Tervetuloa SELF.comin Myyttien murtaminen -ohjelman tämänpäiväiseen osaan: The Getting-Married Edition. Voi tuntua siltä, että jos olet todella rakastunut johonkuhun, leijut häitäsi edeltävän ajan läpi tyllipilvessä ja lämpimissä, pörröisissä unelmissa tulevaisuudesta, eikä epäilyksiä ole näkyvissä. Mutta kuten kohta huomaat, se on täysin väärin. Monet naiset kokevat voimakkaita huolia ennen naimisiinmenoa, olivatpa he sitten menossa naimisiin ikuisen ihmisen kanssa tai jonkun täysin väärän ihmisen kanssa. Tässä 11 naista kertoo, miksi he pelästyivät ennen häitään ja miten suhteet lopulta toimivat.
”Pelkäsin tekeväni sitä, mitä äitini halusi minun tekevän. Hääpäivänäni katsoin isääni ja hän sanoi: ’Sinun ei tarvitse tehdä tätä. Voimme kääntyä ympäri ja kävellä pois juuri nyt.’ Aivan kuin hän olisi lukenut ajatukseni. Nauroin hänelle ja sanoin: ”Isä, älä viitsi”, ja kävelimme alttarille. Avioliitto kesti 11 kuukautta, koska mieheni oli yhtä villisti uskoton kuin ennen naimisiinmenoa. Mutta isäni sanat ja vaisto eivät koskaan poistuneet muististani. Sinä päivänä opin, kuinka paljon hän rakasti, tunsi minut ja välitti minusta.” -Angela H., 42
”Menimme mieheni kanssa naimisiin melko hektisenä aikana. Yritin hoitaa kaikki liikkuvat palaset – kirjoitin lukukausitöitä, tutkin taloja ja hääpaikkoja, sain ylennyksen – kun tajusin, että sulhaseni vain roikkui taustalla ja oli iloinen nähdessään minun hoitavan elämäämme. Hänelläkin oli töitä ja koulua, mutta minusta tuntui, että minä tein raskaan työn. Aloin miettiä, näyttäisikö myös seuraava elämänvaihe soolonäytelmältä. Oltuani ylikuormittunut kerroin hänelle, miltä minusta tuntui. Sen jälkeen hän yritti joka päivä sen jälkeen lievittää hieman paineita.” -Daniela R., 29
”Elän nivelreuman ja muiden autoimmuunisairauksien kanssa. Kuusi kuukautta ennen häitäni minulle tehtiin myös aivoleikkaus. Olin huolissani siitä, että en voisi hyvin hääpäivänäni, että sormeni turpoaisivat ja sormukseni eivät sopisi ja että aivoleikkauksen arpi näkyisi. Mutta ajattelin myös pitkällä aikavälillä: Mutta rakastaisiko hän minua vielä 5, 10, 20 tai 30 vuoden kuluttua? Puhuin asiasta mieheni kanssa. Hän oli äärimmäisen kannustava ja lohduttava, ja viisi vuotta myöhemmin hän on sitä edelleen.” -Ashley S., 32
”Olen ollut sulhaseni kanssa melkein 10 vuotta, ja menemme naimisiin keväällä 2017. Minulla ei ole paljon huolia häitämme edeltävänä aikana, koska olemme olleet yhdessä niin kauan, mutta minua pelottaa ajatus siitä, että meiltä voisi jonain päivänä loppua puhuttavaa. Mitä jos tulee hetki, jolloin ei ole enää mitään sanottavaa, koska olemme käyttäneet kaikki aiheet loppuun?”!” -Maggie B., 26
”Viikkoa ennen naimisiinmenoa sulhaseni kysyi minulta, voisinko hankkiutua eroon kahdesta pikkulinnustani. Minulla oli ollut ne koko kolmen vuoden suhteen ajan, enkä tiennyt, kuinka paljon hän inhosi niitä. Ne olivat minulle kuin lapsia, joten olin järkyttynyt ja luulin rehellisesti, että hän vitsaili. Kauhukseni hän ei ollutkaan. Myös ystäväni ja perheeni olivat järkyttyneitä. Siinä vaiheessa en tavallaan halunnut mennä hänen kanssaan naimisiin, mutta tein sen kuitenkin. En koskaan päässyt eroon linnuistani, mutta pääsin eroon hänestä vuotta myöhemmin.” -Marrah S., 35
