Verikokeet, joita joskus kutsutaan veripaneeleiksi, ovat yksi lääkärin perusvälineistä. Vielä vähän aikaa sitten lääkärit diagnosoivat potilaita havainnoimalla ja potilaiden kysymyksiin antamien vastausten perusteella. Nykyään meillä on käytettävissämme laaja valikoima testivaihtoehtoja, joista verikokeet ovat kaikkein perustavanlaatuisimpia.

Verikokeiden avulla lääkäri näkee yksityiskohtaisen analyysin elimistössäsi olevista ravintoaineista ja jätetuotteista sekä eri elinten (esim. munuaisten ja maksan) toiminnasta.

Kehon fyysisen tutkimuksen aikana lääkäri ottaa usein verta kemiallista tutkimusta ja täydellistä verenkuva-analyysiä (CBC-kokeet, Complete blood count) varten sekä lipidiprofiilia varten, jossa mitataan kolesterolia ja muita siihen liittyviä tekijöitä. Seuraavassa on lyhyt selitys mittauksissa käytetyistä lyhenteistä ja sen jälkeen kuvaukset useista yleisimmistä testin osista.

Verikokeiden mittaukset
Verikokeissa käytetään metristä mittausjärjestelmää ja esimerkiksi seuraavia lyhenteitä:

cmm soluja kuutiomillimetriä kohti

fL (femtoliter) fraktio yksi-litran miljoonasosa

g/dL grammaa desilitrassa

IU/L kansainvälisiä yksiköitä litrassa

mEq/L milliekvivalenttia litrassa

mg/dL milligrammaa desilitrassa

mL millilitrassa

mmol/L millimoolia litrassa

ng/mL nanogrammaa millilitrassa

pg (pikogrammaa) yksi-gramman biljoonasosa

Kemiapaneeli (tai metabolinen paneeli)

ALT (alaniiniaminotransferaasi)
Terveysalue: 8-37 IU/L
Tässä testissä tarkastellaan maksaentsyymin ALT tasoja. Kun maksasi on kunnossa, tämän testin tuloksen pitäisi olla vaihteluvälin sisällä. Kaikki korkeammat arvot voivat viitata maksavaurioon.

Albumiini
Terveysalue: 3,9-5,0 g/dl
Maksan valmistama proteiini, albumiinipitoisuus voi olla indikaattori maksa- tai munuaisongelmista.

A/G-suhde (albumiini/globuliinisuhde) tai kokonaisproteiinikoe
Terveyssuhde: hieman yli 1, joka suosii albumiinia
Veressäsi on kahdenlaisia proteiineja – albumiini (ks. edellä) ja globuliini. A/G-suhdetestissä verrataan näiden proteiinien tasoja toisiinsa. Kohonneet proteiinipitoisuudet voivat viitata huomiota vaativaan terveydentilaan.

Alkalifosfataasi
Terveysalue: 44-147 IU/L
Tämä entsyymi osallistuu sekä maksaan että luustoon, joten kohonneet arvot voivat viitata maksan ongelmiin tai luustoon liittyviin sairauksiin.

AST (aspartaattiaminotransferaasi)
Terveysalue: 10-34 IU/L
Tämä entsyymi esiintyy sydän- ja maksakudoksessa, joten kohonneet arvot viittaavat ongelmiin jommallakummalla tai molemmilla näistä alueista.

Bilirubiini
Terveysalue: 0,1-1,9 mg/dl
Tämä antaa tietoa maksan ja munuaisten toiminnasta, sappiteiden ongelmista ja anemiasta.

BUN (veren ureatyppi)
Terveysalue: 10-20 mg/dl
Tämä on toinen munuaisten ja maksan toiminnan mittari. Korkeat arvot voivat viitata ongelmaan munuaisten toiminnassa. Useat lääkkeet ja runsaasti proteiinia sisältävä ruokavalio voivat myös nostaa BUN-arvoja.

BUN/kreatiniinisuhde
Terve BUN:n ja kreatiniinin suhde: 10:1-20:1 (miehillä ja iäkkäillä henkilöillä voi olla hieman korkeampi)
Tämä testi osoittaa, poistavatko munuaiset jätteitä asianmukaisesti. Korkeat kreatiniinipitoisuudet, jotka ovat lihassupistusten sivutuote, erittyvät munuaisten kautta ja viittaavat heikentyneeseen munuaisten toimintaan.

Kalsium
Terveellinen vaihteluväli: 9,0-10.5 mg/dl (iäkkäät tyypillisesti hieman alhaisemmat arvot)
Liian paljon kalsiumia verenkierrossa voi viitata munuaisongelmiin, liian aktiiviseen kilpirauhas- tai lisäkilpirauhasen toimintaan, tiettyihin syöpätyyppeihin, mukaan lukien lymfooma, haiman ongelmiin tai D-vitamiinin puutteeseen.

