Kristillisen seurakunnan tehtävänä ja vastuualueena on julistaa ja opettaa Jumalan sanaa Jumalan kansalle, palvella heitä, varjella heitä ja opastaa heitä ymmärtämään ja harjoittamaan jumalanpalvelusta. Ennen kuin laajennan tätä, meidän on kysyttävä: ”Mikä on seurakunta?”. Kirkko voidaan ymmärtää kahdella tavalla: näkyvä kirkko ja näkymätön kirkko. Näkyvä kirkko koostuu ihmisistä, jotka käyvät rakennuksissa, opiskelevat jne. Näkymätön seurakunta koostuu niistä, jotka ovat todella pelastuneet. He ovat uudestisyntyneitä. Mutta emme tietenkään voi katsoa ihmisten sydämeen nähdaksemme, ovatko he uudestisyntyneitä. Siitä huolimatta näkyvä seurakunta toimii pastoreineen, vanhimpineen ja diakoneineen pyrkiessään toteuttamaan Raamatun opetuksia.

Periaatteessa nämä opetukset jakautuvat useisiin luokkiin riippuen siitä, miten ne luokitellaan. Seuraavassa on kuitenkin luettelo eräistä kristillisen kirkon tehtävistä aakkosjärjestyksessä.

  1. Jumalanpalvelus
  2. Varustaminen
  3. Evankelioiminen
  4. Toveruus
  5. Opetus
  6. Rukous
  7. Sakramentit
  8. Palvelus
  9. Hengellinen tuki
  10. Palvonta

Sallikaa minun tarkentaa kutakin näistä.

Jumalanpalvelus

Jumalanpalvelus on kristityn tapa oppia Jeesuksesta ja harjoittaa sitä, mitä hän opetti. Se on prosessi, jossa meistä tulee enemmän hänen kaltaisiaan, kun pyrimme seuraamaan hänen sanojaan ja jäljittelemään hänen tekojaan. Tavoite on monitahoinen. Kristuksen opetuslapsi haluaa tulla Kristuksen kaltaiseksi, mutta haluaa myös tuoda hänelle kunniaa. Opetuslapsen on otettava ristinsä ja seurattava Jeesusta (Luuk. 9:23). Mutta opetuslapsena oleminen ei tarkoita sitä, että hänestä tulee parempi ihminen, joka on rehellisempi, kärsivällisempi, lempeämpi jne. Se tarkoittaa myös sitä, että tavoittelemme muita sekä seurakunnassa että sen ulkopuolella. Niinhän Jeesus teki.

  • Matt. 28:19: ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.” Tämä on myös Jeesuksen teko.
  • Apostolien teot 1:8, ”mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki on tullut teidän päällenne, ja te tulette olemaan minun todistajinani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja jopa maan kaukaisimpaan kolkkaan asti.”
  • Apostolien teot 14:21, ”Kun he olivat julistaneet evankeliumia siinä kaupungissa ja tehneet monia opetuslapsia, he palasivat Lystraan ja Ikoniumiin ja Antiokiaan.”

Varustaminen

Varustaminen tarkoittaa, että varustetaan se, mikä on tarpeen jonkin tehtävän suorittamiseksi. Raamattu kertoo, että seurakunta koostuu pastoreista ja opettajista, joiden tehtävänä on varustaa pyhät palvelustyöhön ja Kristuksen ruumiin rakentamiseen (Ef. 4:11-12). Tämä varustaminen on tietenkin Jumalan valtakunnan edistämistä ja Jumalan kansan pyhittämistä varten. Se koostuu opetuksesta, opetuslapseudesta, rukouksesta ja muusta. Kristityn tulee varustautua eri aloilla kykyjensä ja lahjojensa mukaan. Tähän kuuluu uskon ymmärtäminen sekä älyllisesti että kokemuksellisesti. Loppujen lopuksi Kristus ei ole kutsunut meitä vain hankkimaan tietoa, jotta voisimme toteuttaa sitä, mitä tiedämme maailmassa.”

  • Ef. 4:11-12: ”Ja hän antoi muutamat apostoleiksi ja muutamat profeetoiksi ja muutamat evankelistoiksi ja muutamat pastoreiksi ja opettajiksi, 12 pyhien varustamiseksi palvelustyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseksi.”
  • Joh. 13:34: ”Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niin kuin minä olen teitä rakastanut, että tekin rakastatte toisianne.””

