Oman vetovoimani ja intiimit toiveeni kätkevän nauhan kelaaminen on pelottava tehtävä. Identiteettini ilmaiseminen aroaasina, ihmisenä, jolla on vähäinen tai puuttuva seksuaalinen ja romanttinen vetovoima, tuntuu aina sisältävän hiljaisen oletuksen siitä, etten kykene tuntemaan vetovoimaa muita kohtaan ja että minulta yksinkertaisesti puuttuu halu läheisyyteen muiden kanssa. Väärinkäsitykset aseksuaalisuudesta, joka ymmärretään usein väärin kirjaimellisesti ”ilman seksiä”, ja aromantiikasta, joka ymmärretään usein väärin kirjaimellisesti ”ilman romantiikkaa”, ylläpitävät ja vahvistavat yleisesti vallitsevaa käsitystä siitä, että kaltaisiltani ihmisiltä puuttuu kyky osallistua mihinkään käyttäytymiseen tai kokemukseen, joka liittyy vetovoimaan tai läheisyyteen. Koska seksin ja romantiikan koetaan kokonaisuudessaan muodostavan sen, mitä vetovoiman ja läheisyyden kokeminen tarkoittaa, oletus siitä, että ässä-, aro- ja aro-ässä-ihmiset eivät voi kokea tällaisia yhteyden muotoja, on olemassa implisiittisenä.
Jopa meille, jotka emme tunnista itseämme ässä- tai aro-spektrillä, on ratkaisevaa tunnustaa, miten vetovoima ja läheisyys kykenevät olemassaoloon ilman seksiä tai romantiikkaa, jotta voimme ryhtyä selvittämään sisäisiä ja ulkoisia monitahoisuuksia, jotka liittyvät siihen, miten ne voivat toimia eri tavalla elämässämme. Vaikka minulta itseltäni puuttuu seksuaalinen ja romanttinen vetovoima, saan silti nautintoa ja kaipaan läheisyyttä toisten kanssa sen seurauksena, miten koen aistillisen vetovoiman. Aistillinen vetovoima on vetovoimaa, joka perustuu taipumukseen tai intohimoon olla tekemisissä toisen ihmisen kanssa tavalla, jota voidaan kuvata fyysiseksi, tuntoaistilliseksi tai johonkin tai kaikkiin aisteihin liittyväksi. Aistillinen vetovoima voi sisältää halun halata, suudella, syleillä, pitää toista kädestä kiinni, mutta myös ilman halua seksuaaliseen toimintaan tai romanttiseen sitoutumiseen. Aistillinen vetovoima on yksi monista muista vetovoiman muodoista, joita voi olla olemassa seksuaalisen ja romanttisen vetovoiman lisäksi, kuten emotionaalinen, esteettinen ja älyllinen.
Nautinto, jonka joku voi saada osallistumalla aistilliseen skenaarioon tai kuvitellessaan sitä, voi synnyttää seksuaalista kiihottumista tai jopa tyydyttyä seksuaalisen stimulaation kautta, mutta silti se voi olla olemassa ilman seksuaalista vetovoimaa, joka on suunnattu halun silmään. Henkilökohtaisesti intimiteetti, jota kaipaan, ei ole halu ryhtyä seksuaalisiin tekoihin sellaisen henkilön kanssa, johon saatan tuntea vetovoimaa, vaan sitoutua hänen kanssaan aistilliseen dynamiikkaan, johon liittyy kosketus, ääni ja jopa näkeminen, jonka todistaminen on minusta miellyttävää. Se tyydytys, jonka voin saada täysin ei-seksuaalisesta, mutta syvästi aistillisesta kokemuksesta, on jo itsessään tyydyttävää, varsinkin kun kyseessä on henkilö, joka ei koskaan koe kaipaavansa seksuaalista tai romanttista sitoutumista. Vaikka yhteiskunta näyttää ymmärtävän aistillisuuden olevan vahvasti sidoksissa seksuaalisuuteen, aistillisen vetovoiman ja läheisyyden ei tarvitse liittyä seksuaaliseen haluun tai vetovoimaan. Kyllä, joskus ihmiset todella haluavat ”vain halailla” (tai tehdä jotain muuta ei-seksuaalista). Ja joskus se on kaikki, mitä jotkut meistä haluaisivat tehdä.