Kloridi
Terveellinen alue: 98-106 mEq/L
Tämä kivennäisainemateriaali mitataan usein osana elektrolyyttipaneeleita. Runsaasti suolaa sisältävä ruokavalio ja/tai tietyt lääkkeet aiheuttavat usein kloridin kohoamisen. Ylimääräinen kloridi voi olla merkki elimistön liian happamasta ympäristöstä. Se voi myös olla punainen lippu nestehukan, multippelin myelooman, munuaishäiriöiden tai lisämunuaisen toimintahäiriön suhteen.

Kreatiniini
Terveysalue: 0,5-1,1 mg/dl naisilla; 0,6-1,2 mg/dl miehillä (iäkkäillä voi olla hieman alhaisempi)
Munuaiset käsittelevät tätä jätetuotetta, joten kohonneet arvot voivat viitata ongelmaan munuaisten toiminnassa.

Päivänopeusglukoosi (verensokeri)
Terveysalue: 70-99 mg/dl keskiverto aikuisella (iäkkäillä on taipumus saada korkeampia arvoja, vaikka he olisivat terveitä
Verensokeriarvoihin voivat vaikuttaa äskettäin nautitut ruoat tai juomat, nykyinen stressitaso, mahdollisesti käyttämäsi lääkkeet ja vuorokaudenaika. Paastoverensokeritesti tehdään vähintään 6 tunnin kuluttua siitä, kun ei ole syöty tai juotu muuta kuin vettä.

Fosfori
Terveysalue: 2,4-4,1 mg/dl
Fosforilla on tärkeä merkitys luuston terveydelle, ja se liittyy kalsiumtasoihin. Liian suuri fosforipitoisuus voi viitata munuaisten tai lisäkilpirauhasen ongelmaan. Alkoholin väärinkäyttö, pitkäaikainen antasidien käyttö, diureettien tai D-vitamiinin liiallinen saanti ja aliravitsemus voivat myös nostaa fosforipitoisuuksia.

Kalium
Terveysalue: 3,7-5,2 mEq/L
Tämä kivennäisaine on välttämätön hermoimpulssien välittämisessä, lihastoimintojen ylläpitämisessä ja sydämen sykkeen säätelyssä. Diureetit, lääkkeet, joita käytetään usein korkean verenpaineen hoitoon, voivat aiheuttaa matalia kaliumpitoisuuksia.

Natrium
Terveysalue: 135-145 mEq/L
Toinen elektrolyyttien perheeseen kuuluva kivennäisaine natrium auttaa elimistöäsi tasapainottamaan vesitasapainoa ja auttaa hermoimpulsseissa ja lihassupistuksissa. Epäsäännölliset natriumpitoisuudet voivat viitata nestehukkaan, lisämunuaisten häiriöihin, liialliseen suolan, kortikosteroidien tai kipulääkkeiden saantiin tai maksa- tai munuaisongelmiin.

Lipidipaneeli (tai lipidiprofiili)

Lipidipaneeli on kokoelma testejä, joilla mitataan verenkierrossa olevia erityyppisiä kolesteroli- ja triglyseridipitoisuuksia (rasvoja).

Kokonaiskolesteroli
Yleiset säännöt (parhaasta huonoimpaan):

  • Terveellinen Alle 200 mg/dl (alle 5,18 mmol/l)
  • Rajoittain korkea 200-239 mg/dl (5.2-6,2 mmol/L)
  • Korkea Yli 240 mg/dl (yli 6,2 mmol/L)

Tässä testissä mitataan sekä LDL- (huono) että HDL-kolesterolin (hyvä) yhdistetty taso. Testi voidaan tehdä yksinkertaisesti yksilön kolesterolitasojen kirjaamiseksi tai vertailutarkoituksiin (esim. sen selvittämiseksi, tehoavatko kolesterolia alentavat lääkkeet tai ravintoaineet).

Triglyseridit
Terveysalue: 40-160 mg/dl
Nämä rasvat ovat verenkierrossa ja voivat vaikuttaa sydänsairauksiin ja muihin terveysongelmiin.

HDL-kolesteroli
Yleiset säännöt:

  • Paras Yli 60 mg/dl
  • Hyvä 50-60 mg/dl
  • Huono Miehillä alle 40 mg/dl; naisilla alle 50 mg/dl

Kutsutaan myös nimellä ”hyvä” (good) kolesteroli, ja HDL (high-density lipoprotein) suojaa sydänsairauksilta. Alhaiset arvot ovat sydänsairauksien riskitekijöitä.

