Nykyaikaisessa joukkoväkivallan kulttuurissa, jota koetaan Yhdysvalloissa ja kaikkialla maailmassa – erityisesti Parklandin ammuskelun jälkeen – on herännyt kysymyksiä luonnostaan vaarallisiin terrori-iskuihin tai joukkoampumisiin reagoivien poliisien ajattelu- ja päättelykyvyistä, temperamentista, stressinhallinnasta ja jopa fyysisestä rohkeudesta.
Miten lainvalvontatehtäviin erikoistuneet esimiehet muokkaavat ja jalostavat reagoivien konstaapelien välttämättömiä mentaalisia ominaisuuksia? Lisäksi miten esimiehet ja poliisikouluttajat tunnistavat nämä ominaisuudet SWAT-joukkueiden ehdokkaissa?
Seuraavassa on neljä synnynnäistä ominaisuutta tai mahdollisesti kehitettävissä olevaa piirrettä, joita Richlandin piirikunnan sheriffin osaston (Richland County Sheriff’s Department, RCSD) eliitti-erikoisjoukkue (Special Response Team, SRT) etsii uusilta joukkueen jäseniltä.
1. De-eskalointi-ajattelutapa
”Reagointi alkaa meillä de-eskalointi-ajattelulla – uhan lieventämisellä – missä tahansa tilanteessa, eikä niinkään voimakeinojen käyttämisellä”, sanoo Richlandin piirikunnan sheriffin osaston apulaispäällikkö Chris Cowan, joka johtaa osaston erikoisjoukkueiden osastoa, jonka yksi elementti on erikoisjoukkojen eliittiryhmä Special Response Team (SRT). ”Haluamme, että SRT-operaattoreillamme on vartijan eikä soturin ajattelutapa. Haluamme suojella elämää, myös epäillyn elämää, kaikissa tilanteissa. Tämä on se, mitä etsimme rekrytointiprosessissa, koulutusprosessissa ja sen jälkeen. Se on todella kulttuurinen asia.”
Cowanin mukaan ihmishenkien pelastaminen ihmishenkien ottamisen sijaan missä tahansa hengenvaarallisessa tilanteessa vaatii paljon syvällisempää ajattelua, epäitsekkyyttä ja jopa fyysistä kuntoa.
”SWAT-joukkueiden vanha mentaliteetti oli se, että ryhmät miehitettiin epätyypillisillä ihmisillä, jotka suurelta osin ajettiin suoran toiminnan mahdollisuudesta. Se on muuttunut. Nykyään kyse on ihmishenkien pelastamisesta”, sanoi luutnantti Dominick Pagano, RCSD:n SRT:n taktinen komentaja.
2. Kyky ohjelmoida keho uudelleen
SRT-kandidaatin tai -operaattorin on osoitettava täydellistä sitoutumista tiimipelaajaksi. Toiseksi hänen on kyettävä ajattelemaan ja fyysisesti toimimaan koulutusympäristössä, joka jäljittelee tarkasti sitä, mitä todellisessa maailmassa tapahtuu. Tämän ympäristön jäljittely on RCSD:n haaste.
”Tiedämme, että kun syke nousee yli 135 lyöntiin minuutissa, siirrytään fysiologiselle alueelle, jossa tunnelinäkeminen alkaa, hieno- ja monimutkaiset motoriset taidot alkavat heikentyä ja kuuloaisti on poissuljettu”, Pagano sanoi. ”Siksi taistelutilanteessa taistelijat kertovat usein, etteivät he kuule huudettuja käskyjä tai etteivät he tiedä, kuinka monta laukausta on ammuttu, koska kyseisellä fysiologisella vyöhykkeellä oleva taistelija ei kirjaimellisesti kuule niitä.”
Pagano viittaa siihen, miten sympaattinen hermosto (SNS) reagoi, kun henkilö on erilaisten fyysisten uhkien alaisena.”
Paganon mukaan SRT-koulutuksessa keskitytään vanhaan sotilassanontaan – tarkkaavaisuuteen – mutta ei tarkkaavaisuuteen sellaisena kuin se koetaan rauhallisella alueella leposykkeen avulla. Sekä Cowan että Pagano etsivät operaattoreita – ja pyrkivät kehittämään operaattoreita – jotka voivat mitattavasti parantaa tarkkaavaisuuttaan yksityiskohtiin toimiessaan tuolla SNS-vyöhykkeellä, kun syke saavuttaa ja ylittää 135 lyöntiä minuutissa.
