Psykologisten käytäntöjen taustalla olevien teorioiden oppiminen voi olla arvokas työkalu jokaiselle sosiaalityöntekijälle. Sen ymmärtäminen, miksi ihmiset toimivat niin kuin toimivat, voi olla askel kohti sitä, että heitä autetaan pääsemään eroon huonoista tavoista ja osoittamaan käyttäytymistä, joka auttaa heitä menestymään elämässä.

Populaariset sosiaalityön teoriat

Sosiaalityöntekijöiden tulisi tutustua viiteen erilaiseen psykologiseen teoriaan, joilla on merkitystä sosiaalityön käytännössä.

PSYKOSOSIAALINEN TEORIA

Erik Eriksonin vuonna 1959 esittämä psykososiaalinen teoria pohjautuu Sigmund Freudin aikaisempaan työhön ja on saanut vaikutteita siitä. Psykososiaalisessa teoriassa keskitytään kuitenkin tapoihin, joilla yksilöt muokkautuvat sosiaalisessa ympäristössään ja reagoivat siihen.

Eriksonin teorian mukaan yksilöiden minäkäsitys kasvaa ja kehittyy, kun he joutuvat elämänsä aikana kosketuksiin useiden sosiaalisten kriisien kanssa, joista kukin pakottaa yksilön reagoimaan ja sopeutumaan. Näitä sosiaalisia kriisejä ovat muun muassa luottamus vs. epäluottamus, joka tapahtuu lapsuudessa ja antaa tietoa siitä, miten yksilö luottaa; teollisuus vs. alemmuus, joka antaa tietoa sellaisista ominaisuuksista kuin työmoraali, pätevyys ja itsearvostus; ja läheisyys vs. eristäytyneisyys, joka luo pohjan rakkaudelle.

Jokainen Eriksonin sosiaalisista kriiseistä antaa tietoa siitä, miten yksilöt näkevät itsensä, miten he reagoivat maailmaan

ja ympärillään oleviin ihmisiin ja millaisia taitojaan kehittelevät elämässä. Yhdessä nämä kriisit muodostavat ”kypsymisaikataulun”, jota sosiaalityöntekijät voivat käyttää pohjana sille, miten he kohtelevat asiakkaita, mitä palveluja he tarjoavat ja millä tavoin tietty asiakas poikkeaa odotetusta.

PSYKODYNAMINEN TEORIA

Freudin aloittama ja Eriksonin ja muiden jatkama psykodynaaminen teoria pyrkii ymmärtämään syitä, miksi ihmiset käyttäytyvät niin kuin käyttäytyvät. Toisin kuin käyttäytymispsykologia, joka käyttää tieteellisiä menetelmiä ihmisten käyttäytymisen ja ympäristön välisten kausaalisuhteiden määrittämiseksi, psykodynaaminen teoria keskittyy yksilön sisäiseen maailmaan, joka jaetaan id:hen, egoon ja superegoon.

Psykodynaamisessa teoriassa id käsittää alkukantaisen halun etsiä mielihyvää ja välttää kipua, superego koostuu yhteiskunnallisista odotuksista, sosiaalisista moraalista ja omastatunnosta ja ego pyrkii löytämään realistisia tapoja hakea mielihyvää ja välttääkseen kipua, ja näin ollen se pyrkii löytämään tasapainon näiden kahden välillä. Tiedostamaton mieli (id ja superego) ovat jatkuvassa ristiriidassa tietoisen mielen (ego) kanssa, ja tämä aiheuttaa ahdistusta ja saa yksilön omaksumaan puolustusmekanismeja, jotta hän voisi paremmin selviytyä sisäisen konfliktin aiheuttamasta stressistä.

Sosiaalityöntekijöille on tärkeää muistaa, että tämä konflikti on olemassa ja että kukaan ei käyttäydy ilman syytä. Tuon syyn löytäminen voi auttaa sosiaalityöntekijää arvioimaan paremmin tilanteiden ja asiakkaiden tarpeita ja tarjoamaan heille heidän tarvitsemiaan palveluja.

Transpersoonallinen teoria

Vaikka sitä ei ole täysin tunnustettu tieteelliseksi tieteenalaksi, transpersoonallinen teoria ja sen painotus parantumiseen ja pyrkimykseen voi tehdä siitä hyödyllisen sosiaalityöntekijän työkalupakissa. Carl Jungin uranuurtajana transpersoonallinen teoria ”käyttää positiivisia vaikutteita, sairaan ihmispsyyken ja puolustuksemme sijaan, mallina inhimillisen potentiaalin toteuttamiselle”, GoodTherapy kertoo. Toisin sanoen teoria käyttää pyhimyksiä, taiteilijoita, sankareita ja muita vastaavia hahmoja – ihmisiä, joilla on vahva minä-identiteetti, jota muut voivat pyrkiä jäljittelemään – tavoiteltavina esimerkkeinä.

