Yhdysvaltojen väestölaskentatoimiston mukaan noin 7,5 prosentilla kouluikäisistä lapsista Yhdysvalloissa on tarkkaavaisuushäiriö (ADD) tai tarkkaavaisuushäiriö ja ylivilkkaushäiriö (ADHD). Tohtori L. Eugene Arnoldin, Ohio State Universityn Wexner Medical Centerin Nisonger Centerin psykiatrian ja käyttäytymisterveyden emeritusprofessorin L. Eugene Arnoldin mukaan noin puolelle ADHD:tä sairastavista lapsista kehittyy myös ”oppositionaalinen uhmakkuushäiriö tai käytöshäiriö, johon liittyy aggressiivisuutta”. Arnold lisää, että se on yleisintä hyperaktiivis-impulsiivisessa ja yhdistetyssä ADHD-tyypissä.

ADHD:tä on kolmea tyyppiä: tarkkaamattomuustyyppi, johon liittyy kyvyttömyys kiinnittää huomiota; hyperaktiivis-impulsiivinen tyyppi, johon liittyy tarve liikkua usein ja haasteet impulssikontrollin hallitsemisessa; ja yhdistelmä- tai kombinaatiotyyppi eli yhdistelmätyyppi, johon kuuluu kyvyttömyyden lisäksi tunne jatkuvasta liikkumisen tarpeesta.

ODD diagnosoidaan, kun esiintyy vihaa, purkauksia, ärtyneisyyttä ja uhmakkuutta. Esimerkkejä tämäntyyppisestä käyttäytymisestä ovat itkeminen, valittaminen, jonkin heittäminen, jonkun lyöminen, kiroilu, polkeminen tai kotitehtävän repiminen. Arnold selittää, että tällainen käyttäytyminen ei johdu tahallisesta uhmakkuudesta vaan siitä, että tunteiden säätely on huonosti hallinnassa. Massachusettsin yleissairaalan oppimisen ja tunteiden arviointiohjelman johtaja Ellen Braaten jatkaa selittämällä, että lapsilla, joilla on ADHD, ”on enemmän asioita, joihin voi turhautua… ja he ovat taipuvaisempia toimimaan jonkin asian suhteen välittömästi ja jonkin verran intensiivisesti sillä hetkellä, kun tarve iskee.”

Kuten muunkinlaisen ADHD:n kohdalla, kuten Kansallisen mielenterveysinstituutin (National Institute of Mental Health) rahoittamassa tutkimuksessa todettiin, parhaimmat tulokset ovat seurausta lääkityksestä ja käyttäytymisterapiasta. Käyttäytymisterapia voi parantaa lapsen käyttäytymistä, itsekontrollia ja itsetuntoa. Mutta koska jotkut ADHD-lääkkeet ovat stimulantteja, vaikka ne ”voivat usein olla hyödyllisiä impulsiivisen käyttäytymisen hallinnassa… samalla ne itse asiassa lisäävät ärtyneisyyttä, joka voi johtaa aggressiivisuuteen”, Braatenin mukaan. Käynnissä on tutkimuksia, joissa arvioidaan muiden kuin stimuloivien lääkkeiden tehokkuutta.

Journal of Child and Adolescent Psychopharmacology -lehdessä julkaistussa artikkelissa todetaan, että ADHD, johon liittyy impulsiivista aggressiivisuutta, on vakava kliininen ja kansanterveydellinen ongelma, koska se ”ennustaa vahvasti erittäin epäsuotuisaa kehityskulkua, jolle on ominaista potentiaalisesti jatkuva ADHD, lisääntyvä psykososiaalinen taakka, kasautuvat liitännäissairaudet, vakavat elinikäiset toimintakyvyn puutteet laajalla kirjolla eri osa-alueita, delinquency/riminaliteetti ja aikuisiän antisosiaalinen käyttäytyminen”.”

Tutkimus on ratkaisevan tärkeää, jotta voidaan vähentää näitä riskejä ja parantaa aggressiivisen ADHD:n diagnoosin saaneiden lasten ja heidän läheistensä elämänlaatua. Meridien Researchilla on tutkimuksia, joihin ilmoittaudutaan nyt. Jos haluat lisätietoja tai nähdä, voisitko sinä tai joku tuntemasi henkilö olla oikeutettu osallistumaan tutkimukseen, ota yhteyttä jo tänään numeroon 888-777-8839 tai käy yksittäisillä tutkimussivuillamme.