Muilla sanoilla RCSD-operaattorin on etsittävä SNS-vyöhykkeen alitason rauhallisuutta ja laajennettava tilannetietoisuuttaan kapean ”tunneli”-näkemyksen ulkopuolelle. Miten?
Poliisien normaalista ampumaradalla tapahtuvasta harjoittelusta poiketen SRT-operaattoreiden – kuten muidenkin lainvalvontavirastojen SWAT-tiimien jäsenten – tehtävänä voi olla sprintata 100 metriä, jotta syke nousee vähintään 135 lyöntiin minuutissa, ja sen jälkeen ampua.
”Haluamme ohjelmoida ruumiin ja mielen uudelleen niin, että ne pystyvät toimimaan paremmin äärimmäisissä stressiolosuhteissa”, Pagano sanoi. ”Haluamme, että poliisit oppivat hidastamaan hengitystään, hengittämään sisään suun kautta ja ulos nenän kautta ja pitämään päänsä aina kääntyneenä.” Pagano sanoo, että tämä pätee peruspartioupseereihin, mutta vielä enemmän SRT-operaattoreihin.
Jatkuva harjoittelu SNS:n suoritusalueella auttaa rauhoittamaan ja hallitsemaan tiedon ylikuormitusta ja laajentamaan tunnelinäkökulmaa, ei lainkaan toisin kuin aloitteleva hävittäjälentäjä yrittää laskeutua suihkukoneellaan lentotukialukselle. Jatkuva harjoittelu ehdollistaa kehoa ja mieltä.
”Kun upseerimme alkavat viihtyä tuolla vyöhykkeellä, he alkavat omaksua koko ympäristön. Ja he oppivat ja kehittävät kyvyn tehdä sen muutamassa sekunnissa. Kyse on taktisesta tietoisuudesta”, Cowan sanoi.
Nopeus ja tarkkaavaisuus vyöhykkeen sisällä ovat avainasemassa.
”Jos esimerkiksi menemme taloon ja meillä on pahis, joka ryntää ulos makuuhuoneesta ase tähtäimessä kohti poliisejamme, onko meillä oikeus tappavaan voimankäyttöön?”, Cowan sanoi. Ehdottomasti”, sanoi Cowan. ”Mutta mitkä ovat ympäristön muut osatekijät, jotka on myös otettava huomioon? Missä on ”nainen”, jos nainen on olemassa? Missä on lapsi tai lapset? Mitä seinän toisella puolella on? Mitä tuosta sivuovesta on tulossa? Onko siellä ikkuna?”
Mitä muuta? Kyse ei ole vain ampumisesta, fyysisestä harjoittelusta ja kyvystä toimia SNS-alueella.
Henkinen joustavuus
”Arvioimme ihmisiä nöyrän palveluhenkisyyden, huoltajuuden, halun ja kommunikointitaitojen perusteella”, sanoi Cowan.
Kumpikin Cowan ja Pagano sanovat, että heihin tekee paljon suuremman vaikutuksen hitaimmatkin SRT-kandidaatit, jotka eivät suostu luovuttamaan, kuin se, läpäisevätkö he alkuvaiheen PT-testin vai eivät.
”Jos hän ei luovuta koulutuksessa ja jatkaa eteenpäin, se kertoo minulle, että jos operaattori on kaatunut, kyseinen upseeri tekee kaikkensa saadakseen operaattorin ulos”, Pagano sanoi.”
Luonnolliset pelot vaikuttavat myös RCSD:n SRT-arviointiin ja -koulutukseen. Kaikki nämä liittyvät toisiinsa, kun arvioidaan jonkun fyysistä rohkeutta.
Kaikissa koulutusskenaarioissa on mukana yllättäviä alatilanteita. Kuten reaalimaailmassa, kaikissa harjoitusskenaarioissa ei ole mahdollista ratkaisua tai myönteistä lopputulosta.
”Voimme opettaa kaverin ampumaan ja voimme parantaa hänen fyysistä kuntoaan, jotta hän pystyy toimimaan SNS:ssä”, Cowan sanoi. ”Mutta haluamme ihmisiä, joilla on henkinen ja emotionaalinen hyvinvointi tunnistaa heikkoutensa; ei esteenä tai esteenä kehittymiselle, vaan jotain, joka ajaa heitä loistamaan.”
