metodistisaarnaaja ja traktaattien kirjoittaja, ja hänen äitinsä oli usein liian sairas kiinnittääkseen huomiota lapsiin. Kotona tyytymätön Dix muutti kaksitoistavuotiaana isoäitinsä luokse, jossa vaadittiin akateemista ja sosiaalista kuria. Kahden vuoden kuluttua hänet lähetettiin asumaan isotätinsä luokse, josta hän löysi pysyvän kodin. Pian sen jälkeen Dix avasi pienten lasten koulun, josta tuli menestys. Palattuaan Bostoniin hän avasi kaksi vuotta myöhemmin koulun tytöille. 1820-luvulla Dix sairastui tuberkuloosiin. Sairaudesta toipuessaan hän kiinnostui kovasti unitarismista ja William Ellery Channingin ajatuksista.4 Vuonna 1841 häntä pyydettiin opettamaan naisten pyhäkoulua East Cambridgen vankilassa. Saapuessaan paikalle hän näki syyttömiä ja syyllisiä, nuoria ja vanhoja, tervejärkisiä ja mielisairaita henkilöitä ahtautuneina erottelemattomaan ryhmään. Mielisairaiden ja rikoksesta tuomittujen välillä ei ollut mitään eroa. Dix tunsi heti, että jotain oli tehtävä. Dix haki apua muilta uudistusmielisiltä, kuten Samuel Gridley Howelta ja Charles Sumnerilta, jotka opastivat häntä tällä matkalla. Hän alkoi kartoittaa mielisairaaloita Massachusettsissa. Suurin osa mielisairaista asui köyhäintaloissa tai vankiloissa, kahlittuina ja hirvittävissä olosuhteissa. Dix tapasi joitakin tunnetuimpia lääkäreitä etsiäkseen inhimillistä vaihtoehtoista hoitoa. Useiden kuukausien jälkeen Dix kirjoitti vetoomuksen Massachusettsin lainsäätäjälle.5

Dorothea Dixin vetoomuksessa kehotettiin psykiatrisia sairaaloita työskentelemään sairastuneiden mielten parantamiseksi ystävällisyyden ja kunnioituksen pohjalta. Psykiatristen mielisairaaloiden perustamisella oli tarkoitus auttaa kuntouttamaan ja parantamaan mieleltään epävakaita potilaita. Monet mielisairaat siirrettiin pois vankiloista ja sijoitettiin näihin mielisairaaloihin. Dix jatkoi työtään mielisairaiden hoidon parantamiseksi, mikä oli hänen ensisijainen painopistealueensa, kun hän laajensi pyrkimyksiään vankilauudistukseen, jota hän jatkoi pian mielisairaalauudistusta koskevan työnsä jälkeen.6 Mielisairaaloiden ja vankiloiden uudistukset, jotka ovat yhä nykyäänkin tärkeitä aiheita, ovat muuttuneet huomattavasti Dorothea Dixin uudistusten aikakaudesta. Dixin liike mielisairaaloiden perustamiseksi käynnisti tällaisten laitosten uudistukset kaikkialla maailmassa, mikä aiheutti nykyisten laitosten laajamittaisen uudelleenarvioinnin ja tarkoituksenmukaisempien laitosten käyttöönoton mielisairaiden parantamiseksi ja hoitamiseksi. Dixin visio asetti rangaistuslaitoksille ja mielisairaaloille eri puolilla kansakuntaa jaloja tavoitteita, jotka ovat yhä nykyäänkin haasteita, joihin pyrimme vastaamaan. Dorothea Dixin uudistukset olivat osa Antebellum-aikakauden laajempaa uudistusliikettä, uudistuksia, joihin kuuluivat sukupuoliroolien uudistaminen sekä aikakauden suuri uudistusliike, abolitionismi.