Pelottavien myrmidonien johtaja, kaupunkien ryöstelijä ja Hektorin surmaaja, jumalankaltainen Akilles oli yksinkertaisesti voittamaton taistelussa, ja vain Apollon jumalallinen väliintulo lopetti lopulta hänen pitkän valtakautensa kreikkalaisten suurimpana soturina. Rohkein, vahvin ja jopa komein sankari kreikkalaisessa tähtiarmeijassa, joka lähti Troijaan valloittamaan takaisin Helenaa, Akhilleus oli myös aivan liian ylpeä ja pahantuulinen omaksi parhaakseen, ja hänen holtiton raivonsa tulisi kalliiksi sekä hänen maanmiehilleen että viholliselle.
Varhaiselämä
Kreikkalaisessa mytologiassa Akhilleus syntyi Peleuksen ja Nereidia-naaraana eläneen Thetiksen lapsena. Tehdäkseen pojastaan kuolemattoman hänen äitinsä piti häntä jumalallisen tulen tai joidenkin kertomusten mukaan Styx-joen yllä. Lapsi roikkui kuitenkin kantapäänsä varassa, joten tämä ruumiinosa pysyi kuolevaisena, ja lopulta tämä heikkous johti Akhilleuksen tuhoon. Thetis, joka tiesi, että hänen poikansa kohtalona oli loistava mutta lyhyt elämä, pyrki piilottamaan Akhilleuksen pois maailmalta, ja niinpä poika kasvatettiin Skyroksella Lykomedeksen kuninkaallisen perheen kanssa, joissakin kertomuksissa jopa naamioituneena tytöksi. Joidenkin kertomusten mukaan sankarin kasvatuksesta vastasi myös Chiron, viisas kentauri, jonka oppilaiden joukkoon kuului myös Herkules.
Mainos
Sponsorointiviesti
Tämän artikkelin on sponsoroinut Total War™
Johtakaa valtavia reaaliaikaisia taisteluita ja Troijan sotaan perustuvaa hiekkalaatikkokampanjaa A Total War Saga: TROY:ssa. Tulossa vuonna 2020. Saatavilla toivelistalle nyt Steamissa.Lue lisää
Troijan sota
Akhilleuksen seikkailuja koskeva tietomme ylivoimaisesti rikkain lähde on Homeroksen kertomus Troijan sodasta Iliaksessa. Voidaankin perustellusti väittää, että Akilles on teoksen pääosassa, ja Homeros itse kuvailee tarinaansa kertomukseksi Akilleksen raivosta. Kirjan alkupuolella Odysseus, Ithakan ovela kuningas, lähetetään etsimään Akhilleusta ja taivuttelemaan hänet osallistumaan kreikkalaisten ja troijalaisten väliseen tulevaan sotaan. Odysseus oli mahtava neuvottelija, ja Akhilleuksen kunnianhimon ansiosta lähetystö onnistui, ja Akhilleus jätti poikansa Neoptolemuksen ja purjehti kohti Troijaa. Hänen mukanaan lähti 50 nopeaa laivaa, joissa kussakin oli 50 miestä hänen omasta yksityisarmeijastaan, myrmidoneista – pelottavista taistelijoista, jotka Zeus itse oli muuttanut muurahaisista ja antanut pojalleen Aiakokselle, Aeginan kuninkaalle ja Peleuksen isälle.
Advertisement
Troijan akaalainen piiritys kesti kymmenen vuotta, ja tänä aikana Akhilleus kunnostautui taistelussa ja ryösti peräti 23 kaupunkia lähialueella. Konfliktin alkuvaiheessa sankari myös väijytti troijalaisen ruhtinas Troiluksen tämän juodessa lähteestä ja uhrasi hänet Apollon kunniaksi. Tämä oli kreikkalaisten kannalta onnekasta, sillä oraakkeli oli määrännyt, että jos prinssi tapetaan ennen kuin hän täyttää 20 vuotta, Troija tuhoutuu. Joidenkin kertomusten mukaan Troiloksen murha tapahtui Apollon pyhäkössä, ja tämä saattaa selittää jousimiesjumalan kohtalokkaan kaunan Akillesta kohtaan.