”Menin naimisiin enemmän turvallisuuden kuin intohimon vuoksi. Tyttöystäväni oli ollut rakastunut minuun monta vuotta ja jopa tatuoinut huuleni takapuoleensa kertomatta minulle. Synkin ajatukseni oli, etten ollutkaan rakastunut häneen, mutta äitini yritti vakuuttaa minulle, että kyse oli vain kylmyydestä. Lisäksi kaikki oli suunniteltu ja maksettu, ja ihmiset matkustivat muualta osavaltiosta, joten toteutin sen. Kun sanoimme ”tahdon”, se oli ohi. Kestimme sitä puolitoista vuotta, mutta tunteeni eivät koskaan muuttuneet romanssiksi. Minun ei olisi pitänyt sanoa ”Tahdon”, vaikka itse asiassa en sanonutkaan.” -April H., 54
”Mieheni on 20 vuotta minua vanhempi. Hän on ison perheen nuorin, ja kaikki hänen sisaruksensa olivat reilusti yli 50- ja 60-vuotiaita. Hänen vanhin veljensä on isäni ikäinen! Tiesin, etten ole supernuori, mutta ajatus siitä, että tulisin perheeseen, jossa minulla olisi enemmän yhteistä sisarusten ja veljenpoikien kuin mieheni sisarusten kanssa, valvotti minua monta yötä. Mieheni on aina tukenut minua, jos minun on vain pakko päästä elokuviin tai baariin, kun menemme käymään hänen perheensä luona.” -Julie K., 37
”Ennen häitämme riitelimme paljon. Ystäväni sanoivat, että se oli vain ’hääahdistusta’, mutta aloin epäillä yhä enemmän pieniä asioita, joita hän teki. He sanoivat, että se oli vain päässäni, ja minä sanoin aina: ’Ei, se on vatsassani’. Sulhaseni hermostui, kun aloin kyseenalaistaa suhdettamme, joten menimme naimisiin. Sitten erosimme, koska noin puolitoista vuotta avioliiton jälkeen sain selville, että kyllä, hän petti.” -Michelle K., 44
”Pelkäsin, että tarpeeni ja haluni saattavat muuttua vanhetessani, eikä mieheni hyppää mukaan. Puhuin asiasta hänen kanssaan ennen kuin menimme naimisiin. Hän oli hyvin suorapuheinen, ja oli hyvä käydä rehellistä keskustelua siitä, mitä meillä voisi mahdollisesti olla tulevaisuudessa. Loimme jopa suunnitelman positiivisesta tavasta puuttua ongelmiin. Koska olemme vastanaineita, emme ole vielä kohdanneet mitään ongelmia avioliitossamme, mutta olen silti iloinen, että puhuimme asiasta.” -Taryn C., 28
”Meidän oli tarkoitus mennä naimisiin elokuussa 2016, mutta olemme lykänneet häitä. Aloin tammikuussa kärsiä äärimmäisestä ahdistuksesta ja masennuksesta, ja aloin käydä terapeutilla selvittääkseni, mistä on kyse. Luulen, että iso osa siitä on valtava sitoutuminen, vaikka sulhaseni on täydellinen, olemme olleet yhdessä neljä vuotta, eikä meillä ole koskaan ollut suurta riitaa. Asiat tuntuvat helpoilta ensimmäistä kertaa elämässäni, mutta se ei silti tunnu oikealta hetkeltä. Ei kannattanut jatkaa tätä oloa ja pelätä, etten pystyisi astelemaan alttarille. Haluan olla oikealla mielellä, kun menen naimisiin, joten minun on työstettävä joitakin näistä tunteista.” -Jennifer T., 32
”Olin kolmekymppinen, kun menin naimisiin. Muutaman ystävän lisäksi minulla ei ollut malleja onnistuneista ihmissuhteista. Tuntui siltä, että kävelimme varmasti tuhoon tuomittuun avioliittoon, ihan vain tilastollisesti katsottuna. Mutta kumpikaan meistä ei ollut koskaan aiemmin tuntenut näin ketään kohtaan, joten menimme silti naimisiin. Kolme vuotta myöhemmin olemme yhä hullun rakastuneita.” -Danielle V., 41
Sitaatteja on muokattu ja tiivistetty selkeyden vuoksi.
Voit myös pitää niistä: #MarriageGoals: Kuinka tiesin löytäneeni sen oikean
Vastaa