Evankelioiminen

Evankelioiminen on sitä, että uskottomille puhutaan Kristuksen pelastustyöstä. Se on Kristuksen evankeliumin julistamista. Se tarkoittaa sitä, että heille kerrotaan heidän synnistään ja synnin seurauksista (Room. 6:23; Jes. 59:2) ja siitä, miten Jeesus on ainoa tapa saada syntimme anteeksi (Joh. 14:6; Ap. t. 4:12). Vaikka suurin osa ihmisistä on kuullut Kristuksesta tässä yhä maallistuneemmassa maailmassa, yhä harvempi ymmärtää, kuka Jeesus on ja mitä hän teki. Siitä huolimatta seurakunnan, Kristuksen ruumiin jäsenten tehtävänä on kertoa muille siitä, mitä Jeesus teki ristillä.

  • Apostolien teot 4:12, ”Eikä kenessäkään muussa ole pelastusta; sillä ei ole taivaan alla annettu ihmisten keskuuteen mitään muuta nimeä, jonka kautta meidän pitäisi pelastua.”
  • Room. 10:14-17, ”Kuinka he sitten huutaisivat sitä, johon eivät ole uskoneet?”. Kuinka he uskovat häneen, jota he eivät ole kuulleet? Ja miten he kuulevat ilman saarnaajaa? 15 Kuinka he saarnaisivat, ellei heitä lähetettäisi? Aivan kuten on kirjoitettu: ”Kuinka kauniit ovatkaan niiden jalat, jotka tuovat hyviä uutisia hyvistä asioista!”” 16 Kaikki eivät kuitenkaan ottaneet hyvää sanomaa vastaan, sillä Jesaja sanoo: ”Herra, KUKA ON USKONUT MEIDÄN KERTOMUKSEEMME?”. 17 Niinpä usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Kristuksen sanasta.”
  • 1. Kor. 15:1-4: ”Nyt minä teen teille tiettäväksi, veljet, sen evankeliumin, jonka minä olen teille julistanut ja jonka te myös vastaanotitte ja jossa te myös seisotte, 2 jonka kautta te myös pelastutte, jos pidätte kiinni siitä sanasta, jonka minä olen teille julistanut, ellette sitten turhaan usko. 3 Sillä minä olen välittänyt teille tärkeimpänä sen, minkä minäkin olen saanut, että Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden kirjoitusten mukaan, 4 ja että hänet haudattiin ja että hänet herätettiin kolmantena päivänä ylös kirjoitusten mukaan.”

Seurakuntayhteys

Seurakuntayhteys on Jumalan kansan osallisuutta toisiinsa välittävässä keskinäisessä yhteydessä. Meillä on yhteys toisiimme, kun vietämme aikaa yhdessä ja nautimme toistemme seurasta. Mutta kristillisessä kontekstissa tällainen yhteys on viime kädessä Kristuksen persoonan ja työn ympärillä. Kristittyjen yhteys toisiinsa perustuu yhteiseen tietoon siitä, että meidät on pelastanut Kristuksen vuodatettu veri (Ap. t. 20:28; 1. Joh. 1:9). Tämän ohella pyrimme oppimaan Jeesuksesta ja olemaan enemmän hänen kaltaisiaan. Mutta sen lisäksi kristityillä on yhteys Jumalaan Jeesuksen kautta (1. Kor. 1:9). Seurakunnissamme koemme läheisempää ja syvempää yhteyttä toisiimme sekä Jumalaan.

  • 1. Kor. 1:9: ”Jumala on uskollinen, jonka kautta teidät on kutsuttu yhteyteen hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kanssa.”
  • 1 Joh. 1:3, ”sen, minkä me olemme nähneet ja kuulleet, me julistamme myös teille, jotta teilläkin olisi yhteys meidän kanssamme, ja tosiaankin meidän yhteytemme on Isän ja hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen kanssa.”

Opetus

Kristillisessä seurakunnassa on pastoreja ja vanhimpia (Ef. 4:11-12), joiden tehtävänä on osittain opettaa Kristuksen ruumista raamatullisessa totuudessa ja periaatteissa. Kristittyjen opettaminen on yksi heidän ensisijaisista tehtävistään. Opetuksen on tietenkin keskityttävä Jeesuksen Kristuksen ilmoitukseen, joka löytyy koko Raamatusta, mukaan lukien Vanha ja Uusi testamentti. Opetukseen kuuluu esimerkiksi kolminaisuusopin ymmärtäminen, se, kuka Jeesus on, mitä hän teki ristillä, pelastus, pyhitys, ylösnousemus, tuomio ja tulevat asiat. Lisäksi erehdysten korjaaminen on välttämätöntä, sillä he varjelevat kansaa vääriltä opettajilta. Jos seurakunta ei opeta tervettä oppia ja korjaa erehdyksiä, sitä ei voida pitää oikeana kristillisenä seurakuntana.”