Tilaa viikoittainen sähköpostiuutiskirjeemme!
Kreikkalaisten kannalta asiat näyttivät tässä vaiheessa melko hyvältä, mutta heidän kohtalonsa muuttui dramaattisesti huonompaan suuntaan, kun Mykenen kuningas ja kreikkalaisten joukkojen johtaja Agamemnon riitaantui suurimman soturinsa kanssa ja Akilles vetäytyi konfliktista. Riita alkoi sen jälkeen, kun Akhilleus oli eräässä ryöstöretkessään siepannut kaksi kaunotarta – Briseiksen ja Chryseiksen. Ensimmäisen hän piti itsellään, mutta Chryseiksen hän antoi Agamemnonille. Chryseiksen isä Kryses tarjosi kuitenkin houkuttelevia lunnaita tytön turvallisesta palauttamisesta. Agamemnon kieltäytyi, ja ehkä siksi, että tyttö oli ollut Apollon papitar, jumala oli tyytymätön päätökseen ja lähetti kulkutaudin aiheuttamaan tuhoa akhaialaisten leirissä. Agamemnon luopui lopulta palkinnostaan, mutta lohduttaakseen itseään menetyksellään hän otti Briseiksen Akillekselta. Tästä tempauksesta suuttuneena ja väittäen tulleensa häpäistyksi kaikkien maanmiestensä edessä Akhilleus myrmidoneineen ryntäsi leiriinsä odottamaan loppusodan loppua.
Ilman talismaanisoturiaan akaalaisten onni hiipui, ja troijalaiset ottivat Akhilleuksen poissaolosta itseluottamusta ja pääsivät hyökkäyksissään jopa vaarallisen lähelle akaalaisten leirin muureja ja onnistuivat sytyttämään tulipalon kreikkalaisten laivojen keskuudessa. Agamemnon tarjosi upeita lahjoja ja Briseiksen palauttamista, mutta turhaan, ja suurten vaarojen hetkellä jopa Akhilleuksen suuri ystävä Patroklos (Patroklos) pyysi sankaria palaamaan taisteluun tai ainakin antamaan hänelle luvan johtaa myrmidonit taisteluun. Akilles suostui jälkimmäiseen ja antoi Patroklosille haarniskansa, mutta sai ystävänsä lupaamaan, että hän osallistuisi vain puolustustehtäviin eikä ajaisi troijalaisia takaisin Troijaan. Kun troijalaiset näkivät panssaroidun Patroklosin, he luulivat, että Akhilleus oli palannut taisteluun, ja he joutuivat paniikkiin. Patroklos jätti menestyksen huumassa huomiotta johtajansa neuvon ja lähti pakenevien troijalaisten perään, tappoi jopa lyykialaisen Sarpedonin, Zeuksen pojan, ja saavutti Troijan muurit. Nuoren soturin epäonneksi Apollo, troijalaisten suojelija, päätti juuri sillä hetkellä puuttua asiaan, iski kypärän ja haarniskan pois ja ohjasi Euphorboksen keihään iskemään häntä selkään. Isku haavoitti Patroklosia vain, mutta Hektor, troijalainen prinssi, oli lähellä antaakseen lopullisen, kohtalokkaan iskun. Sen jälkeen seurasi pitkä taistelu ruumiin hallussapidosta, ja akaalaiset onnistuivat lopulta Menelaoksen ja Ajaxin johdolla viemään kaatuneen Patroklosin takaisin leiriinsä.
Akhilleuksen raivo
Kun Akhilleus huomasi tragedian, hän raivostui raivosta; nyt hän aikoi taistella ja kostaa hirvittävällä tavalla ystävänsä kuoleman. Hän pyysi heti äitiään Thetistä hankkimaan uuden haarniskan, ja tämä palkkasi metallurgian jumalan Hephaistoksen takomaan sankarille upeimman koskaan valmistetun haarniskan. Homeros kuvailee haarniskan hyvin yksityiskohtaisesti: kiiltävässä kilvessä oli kaikenlaisia kultaisia, hopeisia ja emalilla maalattuja kohtauksia, haarniska oli kiiltävää tinaa, ja kypärässä oli kultainen vaakuna.