LDL-kolesteroli
Yleiset säännöt (parhaasta huonoimpaan):

  • Optimaalinen Alle 100 mg/dl
  • Lähes optimaalinen 100-129 mg/dl
  • Rajatasolla korkea 130-159 mg/dl
  • Korkea 160-189 mg/dl
  • Erittäin korkea Yli 189 mg/dl

Tunnetaan myös nimellä ”paha kolesteroli”, LDL (low-density lipoprotein) on aine, joka tukkii valtimoita ja on yhteydessä sydänsairauksiin.

Kokonaiskolesteroli/HDL-suhde
American Heart Associationin ohjeet:

  • Optimaalinen suhdeluku 3,5:1
  • Terve suhdeluku 5:1 tai vähemmän

Tämä suhdeluku on toinen tapa tarkistaa sydänsairauksien riski. Se määritetään jakamalla HDL-kolesterolitasosi kokonaiskolesteroliin. Mutta älä huolehdi matematiikasta – laboratorio tekee yleensä laskennan, joten lääkäri vain kertoo sinulle, mikä suhde on.

Täydellinen verenkuva (CBC)

CBC-kokeessa tutkitaan veren soluelementtejä, kuten punasoluja, erilaisia valkosoluja ja verihiutaleita. Seuraavassa on luettelo tavallisesti mitattavista aineosista sekä tyypilliset arvot. Jos lääkärisi sanoo, että olet kunnossa, mutta testituloksesi poikkeavat jonkin verran tässä esitetystä vaihteluvälistä, älä huolestu. Jotkin laboratoriot tulkitsevat testituloksia hieman eri tavalla kuin toiset, joten älä pidä näitä lukuja absoluuttisina.

WBC (valkosolujen) leukosyyttimäärä
Normaali alue: 4 300-10 800 cmm
Valkosolut auttavat torjumaan infektioita, joten korkeasta valkosolujen määrästä voi olla apua infektioiden tunnistamisessa. Se voi myös viitata leukemiaan, joka voi aiheuttaa valkosolujen määrän lisääntymistä. Toisaalta liian vähäinen valkosolujen määrä voi johtua tietyistä lääkkeistä tai terveysongelmista.

WBC (valkosolujen) erotusarvo
Normaali vaihteluväli:

  • Neutrofiilit 40 % – 60 % kokonaismäärästä
  • Lymfosyytit 20 % – 40 %
  • Monosyytit 2 % – 8 %:a
  • Eosinofiilit 1 % – 4 %:a
  • Basofiilit 0.5 % – 1 %

Tässä testissä mitataan edellä lueteltujen erityyppisten valkosolujen lukumäärää, muotoa ja kokoa. WBC:n erotuslaskenta osoittaa myös, ovatko eri solujen määrät oikeassa suhteessa toisiinsa nähden. Epäsäännöllisyydet tässä testissä voivat olla merkki infektiosta, tulehduksesta, autoimmuunisairauksista, anemiasta tai muista terveysongelmista.

RBC (punasolujen) erytrosyyttien määrä
Normaalialue: 4,2-5,9 miljoonaa cmm
Kehossamme on miljoonia punasoluja, ja tämä testi mittaa punasolujen määrän tietyssä verimäärässä. Se auttaa meitä määrittämään punasolujen kokonaismäärän ja antaa meille käsityksen niiden eliniästä, mutta se ei kerro, mistä ongelmat johtuvat. Jos siis esiintyy epäsäännöllisyyksiä, tarvitaan muita testejä.

Hematokriitti (Hct)
Normaali alue: 45-52 % miehillä; 37-48 % naisilla.
Hyödyllinen anemian diagnosoinnissa, tämä testi määrittää, kuinka suuri osa elimistön kokonaisverimäärästä koostuu punasoluista.

Hemoglobiini (Hgb)
Normaalialue: 13-18 g/dl miehillä; 12-16 g/dl naisilla
Punaiset verisolut sisältävät hemoglobiinia, joka tekee verestä kirkkaanpunaista. Vielä tärkeämpää on, että hemoglobiini kuljettaa happea keuhkoista koko kehoon; sitten se palaa keuhkoihin hiilidioksidin mukana, jonka hengitämme ulos. Terve hemoglobiinitaso vaihtelee sukupuolen mukaan. Alhaiset hemoglobiiniarvot voivat viitata anemiaan.

Keskimääräinen hemoglobiinitilavuus (MCV)
Normaali vaihteluväli: 80-100 femtolitraa
Tämä testi mittaa punasolujen keskimääräistä tilavuutta eli sitä, kuinka paljon tilaa kukin punasolu keskimäärin täyttää. Epäsäännöllisyydet voivat viitata anemiaan ja/tai krooniseen väsymysoireyhtymään.

Keskimääräinen hemoglobiini (MCH)
Normaali vaihteluväli: 27-32 pikogrammaa
Tämä testi mittaa hemoglobiinin keskimääräistä määrää tyypillisessä punasolussa. Liian korkeat tulokset voivat olla merkki anemiasta, kun taas liian matalat tulokset voivat viitata ravitsemukselliseen puutokseen.