  • Matt. 28:20, ”opettamalla heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa; ja katso, minä olen teidän kanssanne aina, maailman loppuun asti.”
  • Ef. 4:11-12, ”Ja hän antoi muutamat apostoleiksi ja muutamat profeetoiksi ja muutamat evankelistoiksi ja muutamat paimeniksi ja opettajiksi, 12 pyhien varustamiseksi palvelustyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseksi.”
  • 1. Tim. 4:6, ”Osoittaessasi näitä asioita veljille olet hyvä Kristuksen Jeesuksen palvelija, joka jatkuvasti ravitsee uskon sanoilla ja terveellä opilla, jota olet noudattanut.”
  • Tit. 1:9, ”pitäen kiinni uskollisesta sanasta, joka on opetuksen mukainen, niin että hän kykenee sekä kehottamaan terveessä opissa että kumoamaan ne, jotka ovat ristiriidassa.”

Rukous

Rukous on ihmisen nöyrä työ, jossa hän puhuu Jumalalle ja pyytää häntä täyttämään hänen tarpeensa. Mutta se ei ole vain sitä. Rukous on myös jumalanpalveluksen paikka ja aika, jossa kristitty ylistää Jumalaa, rukoilee toisten puolesta, pyytää anteeksiantoa, etsii suuntaa ja anoo sisäistä muutosta. Tämä rukous voi tapahtua yksin tai Jumalan kansan kokoontuessa seurakuntaan. Oppiaksemme rukoilemaan meidän on katsottava Jumalan sanaan, ja tietenkin seurakunta auttaa meitä ymmärtämään, miten rukoilla, kun se opettaa meille Jumalan sanaa. Jeesus opetti meitä rukoilemaan niiden puolesta, jotka vainoavat meitä (Matt. 5:44), rukoilemaan yksinäisyydessä eikä julkisen hyväksynnän vuoksi (Matt. 6:5-6). Hän antoi meille myös mallin rukousta varten (Matt. 6:9-13). Paavali rukoili ihmisten pelastuksen (Room. 10:1) ja heidän oikean käytöksensä puolesta (2. Kor. 13:7). Meidän tulee rukoilla kaikkina aikoina (Ef. 6:18), ilolla (Fil. 1:4) ja esittämällä pyyntöjä Jumalalle (Fil. 4:6). Voimme rukoilla vapautusta (Fil. 1:19), Jumalan tahtoa (Kol. 1:9), että Jumalan sana leviäisi (2. Tess. 3:1) jne. Kaikkea tätä ja paljon muuta meidän tulee oppia seurakunnassa ja Kristuksen ruumiin kautta, kun tutkimme Jumalan sanaa.

Rukousta voidaan esittää erilaisissa fyysisissä asennoissa, kuten pöksyissä ja polvillaan (Luuk. 22:41; Ap. t. 21:5; Ps. 95:6; 2. Aik. 6:13), ojennetuin käsin (1. Tim. 2:8; Esra 9:5), silmät ylöspäin nostettuna (Joh. 17:1), rintaansa hakkaamalla (Luuk. 18:13), kumartaen makaamalla (4. Moos. 16:22) jne.

  • Matt. 5:44: ”Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne, ja rukoilkaa niiden edestä, jotka teitä vainoavat.”
  • Matt. 6:6, ”Mutta te, kun rukoilette, menkää sisimpään huoneeseenne, sulkekaa ovenne ja rukoilkaa Isäänne, joka on salassa, ja Isänne, joka näkee, mitä salassa tehdään, palkitsee teidät”.
  • Matt. 6:9-13, ”Rukoilkaa siis näin: ’Isä meidän, joka olet taivaissa, pyhitetty olkoon sinun nimesi. 10 ’Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi, niin maan päällä kuin taivaassa. 11 ’Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme. 12 ’Ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niinkuin mekin olemme antaneet anteeksi velallisillemme’. 13 ’Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.””
  • Room. 10:1: ”Veljet, minun sydämeni toive ja rukoukseni Jumalalle heidän puolestaan on heidän pelastumisensa.”