Jopa lyhyesti tähän puhekieliseen sanontaan vedoten meidän on kuitenkin tunnustettava, että suosittu parisuhteeseen suuntautuva fraasi ”haluan vain halailla” sisältää edelleen uhkaavan seksuaalisen olettamuksen, joka niin usein liittyy kaikenlaisen vetovoiman ja läheisyyden ilmaisemiseen ja joka lepää hienovaraisesti ”vain” -ilmaisun verhon takana. Sen käyttö tässä viittaa siihen, että viestin lähettäjä ei tällä hetkellä halua mennä halailua pidemmälle, koska hän ”haluaa vain halailla”. Tämä asettaa seksin oletetuksi tai implisiittiseksi ”pisimmälle”, mihin intiimisti voitaisiin mennä, ja koodaa kielellisesti aistillisen läheisyyden, joka tässä tapauksessa on fyysistä läheisyyttä toisen henkilön kanssa halailun kautta, joko askeleeksi seksin saamiseksi tai ilmaisuksi, jota ei ole olemassa niin pitkälle kuin seksiä itsessään. Näin aistillinen asetetaan seksuaalisen alapuolelle hierarkiassa, joka koskee sitä, miten ihmiset voivat ilmaista tai olla ilmaisematta läheisyyttä ja vetovoimaa.
Syy tähän seksuaalisen ja aistillisen vetovoiman väliseen arvorakenteeseen voi johtua siitä, että ”vetovoima” itsessään ymmärretään laajalti ilman muuta seksuaaliseksi pyrkimykseksi ja usein myös romanttiseksi. Elämme yhteiskunnassa, jossa seksi ja käsitykset siitä, mitä romanttiset eleet ovat, on merkitty merkityksellisimmiksi tai ”syvimmiksi” tavoiksi ilmaista vetovoimaa ja olla intohimoisesti intiimi toistensa kanssa. Muut inhimillisen vetovoiman ja läheisyyden ilmaisumuodot kuin seksi, kuten aistillisuus, on usein jo sosiaalisesti merkitty seksin esiasteiksi tai muutoin riippuvaisiksi odotetusta ”syvemmästä” seksuaalisesta vetovoimasta tai halusta saada seksiä. Jos ihminen viestii aistillisesta kiinnostuksestaan toista ihmistä kohtaan, esimerkiksi suutelemalla tai jopa pitämällä toista kädestä kiinni, hänen seksuaalisen kiinnostuksensa oletetaan usein automaattisesti olevan olemassa, olipa se sitten olemassa tai ei.
Aistillisen vetovoiman ilmaiseminen toista ihmistä kohtaan sisältää siis seksuaalisen oletuksen siitä, että hän joko avoimesti tai peitellysti haluaa ”mennä pidemmälle”. Vetovoiman paradigmassa sukupuoli tunnustetaan hallitsevaksi – se asetetaan huipulle siinä, miten ihminen voi intohimoisin ja merkityksellisimmin artikuloida halunsa, kiinnostuksensa tai ”rakkautensa” toista kohtaan. Jos vetovoimaa ei ensin ymmärretä monikerroksisena, jossa vetovoiman muodot voivat olla toisistaan riippumattomia, aistillista läheisyyttä ei voida irrottaa näistä seksuaalisista odotuksista. Kun aistillisuus lepää seksuaalisuuden varjossa, jokainen kosketus, katse, maku, haju ja ääni saa oletetun seksuaalisen merkityksen. Aistillinen vetovoima ja läheisyys voivat olla syvästi emotionaalisia, intohimoisia ja/tai niihin voi liittyä vallan ja leikin dynamiikkaa, kuten erilaisissa kinkkiin tai BDSM:ään kuuluvissa alakulttuureissa, ilman että seksi tai romantiikka olisi koskaan läsnä.
Aistillisen tyydytyksen saaminen tai kiihottuminen toisesta ihmisestä vetovoiman ja läheisyyden aistikokemusten kautta voi olla olemassa seksistä riippumatta. Tämä ei tarkoita, että ne aina tapahtuvat tai tapahtuvat. Itse asiassa monet ihmiset nauttivat aistillisesta läheisyydestä seksin esiasteena tai keinona tuoda lisää merkitystä seksisuhteeseensa, mikä on hienoa. Vaikka seksillä voi kuitenkin olla merkitystä monille meistä, sen luokitteleminen merkityksellisimmäksi, intohimoisimmaksi tai ”korkeimmaksi muodoksi” vetovoimasta, läheisyydestä tai jopa rakkaudesta, jota ihminen voi ilmaista toista kohtaan, latistaa ne tavat, joilla ihmiset voivat ilmaista näitä yhteyden muotoja. On tärkeää tunnustaa, miten aistillisuus voi toimia erillään seksistä, erityisesti niille meistä, jotka eivät halua seksiä, joilla ei ole seksuaalista vetovoimaa, jotka ovat seksiä kaipaavia tai jotka yksinkertaisesti haluaisivat kokea aistillista tyydytystä ilman, että yhteiskunta, vertaisryhmät tai potentiaaliset kumppanit olettavat tai vaativat sitä seksuaalisesti. Joskus me todella ”haluamme vain halailla”, ja se on aivan yhtä merkityksellistä.
Vastaa