Transpersoonallinen teoria tutkii ihmisen kehitystä, ja sen tavoitteena on auttaa ihmisiä kehittämään vahvempia minä-identiteettejä ikääntyessään, jolloin heistä tulee enemmän niiden pyhimysten ja sankareiden kaltaisia, joita he haluavat olla. Teoria on sekä henkinen että psykologinen, ja vaikka siltä puuttuu muiden psykologian alojen uskottavuus, se voi olla hyödyllinen tapa auttaa asiakasta voittamaan vastoinkäymiset ja kehittämään hyviä tapoja.

SOSIAALINEN OPPIMISTEORIA (SOSIAALINEN KOGNITIIVINEN TEORIA)

Sosiaalisessa oppimisteoriassa Albert Bandura rakentaa B.F. Skinnerin käyttäytymisteorioiden pohjalta. Käyttäytymispsykologiassa keskitytään ympäristön ja vahvistuksen vaikutukseen käyttäytymiseen, mutta Bandura lisää kaksi tärkeää eroa: ärsykkeen ja vasteen välillä tapahtuu välittäviä prosesseja ja yksilöt voivat oppia käyttäytymistä havainnoimalla.

Sosiaalisen oppimisen teoria esittää ajatuksen, että ihmiset usein mallintavat ympäristössään havaitsemaansa käyttäytymistä, erityisesti silloin, kun he havainnoivat kyseistä käyttäytymistä itsensä kaltaisilta ihmisiltä, ja silloin, kun kyseistä käyttäytymistä vahvistetaan muissa. Esimerkiksi nuori poika, joka havaitsee isässään käyttäytymistä, josta yhteiskunta palkitsee – toimeentulon ansaitseminen, vähäiset tunteet, asioiden korjaaminen käsillään – jäljittelee todennäköisesti kyseistä käyttäytymistä. Jos nuo käyttäytymismallit sitten palkitaan, ne vahvistuvat ja yksilö toistaa niitä todennäköisemmin.

Tämä voi tietysti tapahtua myös ongelmallisten käyttäytymismallien kohdalla. Yksilö, joka havaitsee mallin kohtelevan muita huonosti ja saavan siitä palkkion, saattaa seurata samaa tietä. Sosiaalityöntekijät voivat sosiaalisen oppimisen teorian avulla erottaa henkilön, jota asiakas saattaa käyttää käyttäytymismallina, ja käyttää tätä tietoa auttaakseen korjaamaan tuhoisaa käyttäytymistä.

SYSTEEMITEORIA

Systeemiteorian mukaan käyttäytymiseen vaikuttavat erilaiset tekijät, jotka toimivat yhdessä järjestelmänä. Henkilön vanhemmat, ystävät, koulu, taloudellinen luokka, kotiympäristö ja muut tekijät vaikuttavat siihen, miten henkilö ajattelee ja toimii. Järjestelmän puuttuvien tai tehottomien osien korjaaminen voi vaikuttaa myönteisesti käyttäytymiseen. Käänteinenkin pätee tietysti.

Eräässä tapaustutkimuksessa asiakas syyllistyi riskikäyttäytymiseen, kuten huumeiden väärinkäyttöön ja suojaamattomaan seksiin. Hänen ympäristöään tutkittaessa selvisi, että hän ei ollut ollut ollut yhteydessä isäänsä viiteen vuoteen, ja osa hänen ainoista muistoistaan isästä oli huumeiden väärinkäyttöä ja riitelyä äitinsä kanssa. Tämä johti asiakkaan itsehoitoon huumeilla, kun asiat menivät huonosti, ja tarjosi myös huonon sosiaalisen mallin ihmissuhteille ja vähäisen emotionaalisen tuen.

Systeemiteoriassa sosiaalityöntekijän on havainnoitava ja analysoitava kaikkia niitä systeemejä, jotka vaikuttavat yksilön käyttäytymiseen ja hyvinvointiin, ja työskenneltävä näiden systeemien vahvistamiseksi. Tämä voi tapahtua tarjoamalla positiivisia roolimalleja, terapiaa tai muita palveluita, jotka auttavat luomaan yksilölle tukevamman järjestelmän.