Sakramentit

Sakramentti on Jumalan sanan ja työn näkyvä osoitus. Protestanttisessa teologiassa sakramentteja on kaksi: ehtoollinen ja kaste. Kristillisen kirkon velvollisuus ja vastuu on tarjota keino osallistua Herran ehtoolliselle sekä Jumalan kansan kasteelle. Jotkut kutsuvat näitä kahta asiaa asetuksiksi. Toiset kutsuvat niitä symboleiksi. Kuitenkin, kun seurakunta kokoontuu jumalanpalvelukseen, kuulemaan Jumalan sanan julistusta ja pitämään yhteyttä, me osallistumme myös näihin asetuksiin, jotka on ilmoitettu meille pyhissä kirjoituksissa.”

  • Luk. 22:14-20: ”Kun hetki oli koittanut, hän asettui pöydän ääreen, ja apostolit hänen kanssaan. 15 Ja hän sanoi heille: ”Olen hartaasti halunnut syödä tämän pääsiäisen teidän kanssanne, ennen kuin kärsin; 16 sillä minä sanon teille, etten enää koskaan syö sitä, ennen kuin se täyttyy Jumalan valtakunnassa.”” 17 Ja kun hän oli ottanut maljan ja kiittänyt, hän sanoi: ”Ottakaa tämä ja jakakaa se keskenänne; 18 sillä minä sanon teille: minä en juo viiniköynnöksen hedelmää tästä lähtien, ennen kuin Jumalan valtakunta tulee.”” 19 Ja kun hän oli ottanut leipää ja kiittänyt, mursi hän sen ja antoi sen heille sanoen: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän edestänne; tehkää tämä minun muistokseni.” 20 Ja samoin hän otti maljan, kun he olivat syöneet, ja sanoi: ”Tämä malja, joka teidän edestänne vuodatetaan, on uusi liitto minun veressäni.”
  • Matt. 28:19: ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.”

Palvelus

Palvelemme toisiamme seurakunnassa. Mutta me palvelemme myös yhteisöä. Palveleminen on tapa auttaa toisiamme. Se voi olla uhrautuvaa. Mutta sen pitäisi olla sydämellisesti täynnä rakkautta ja toisten hyvinvoinnin huomioon ottamista. Kun autamme toisiamme, meidän on ymmärrettävä, että viime kädessä palvelemme Jeesusta (Kol. 3:24; 1. Tim. 4:6; Jaak. 1:1). Jeesus puhuu ihmisten palvelemisesta antamalla heille ruokaa syötäväksi, vettä juotavaksi, lähelle pukeutumista ja vierailemalla sairaiden ja vankilassa olevien luona (Matt. 25:37-40). Timoteus ja Erastus palvelivat Paavalia (Ap. t. 19:22). Ja meidän tulee palvella toisiamme (Gal. 5:13).

  • Matt. 25:37-40: ”Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: ’Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä ja ruokimme sinut tai janoisena ja annoimme sinulle juotavaa? 38 ’Ja milloin me näimme sinut muukalaisena ja kutsuimme sinut sisään tai alastomana ja vaatetimme sinut? 39 ’Milloin me näimme Sinut sairaana tai vankilassa ja tulimme luoksesi?’ 40 ”Kuningas vastaa ja sanoo heille: ’Totisesti minä sanon teille: siinä määrin kuin te teitte sen yhdelle näistä minun veljistäni, pienimmällekin heistä, niin te teitte sen minulle.””
  • 2. Kor. 9:12, ”Sillä tämä palvelus ei ainoastaan täytä täysin pyhien tarpeita, vaan se myös pursuaa monien kiitosten kautta Jumalalle.”
  • Gal. 5:13, ”Sillä te, veljet, olette kutsutut vapauteen; älkää vain kääntäkö vapauttanne lihan tilaisuudeksi, vaan rakkauden kautta palvelkaa toisianne.”
  • Ef. 4:12, ”pyhien varustamiseksi palvelustyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseksi.”

