Adenosiinidifosfaatti

Määritelmä

substantiivi
monikko: adenosiinidifosfaatit
(biokemia) Adeniinista, riboosista ja kahdesta fosfaattiyksiköllä muodostuva nukleotidi; kemiallinen kaava: nukleobaasista, viiden hiilen sokerista ja fosfaattiryhmästä. Sokerikomponentti voi olla joko riboosi tai deoksiriboosi. Nukleotidi on siis nukleosidi, jossa on fosfaattiryhmä. Riippuen sokeriosaan kiinnittyneiden fosfaattiryhmien lukumäärästä nukleotidia voidaan kutsua nukleosidimonofosfaatiksi (jos siinä on vain yksi fosfaattiryhmä), nukleosididifosfaatiksi (jos siinä on kaksi fosfaattiryhmää) tai nukleosiditrifosfaatiksi (jos siinä on kolme fosfaattiryhmää).
Viisiprosenttisesta sokerikomponentista riippuen nukleosidi voi olla ribonukleosidi tai deoksiribonukleosidi. Ribonukleosidi on nukleosidi, jossa on riboosisokerikomponentti. Nukleoaasikomponentin perusteella ribonukleosidi voi olla adenosiini, guanosiini, sytidiini, uridiini tai 5-metyyliuridiini. Desoksiribonukleosidi on nukleosidi, jossa on desoksiriboosisokeria. Vastaavasti nukleobaasikomponentista riippuen deoksiribonukleosidi voi olla deoksiadenosiini, deoksiguanosiini, deoksisytidiini, tymidiini tai deoksuridiini. Nukleobaasikomponentista riippuen nukleosidit voidaan myös ryhmitellä joko ”kaksirenkaiseen” puriiniin tai ”yksirenkaiseen” pyrimidiiniin.

Rakenne

Adenosiinidifosfaatti (ADP) on nukleosidifosfaatti, joka koostuu ribonukleosidista ja kahdesta fosfaattiryhmästä. Se tarkoittaa, että sen sokerina on riboosi ja siihen on kiinnittynyt kaksi fosfaattiryhmää. Sen nukleosidi sisältää puriiniemästä eli riboosisokeriin kiinnittyneen adeniinin. Sen nukleosidiin on kiinnittynyt kaksi fosfaattiryhmää. Nukleosidi on pentoosisokerin selkäranka, johon on kiinnittynyt puriiniemäs adeniini (1′ hiilen kohdalla). Fosfaattiryhmät on sidottu peräkkäin pentoosisokerin 5′ hiileen.

Yleiset biologiset reaktiot

Yleiset biologiset reaktiot

ADP voidaan johtaa adenosiinitrifosfaatista (ATP). Se voidaan muuntaa keskenään ATP:ksi. Erityisesti ATP:tä defosforyloidaan ATP-masseilla ADP:n tuottamiseksi. ADP puolestaan voidaan fosforyloida ATP:ksi. Kasveissa tämä ADP:n muuntaminen ATP:ksi tapahtuu fotosynteesireittien kautta, koska valoenergia varastoituu kemiallisena energiana ATP:hen. Eläimillä energiaa voidaan ottaa ravinnon hajoamisesta. Ravintolähteistä saatavaa glukoosia käytetään pääasiassa energian keräämiseen glykolyysin, aerobisen hengityksen ja käymisen kautta. Energia varastoituu erityisesti ATP:n muodossa. ATP:n yhden fosforisidoksen hajottaminen voi tuottaa noin 30,5 kilojoulea ATP-moolia kohti.1
ADP voidaan hajottaa tuottamaan adenosiinimonofosfaattia (AMP, adeniininukleotidi, jossa on vain yksi fosfaatti). Kahden ADP-molekyylin yhdistäminen ATP-synteesin aikana adenylaattikinaasientsyymin vaikutuksesta johtaa AMP:n muodostumiseen: 2 ADP → ATP + AMP.

Biologiset tehtävät

ADP on välttämätön fotosynteesissä ja glykolyysissä. Se on lopputuote, kun adenosiinitrifosfaatti ATP menettää yhden fosfaattiryhmänsä. Prosessissa vapautuva energia käytetään monien elintärkeiden soluprosessien käynnistämiseen. ADP muuttuu uudelleen ATP:ksi lisäämällä fosfaattiryhmä ADP:hen. Näin tapahtuu prosesseissa, kuten substraattitason fosforylaatiossa, oksidatiivisessa fosforylaatiossa ja fotofosforylaatiossa.
ADP on tärkeä myös verihiutaleiden aktivoitumisen aikana. Se varastoituu verihiutaleen sisälle ja vapautuu vuorovaikutukseen verihiutaleiden ADP-reseptorien (esim. P2Y1-reseptorit, P2Y12-reseptorit jne.) kanssa.

Lisäys

Lyhenne(t)

• ADP

IUPAC

• (2R,3S,4R,5R)-5-(6-Aminopurin-9-yl)-3,4-dihydroksioksolan-2-yylimetyylifosfonovetyfosfaatti

Kemiallinen kaava

• C10H15N5O10P2