Tavoitteet: Tutkimuksen tavoitteena on arvioida optimaalista tapaa arvioida aortan juuren ja kunkin Valsalvan sivuontelon mitat ja tutkia, miten yksittäinen mittaus yhdessä tasossa (kaikukardiografia tai 2-ulotteinen tietokonetomografia) voi aliarvioida aortan juuren maksimimittaa.

Menetelmät: Analysoitiin 112 potilaan aortan juuren ja nousevan aortan tietokonetomografia- ja tranthorakaalisen kaikukardiografian kuvat. Aortan juuren minimi- ja maksimimitat, juuren ympärysmitta ja kaikkien kolmen Valsalvan sinuksen kokonaispinta-ala mitattiin tasossa, joka oli kohtisuorassa aortan pituusakseliin nähden, käyttäen kolmiulotteista monitasorekonstruktiota. Lisäksi juuren maksimimittaa verrattiin kaikukardiografian ja 2-ulotteisen tietokonetomografia-angiografian mittauksista saatuihin mittauksiin.

Tulokset: Ero juuren minimi- ja maksimimitan mittauksissa oli 5,4 ± 3,2 mm (vaihteluväli 0-21 mm, P < 0,0001), ja se oli merkitsevästi suurempi potilailla, joilla oli bikuspidaalinen aorttaläppä, verrattuna potilaisiin, joilla oli trikuspidaalinen läppä (6,3 ± 4 mm, vaihteluväli 0-21 mm vs. 4,9 ± 2,6 mm, vaihteluväli 0-15 mm, P = ,036). Juuren maksimimitta mitattuna kolmiulotteisessa monitasorekonstruktiossa (49,1 ± 9,0 mm) erosi merkitsevästi juuren mitasta, joka mitattiin tranthorakaalisessa kaikukardiografiassa parasternaalisessa pitkän akselin näkymässä (44,8 ± 8,4 mm) ja kaksiulotteisessa tietokonetomografiassa (aksiaalitaso: 45,5 ± 9,0 mm, koronaalitaso: 46,1 ± 8,8 mm, sagittaalitaso: 45,1 ± 8,9 mm) (P < .001).

Päätelmät: Ero aortan juuren minimi- ja maksimimittojen mittauksissa on merkittävä ja voi ylittää 20 mm, erityisesti potilailla, joilla on bikuspidaalinen aorttaläppä. Siksi aortan juuren mitat voidaan aliarvioida merkittävästi vain yhdessä tasossa tehdyllä mittauksella (kaikukardiografia, tietokonetomografia-angiografia).