Advertisement
Akhilleus, miehenmurtaja, pukeutuneena jumalalliseen haarniskaansa ja yhä raivosta liekehtivänä, astui jälleen kerran taistelukentälle ja kukisti vihollisen vasemmalta, oikealta ja keskeltä, lähettäen pitkän rivin troijalaisia sankareita alas Haadekseen. Sitten hän lähti Hektorin perään, ja vaikka Apollo yritti kolme kertaa suojella ruhtinasta sumupilvillä, nämä kaksi kohtasivat lopulta kaksintaistelussa Troijan muurien ulkopuolella. Vaikka Hektor oli itsekin suuri soturi, hänestä ei ollut vastusta Akillekselle, joka surmasi troijalaisen nopeasti, sitoi hänet vaunuihinsa ja raahasi ruumiin kaupungin muurien eteen surevan perheensä nähden ja sen jälkeen takaisin akaalaisten leiriin, mikä oli pyhäinhäväistys, joka rikkoi kaikkia muinaisen sodankäynnin tapoja.
Priam, Troijan kuningas, matkusti salaa vihollisensa leiriin pyytääkseen Akillesta palauttamaan poikansa ruumiin, jotta tämä saisi asianmukaiset hautajaiset. Pitkän ja liikuttavan vetoomuksen jälkeen ja Athenen antaman ylimääräisen neuvon avulla Akhilleus lopulta suostui vanhan kuninkaan pyyntöön.
Näistä dramaattisista tapahtumista huolimatta, sota jatkui, ja Akhilleus hallitsi edelleen tapahtumia ja jopa tappoi Memnonin, etiopialaisten kuninkaan ja Priamoksen veljenpojan. Suuren soturin loppu oli kuitenkin lähellä. Aivan kuten hänen äitinsä oli pelännyt, sankarimme piti kaatua parhaassa iässään, vaikka hän oli voittanut kunniaa ja mainetta. Jälleen kerran Apollo puuttui ihmisten asioihin ja ohjasi nuolen, jonka oli päästänyt irti Paris – troijalainen prinssi, joka oli aloittanut sodan sieppaamalla kauniin Helenan. Nuoli osui tietysti ainoaan haavoittuvaan paikkaan, kantapäähän, ja niin Akhilleus lähetettiin alas Haadekseen. Sankari Ajax onnistui saamaan ruumiin talteen ja vei sen takaisin akaalaisten leiriin, jossa järjestettiin hautajaiset kaatuneen soturin kunniaksi. Upea haarniska annettiin Ajaxin kanssa käydyn riidan jälkeen Odysseukselle, jonka puuhevosen temppuilu lopetti lopulta piirityksen ja toi kreikkalaisille voiton.
Tukekaa voittoa tavoittelematonta järjestöämme
Tukenne avulla luomme ilmaista sisältöä, joka auttaa miljoonia ihmisiä oppimaan historiaa kaikkialla maailmassa.
Liity jäseneksi
Mainos
Esittelyt taiteessa
Akhilleus on suosittu aihe antiikin kreikkalaisessa taiteessa, ja sitä esiintyy maljakoilla ympäri Kreikkaa Ateenasta Mykonokseen. Seitsemänneltä viidennelle vuosisadalle eaa. ajoittuvissa mustilla ja punaisilla figuureilla varustetuissa keramiikkakuvioissa on muun muassa kohtauksia, joissa Peleus antaa poikansa Chironin hoiviin, Akhilleus saa jumalallisen haarniskansa äidiltään Thetikseltä, sankari ajaa takaa troijalaisprinssi Troilusta, tappaa Hektorin ja raahaa troijalaisprinssin vaunujensa perässä. Kun Akilleus pukeutuu haarniskaan, hänellä on useimmiten korinttilainen kypärä ja kilpi, jossa on gorgon-kuvio. Yksi yleisimmistä kuvauksista (joita on yli 150 kappaletta) on kuva, jossa Achilles ja Ajax ovat pukeutuneet haarniskoihinsa ja pelaavat rennosti lautapeliä nopalla Troijan sodan tauon aikana. Ehkä tunnetuin esimerkki on musta hahmoamfora, joka on peräisin vuodelta 530 eaa. ja joka on nyt Vatikaanin museossa.
Vastaa