Hengellinen tuki

Hengellinen tuki on apua, jota seurakunta tarjoaa jäsenilleen Jumalan sanan julistuksen ja opetuksen kautta. Se on rakkauden teko, jota osoitetaan toisillemme. Hengelliseen tukeen voi kuulua opin korjaaminen, synnistä varoittaminen, sairaiden lohduttaminen, hädässä olevien neuvominen jne. Se on hengellistä, koska se perustuu Jumalan sanaan. Siksi se on jotakin, mitä seurakunnan kokonaisuutena tulee toteuttaa. Tietenkin käytämme Jumalan sanaa oppaanamme, ja pastorit ja vanhimmat opettavat meille, miten tukea toisiamme hengellisesti. Heidän on tarkoitus opettaa meitä tuosta sanasta, jotta voimme oppia auttamaan muita hädässä olevia.

  • Johannes 15:12: ”Tämä on minun käskyni, että te rakastatte toisianne, niin kuin minä olen teitä rakastanut.”
  • Room. 15:1, ”Meidän, jotka olemme vahvoja, pitäisi kantaa voimattomien heikkouksia eikä vain miellyttää itseämme.”
  • Gal. 6:2, ”Kantakaa toistenne taakkoja ja täten täyttäkää Kristuksen laki”.”
  • 1. Tessalonikalaiskirje 5:14, ”Kehoitamme teitä, veljet, huomauttamaan niskoittelevia, rohkaisemaan heikkosydämisiä, auttamaan heikkoja, olemaan kärsivällisiä kaikkia kohtaan.”

Palvonta

Palvonta on Jumalan ja vain Jumalan palvontaa ja ylistämistä. Tämä palvonta ja ylistys voidaan toteuttaa rukouksen, fyysisen asennon ja laulun kautta. Rukous on nöyryyden harjoittamista Jumalan edessä, ja siinä me ylistämme häntä. Voimme palvoa Jumalaa kumartumalla (Ps. 95:6), kasvot maahan päin (1. Kor. 14:25), seisten (1. Aik. 23:30; Ps. 22:23). Sen on tapahduttava hengessä ja totuudessa (Joh. 4:23). Voimme palvoa Jumalan huoneessa (Jer. 26:2) tai ajaessamme, istuessamme tai kävellessämme. Voimme palvoa häntä myös laulamalla (2. Moos. 15:1; Ps. 9:11; Room. 15:9). Meidän ei kuitenkaan pidä palvoa Jumalaa ihmisten käskyillä (Matt. 15:9). Tämä tarkoittaa, että meidän on tutkittava Jumalan sanoja oppiaksemme ja tunteaksemme totuuden palvonnasta, ja juuri seurakunta tarjoaa tämän raamatullisesti perustellun opetuksensa kautta.”

  • Joh. 4:23: ”Mutta hetki on tulossa, ja se on jo nyt, jolloin totiset palvojat tulevat palvomaan Isää hengessä ja totuudessa; sillä sellaisia ihmisiä Isä etsii palvojikseen”.
  • Ef. 5:19, ”19 puhukaa toisillenne psalmeissa ja virsissä ja hengellisissä lauluissa, laulakaa ja veisatkaa sydämestänne melodiaa Herralle.”
  • Ps. 2:11, ”Palvokaa Herraa kunnioituksella ja iloitkaa vapisten.”
  • Ps. 33:1-3, ”Laulakaa riemua Herralle, te vanhurskaat; ylistys on sopiva vanhurskaille. 2 Kiittäkää Herraa lyyralla, veisatkaa hänelle ylistystä kymmenhihnaisella harpulla. 3 Laulakaa hänelle uusi laulu, soittakaa taitavasti riemuhuudolla.”
  • Psalmi 95:6, ”Tulkaa, kumartakaamme ja kumartakaamme. Polvistukaamme Herran, meidän Luojamme, eteen.”

Johtopäätös

Jokaista edellä mainittua kategoriaa voidaan laajentaa. Mutta niiden pitäisi riittää auttamaan selittämään, mikä on seurakunnan tarkoitus. Pohjimmiltaan se on varustaa Kristuksen ruumis palvelutyöhön (Ef. 4:11-12), tehdä opetuslapsia (Luuk. 9:23; Matt. 28:19), evankelioida (Matt. 28:20), opettaa (1. Tim. 4:6; Tiit. 1:9), rohkaista rukoukseen (Matt. 6:9-13; Ef. 6:18; 2. Tess. 3:1 jne.), osallistumaan sakramentteihin (Luuk. 22:14-20), palvelemaan toisiaan (Gal. 5:13; Kol. 3:24) ja palvomaan Jumalaa (Joh. 4:23; 17:1).