Mean corpuscular hemoglobin concentration (MCHC)
Normaali vaihteluväli: 28-36
MCHC-testi ilmoittaa hemoglobiinin keskimääräisen konsentraation tietyssä punasolumäärässä. Tässäkin etsitään viitteitä anemiasta, jos määrä on alhainen, tai mahdollisista ravitsemuksellisista puutteista, jos se on korkea.

Punasolujen jakauman leveys (RDW tai RCDW)
Normaali alue: 11 % – 15 %
Tällä testillä saadaan käsitys punasolujen muodosta ja koosta. Tässä tapauksessa ”leveys” viittaa jakauman mittaukseen, ei solujen kokoon. Maksasairaus, anemia, ravitsemuspuutokset ja monet terveydentilat voivat aiheuttaa korkeita tai matalia RDW-tuloksia.

Hiutaleiden lukumäärä
Normaali alue: 150 000 – 400 000 ml
Hiutaleet ovat pieniä solujen osia, jotka osallistuvat veren hyytymiseen. Liian monta tai liian vähän verihiutaleita voi vaikuttaa hyytymiseen eri tavoin. Verihiutaleiden määrä voi myös viitata terveydentilaan.

Mean Platelet Volume (MPV)
Normaali alue: 7,5-11,5 femtolitraa
Tämä testi mittaa ja laskee verihiutaleiden keskimääräisen koon. Korkeampi MPV tarkoittaa, että verihiutaleet ovat suurempia, mikä voi altistaa henkilön sydänkohtauksen tai aivohalvauksen riskille. Matalammat MPV-arvot merkitsevät pienempiä verihiutaleita, mikä tarkoittaa, että henkilö on vaarassa sairastua verenvuotohäiriöön.

Kilpirauhanen

Ei kuulu tavanomaiseen veripaneeliin, mutta tilaan usein kilpirauhaskokeita potilailleni, etenkin jos he raportoivat väsymyksestä ja painonnoususta tai painonpudotuksesta ja hermostuneisuuden tai yliaktiivisuuden tunteesta. Jotkut lääkärit hylkäävät raja-arvoisen alhaiset tai korkeat testit, mutta olen huomannut, että niistä voi olla paljon apua kilpirauhasongelmien tunnistamisessa. Tässä ovat vaihteluvälit, joita etsin kilpirauhaskokeissa:

Testi Normaali vaihteluväli
Kilpirauhasta stimuloiva hormoni (TSH) 0.3 – 3
Kokonais-T4 (kokonaistyroksiini) 4,5 – 12,5
Vapaa T4 (vapaa tyroksiini) 0.7-2.0
T3 yhteensä (trijodityroniinin kokonaismäärä) 80-220
Vapaa T3 (vapaa trijodityroniini) 2.3 – 4.2

Jos testisi osoittaa, että olet alle vähimmäislukujen, saatat kärsiä kilpirauhasen vajaatoiminnasta eli kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Jos tuloksesi ovat normaaliarvojen yläpuolella, sinulla saattaa olla liian aktiivinen kilpirauhanen eli kilpirauhasen liikatoiminta. Kummassakin tapauksessa lääkärisi voi neuvoa sinua sopivan lääkityksen suhteen.

D-vitamiini

Normaalialue: 30-74 ng/ml
Säännölliset lukijat tietävät, että suosittelen usein D-vitamiinin lisäravinteita, koska puutokset ovat hyvin yleisiä. Liian vähäinen D-vitamiinin määrä voi altistaa luunmurtumille, sydänsairauksille, syövälle ja monille muille vaivoille. Kehomme voi valmistaa D-vitamiinia, mutta vain silloin, kun paljas iho ilman aurinkovoidetta ja -voidetta altistuu auringonvalolle. Ja silloinkin värilliset ja iäkkäät ihmiset eivät välttämättä pysty valmistamaan riittäviä määriä optimaalisen terveyden kannalta. Paras tapa määrittää, tarvitsetko lisäravinteita, on tehdä D-vitamiinitesti, joka tunnetaan nimellä 25-hydroksivitamiini D. Tässäkään lääkärit eivät aina ole yhtä mieltä siitä, miten tuloksia pitäisi tulkita. Oma mieltymykseni on, että lukemat ovat normaalialueella.

Testejä on saatavilla melko paljon muitakin, mutta tässä esitetyt testit ovat yleisimpiä.

Tarkkojen lukemien saamiseksi muista noudattaa lääkärin ohjeita testeihin valmistautumisessa. Sinua saatetaan esimerkiksi pyytää olemaan syömättä ja juomaan vain vettä muutamasta tunnista 12 tuntiin etukäteen. Noudata näitä ohjeita, tai tuloksesi voivat vääristyä ja vaatia lisäkokeita tai jopa tarpeettomia lääkkeitä.