Traumaattinen akuutti subduraalihematooma on edelleenkin yksi kaikkien päävammojen tappavimmista. Vuodesta 1981 lähtien on vahvasti katsottu, että akuutin subduraalihematooman kokonaistuloksen kannalta kriittinen tekijä on verihyytymän poistamiseen tähtäävän operatiivisen toimenpiteen ajoitus; neljän tunnin kuluessa vammasta leikattujen potilaiden kuolleisuus voi olla jopa 30 prosenttia ja toiminnallinen eloonjäämisaste jopa 65 prosenttia. Tason 1 traumakeskuksessa vuosina 1982-1987 hoidettujen 1150 vakavan päävamman saaneen potilaan (Glasgow’n kooma-asteikon (GCS) pistemäärät 3-7) tietoja tarkasteltiin uudelleen; näistä potilaista 101:llä oli akuutti subduraalihematooma. Vakiohoitoprotokollaan kuuluivat aggressiiviset elvytystoimenpiteet ennen sairaalahoitoa, nopea operatiivinen toimenpide ja kallonsisäisen paineen (ICP) aggressiivinen leikkauksen jälkeinen valvonta. Kokonaiskuolleisuus oli 66 %, ja 19 % toipui toiminnallisesti. Seuraavat muuttujat korreloivat tilastollisesti (p alle 0,05) lopputuloksen kanssa: moottoripyöräonnettomuus vammamekanismina, yli 65 vuoden ikä, GCS-pistemäärä 3 tai 4 ja leikkauksen jälkeinen ICP yli 45 mmHg. Aika vammasta akuutin subduraalihematooman operatiiviseen poistamiseen ei ollut tilastollisesti merkitsevä, vaikka sitä tarkasteltiin tunnin välein, vaikka oli havaittavissa suuntauksia, jotka osoittivat, että aikaisempi leikkaus paransi lopputulosta. Tämän tutkimuksen tulokset tukevat patofysiologista näyttöä siitä, että akuutissa subduraalisessa hematoomassa primaarisen aivovamman laajuus on tärkeämpi kuin itse subduraalinen hyytymä lopputuloksen kannalta; siksi kyky hallita ICP:tä on lopputuloksen kannalta kriittisempi kuin subduraalisen veren poiston absoluuttinen ajankohta.