Tahto tehdä kovasti töitä
Kun hakijoilta kysytään haastattelu-, arviointi- ja valintavaiheessa, miksi he haluavat päätoimiseksi SRT:n operaattoriksi, vastaukset saattavat vaihdella sanoista ”Minulla on sotilaallinen tausta” sanoihin ”Haluan olla paras.”
Parempi vastaus on Cowanin mukaan: ”Teen kovasti töitä”. En tiedä kaikkea. Mutta haluan oppia. Haluamme ihmisiä, jotka käyttävät ensin silmiä ja korvia, sitten aivoja ja vasta sitten suuta. Haluamme ihmisiä, jotka kuuntelevat, ajattelevat ja käsittelevät tietoa ja toimivat ja puhuvat viimeisenä.”
Kysyttäessä, onko jokaisessa partiopoliisipäällikössä sisimmässä sitä, että hänestä voisi tulla SRT-operaattori, Pagano sanoi: ”Potentiaalia voi olla, mutta sydämen on oltava mukana. SRT-operaattorina toimiminen on valtava sitoutuminen tuntien ja koulutuksen ja kaikkien muiden tehtävään liittyvien muuttujien osalta.”
”Koulupoliisina toimiminen vaatii ainutlaatuisen henkilön. Lasten seksuaalirikoksia tutkivana tutkijana toimiminen vaatii ainutlaatuisen henkilön. SRT-operaattorina toimiminen vaatii ainutlaatuisen henkilön. Meillä on noin 967 ihmistä tällä osastolla, ja seriffi on tehnyt niin hyvin, että hän on asettanut heidät sinne, missä heidän halunsa ovat ja mitkä ovat heidän tavoitteensa. Vielä tärkeämpää on, että hän on asettanut heidät palvelemaan parhaiten osaston tehtävää ja tarpeita”, Cowan sanoi.
SRT-operaattoreiden luovat koulutusskenaariot perustuvat jälkipuintiraportteihin, tarkasteluihin ja arviointeihin parhaista käytännöistä ja virheistä, joita on tehty meneillään olevien SWAT-operaatioiden ja terrorisminvastaisten yksiköiden operaatioiden aikana kaikkialla maailmassa.
Richlandin piirikunnan sheriffi Leon Lott antaa SRT-operaattoreiden harjoitella myös osaston ulkopuolisten henkilöiden kanssa ja oppia heiltä. Koulutusta on järjestetty muiden poliisin SWAT-joukkueiden sekä Yhdysvaltain armeijan erikoisjoukkojen operaattoreiden ja Yhdysvaltain laivaston SEAL-joukkojen kanssa.
Monilla SRT-operaattoreilla on sotilaskokemusta ulkomailta, kuten Paganolla, joka ennen RCSD:n palvelukseen siirtymistään toimi laskuvarjojalkaväkimiehenä Yhdysvaltain armeijan 82. ilmavoimien divisioonassa. Cowan, joka on työskennellyt vaihto-upseerina useiden ulkomaisten poliisilaitosten kanssa, on entinen Yhdysvaltain merivoimien upseeri ja valmistunut FBI:n kansallisesta akatemiasta.
”Kaikki nämä upseerit tuovat SRT:n toimintakulttuuriin innovaatiohenkeä ja tarmokkuutta, mikä suoraan sanottuna vaikuttaa myönteisesti kaikkiin muihin osastomme yksiköihin”, sanoi Lott, joka vuosia sitten toimi tarkka-ampujana yhdessä RCSD:n ensimmäisistä SWAT-joukkueista.
”Tämä SRT on todella yksi maan parhaista”, sanoi Lott. ”Se on sitä useista syistä, joista vähäisin ei ole se, että meillä on ainutlaatuisen kokeneet ja erittäin kyvykkäät johtajat. Olemme kehittäneet operatiivisen luovuuden kulttuurin. Olemme korvanneet vanhan soturimentaliteetin suojelijan mielellä ja sydämellä. Kukaan SRT:ssä palveleva mies tai nainen ei pidä itseään toista parempana tai ylempänä: He pitävät itseään vain eri tavoin taitavina.”
Vastaa