Bob Moogin vallankumoukselliset syntetisaattorit ovat 1960-luvulta lähtien muuttaneet populaarimusiikkia sellaisena kuin me sen tunnemme. Tässä on seitsemän populaarimusiikin merkkipaalua, jotka eivät kuulostaisi sellaisilta kuin ne kuulostavat ilman Moogin teknologiaa.

Lue lisää Moogista ja hänen loistavasta keksinnöstään tässä Red Bull TV:n ”The Ripple Effect” -jaksossa.

Gary Numan, ”Are ’Friends’ Electric?”

Gary Numan oli punkrokkari, kun hän meni studioon nauhoittamaan bändinsä (Tubeway Army) samannimistä debyyttialbumia. Mutta studion nurkasta hän löysi Minimoogin ja kääntyi välittömästi. Vasta Numanin toisella albumilla, vuoden 1979 ”Replicasilla”, hänen rohkea uusi syntetisaattorivisionsa pääsi kunnolla oikeuksiinsa.

Kraftwerk, ”Autobahn”

Totta kai saksalaiset robottipopin pioneerit olisivat Moogin keksinnön faneja! Minimoog toimii moottorina tässä leppoisassa 23-minuuttisessa poukkoilussa pitkin isänmaan valtateitä – lempeä välähdys tulevaisuudesta ja maailmanlaajuinen hitti.

New Order, ”Blue Monday”

Manchesterilaiset miserablistit ottivat käänteen ekstaattisen diskopopin suuntaan tämän vuoden 1983 bängerin myötä. Bassolinja tehtiin käyttäen Moog Sourcea ja Bernard Sumnerin itse rakentamaa Powertran-sekvensseriä.

Nine Inch Nails, ”Head Like a Hole”

Trent Reznor on käyttänyt Moog-syntetisaattoreita siitä lähtien, kun hän äänitti vuoden 1989 ”Pretty Hate Machine” -levyn demoja, ja hän väitti kerran, että kyseinen tuotemerkki on ”osa sitä sanastoa, jolla sovitan musiikkia”. Kun Moog päätti tuoda Minimoog Model D:n takaisin 30 vuoden tauon jälkeen, Reznor oli ensimmäisiä, jotka saivat uuden syntetisaattorin käsiinsä.

Donna Summer, ”I Feel Love”

Italialainen diskojättiläinen Giorgio Moroder oli Moogin suuri puolestapuhuja, ja instrumentti on keskeisellä sijalla tässä täysin syntetisoidussa vuoden 1977 diskohittihittihittihittejä tuottavassa ja säveltävässä teoksessa. Brian Eno sanoi tuolloin, että se oli ”tulevaisuuden ääni” – ja hän oli tietysti oikeassa.

Parliament, ”Flash Light”

Bernie Worrell, Parliament/Funkadelicin näppäilijämestari, kuuli Moogin ensimmäisen kerran edesmenneen proge-kuninkaan Keith Emersonin käsissä. Sitten hän teki siitä keskeisen osan Funkadelicin soundia. ”Flash Lightin” bassolinja soitettiin tiettävästi kolmella tai neljällä yhdistetyllä Minimoog-syntetisaattorilla.

Portishead, ”SOS”

Englantilaisen kokeellisen rockyhtyeen vuoden 1994 klassikko ”Dummy” tehtiin enimmäkseen Roland-syntetisaattorilla, mutta Adrian Utley hankki itselleen Minimoogin toista LP-levyään varten, sillä hän puolusti soittimen ”jättimäistä” ääntä. Kuuntele se heidän lumoavassa coverissaan ABBA:n ”SOS”-kappaleesta alla.